The Witcher: Pääskytorni (kirja)

Neljäs romaani noituri Geralt Rivialaisen maailmasta jatkaa siitä, mihin edellinen Tulikaste jäi. Kronologisessa järjestyksessä Pääskytorni on kuitenkin jo kuudes julkaistu noituriteos. Se on myös sivumäärältään mittavin ja tarinaltaan ehdottomasti vaikeimmin seurattava Andrzej Sapkowskin romaani tähän asti.

Geralt itse on kirjasarjan kuluessa jäänyt pahasti sivuhahmoksi omissa romaaneissaan, ja uusin teos Pääskytorni vain alleviivaa tätä. Kirjassa on kaikkiaan kolme erillistä tarinalinjaa, joista noituri Rivialainen on mukana vain yhdessä eikä siinäkään erityisen tärkeässä osassa. Neljäskin juonipolku on olemassa, joskin se on varsin lyhyt muihin verrattuna. Siinä käsitellään muutama kirja sitten syttyneen suursodan taustalla kiehuva poliittinen peli ja kulissien takana tapahtuvan vehkeilyn vaikutus avainhenkilöiden kohtaloihin. Muissa tarinoissa seurataan ottotytärtään etsivää Geraltia joukkioineen, erilliset etsintänsä käynnistänyttä velho Yenneferiä ja romaanin keskiössä on se kolmas linja eli hukkateille joutuneen ottotytär Cirin edesottamukset suuressa maailmassa takaa-ajajineen.

Keskenään risteävissä ja kiemurtelevissa kertomuspoluissa olisi jo aivan riittävästi sisäistettävää, mutta kirjailija on halunnut mutkistaa kerrontaa entisestään. Melkein koko kirja on nimittäin kerrottu toistaan seuraavien takautumien avulla. Juonta kerrotaan milloin yksinäisen erakon mökissä keskellä suota, milloin Skelligen jaarlille oluttuopin ääressä, milloin oikeusistuimessa todistajan roolissa ja milloin vankisellissä hirttotuomion täytäntöönpanoa odotellessa. Punainen lanka on yleensä riittävän hyvin näkyvissä, mutta lukijan urakkaa vaikeuttaa vielä kirjailijan tapa pohjustaa seuraavan tarinankertojan henkilöhistoria liiankin perusteellisesti. Tällaiset välinäytökset ovat ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa, mutta samaan aikaan ne katkovat ydintarinan etenemistä. Ja kun vielä muistaa tarinalinjoja olevan neljä kappaletta, on lukijan välillä pinnistettävä aivoja ihan tosissaan. Kirsikkana kakussa on Sapkowskille ominainen tyyli viljellä outoja ihmisten ja paikkojen nimiä sarjatulella, mikä saa lukukokemuksen tuntumaan ajoittain puhelinluettelon siteeraamiselta. Noiturikirjat kaipaisivat jo kipeästi jonkinlaista havainnollistavaa karttaa maailmasta, ja vaikkapa erillisenä liitteenä jonkinlaista henkilögalleriaa selityksineen.

Noiturikirjoja alusta asti lukeneena huomaa nyt viimeistään sellaisen asian, että jokaisen osan kerronnallinen tyyli on hieman erilainen. Ihan kuin Sapkowski olisi jokaisessa kirjassa halunnut kokeilla erilaista proosallista tapaa kertoa tarina. Kirjoittaja osoittaa näin hallitsevansa suvereenisti valitun kirjallisuustyypin, mutta samalla jatkuva tyylillinen kikkailu aiheuttaa lukijalle melkoisen stressin. Onneksi se varsinainen maailma henkilöineen on niin mielenkiintoinen, että vaadittavan aivojumpan jaksaa tehdä. Tapani Kärkkäisen suomennostyö on pysynyt kautta linjan erittäin laadukkaana, mikä osaltaan pitää lukukokemuksen reippaasti plussan puolella kirjasta toiseen.

Kuudes noiturikirja Pääskytorni on epätavallisen vaativa teos. Se haastaa lukijan ajatusponnisteluun enemmän kuin yksikään sarjan osa ennen sitä. Tarinallista päätöstä ei vieläkään saada, mutta samalla ilmassa on selvästi viimeisen romaanin alkutilanteen pohjustamista. Suuren tarinan päättävä romaani Järven valtiatar julkaistaan suomennettuna varmaankin kesällä 2016. Sitä odotellessa kannattaa perehtyä vaikka mainetta niittäneeseen The Witcher 3: Wild Hunt -peliin.

Andrzej Sapkowskin suomennetut Noituri-kirjat:

Novellikokoelmat:
Viimeinen toivomus, s. 333, WSOY 2010
Kohtalon miekka, s. 404, WSOY 2011

Romaanit:
Haltiain verta, s. 358, WSOY 2012
Halveksunnan aika, s. 388, WSOY 2013
Tulikaste, s. 398, WSOY 2014
Pääskytorni, s. 530, WSOY 2015