Testasimme kiinnostavimmat iPhone-pelit
Applen iPhone on noussut nopeasti varteenotettavaksi pelilaitteeksi käsikonsolien paikalle. Kosketusnäytöllä ja kallistussensoreilla varustettu huippupuhelin tarjoaa sadoittain ladattavia pelejä, joista poimimme arvioitavaksi kahdeksan kiinnostavaa kokelasta.
Tilt to Live
iPhonen kallistussensoreita oivallisesti käyttävän pelin idea on pettävän yksinkertainen. Luuria kääntelemällä ohjataan pientä nuolen muotoista "alusta", jonka tehtävänä on väistellä ja tuhota kentälle ilmestyviä punaisia palloja.
Aseistamaton ja kerrasta tuhoutuva alus ei pitkään hengissä selviäisi, joten kentälle ilmestyy kertakäyttöisiä erikoisaseita hyödynnettäväksi. Aluksi aseita on kolmea eri tyyppiä, ja menestyksen myötä aukeaa viisi lisää. Tarjolla on mm. hakeutuvia ohjuksia, pommeja ja pelaajan sirkkeliksi muuttava härveli. Pitkään hengissä pysyttelevä pelaaja joutuu väistelemään parhaimmillaan satoja vastustajia sinkoillessaan hektisesti aseelta toiselle.
Pelimuotoja on toistaiseksi vain yksi, jossa on tarkoitus kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Yksinkertaisuudessaankin - tai ehkä siitä johtuen - Tilt to Live on rautaisen toteutuksensa ansiosta addiktiivinen ja pirteä peli, jossa yksi pelisessio ei kestä välttämättä minuuttia tai paria pidempään. Sellaisenaan se on täydellinen esimerkki alustan tekniset kyvyt että pelitavat huomioon ottavasta pikkupelistä.
Matti Isotalo
8/10
Touch Physics
Touch Physics on kevyellä fysiikkamallinnuksella varusteltu pulmapeli, jossa pieni pallukka täytyy kuljettaa erilaisten esteiden yli ali tai ohi leikkikaveriaan odottavan tähden luokse. Apuvälineinä voi käyttää mitä tahansa kaksiulotteista kuviota, vain mielikuvitus - ja oma piirtotaito - on rajana.
Kenttiä on viisikymmentä ja vaikeustaso nousee haastavaksi jossain kolmenkympin hujakoilla. Meno on kuitenkin leppoisaa, sillä mitään aikarajoja ei kartoissa ole. Ainoa vastustaja on painovoima, joka saattaa vetää pallukan ulos ruudulta. Tällöin palataan lähtötilanteeseen. Missään kohdassa ei tarvitse jumittaa loputtomiin, sillä vaikean kentän yli voi hypätä koska tahansa.
Touch Physicsin ulkoasu on sympaattisen mutkaton. Kaikki objektit ja kentän grafiikat ovat kuin tenavan kynästä, ja se sopii erinomaisesti TP:n tyyliin. Pelatessa taustalla soi rauhallinen, hissimusiikkiakin kevyempi melodia, joka niputtaa audiovisuaalisen kokonaisuuden roimasti plussan puolelle.
Ainoa heikkous TP:ssä on sen yksioikoisuus pelimekaniikan saralla. Kun erään ratkaisutavan keksii, sitä voi soveltaa melkein kenttään kuin kenttään. Kyseinen kikka tavallaan rikkoo pelin, muttei tee sitä liian helpoksi - onneksi. Tästä pikkufibasta huolimatta piirtämisestä sekä pelin rauhallisesta tunnelmasta nauttii, ja viimeiset kymmenen tasoa takaavat haastavaa ratkontaa kelle tahansa.
Eerik Rahja
6/10
The Hero
Tamperelaisen Traplight Gamesin tekemä The Hero on herättänyt ansaitusti huomiota iPhone-pelien sankassa joukossa. Pelin suoraviivaisena ideana on puolustaa kaupunkimaisemaa kaikilta supersankarielokuvien pahiksilta joita kuvitella saattaa. Vastassa on niin ulkoavaruuden pallopäitä kuin tappajamehiläisparviakin.
Kentässä on yhtä aikaa sekä matalan että korkean prioriteetin kohteita, joten sankari joutuu tekemään nopeita päätöksiä jatkuvasti. Pelastaako putoava vauva vai murjoa tankki tohjoksi? Kas siinä ajanhallintadilemma.
Lentokykyistä kivileukaa ohjataan tutusti kahden peukalon järjestelmällä, jossa vasen liidättää sankaria ja oikea käyttää pitkin pelin kampanjaa aukeavia erikoiskykyjä. Erikoiskykyjen käyttövoimaa on tietysti ylävitosten läpsyttely ikkunasta seuraaville kansalaisille. Pelin graafinen tyyli on värikäs, selkeä ja erittäin onnistunut. Kaksiulotteinen animaatio on sulavaa ja "modernin retrohtavaa". Yksi pelisessio ei veny iäisyyksiin, joten sankaruutta voi harjoittaa kivasti bussipysäkilläkin.
Matti Isotalo
9/10
GT Racing: Motor Academy
Pähkinä-, torninpuolustus- ja räiskintäpelien lisäksi iPhonelle tekevät tuloaan myös realistisemmat 3D-autopelit. GT Racingissa pelaajalle annetaan noin 100 erilaista lisensoitua autoa ja tukku ratoja kaahattavaksi pieneen pakettiin ahdettuna. Kampanjassa uusia ja tehokkaampia autoja ostetaan tutusti kisoissa pärjäämällä.
Ulkoisesti peli on iPhone-peliksi näyttävä. On sisä- ja ulkonäkymää autosta, varsin uskollisesti esikuviaan vastaavia raasereita ja kumpuilevaa maastoa eri puolilta maailmaa. Ruudunpäivitys on nippa nappa tyydyttävää ja tasaista, vaikka vauhdintuntua on vaikea löytää etenkin nopeilla radoilla.
Muutama alustakohtainen valituksenaihe peliin on päässyt. Monien muidenkin raskaiden 3D-pelien tavoin moottoriakademiaan pääsee vasta reilummankokoisen latailun jälkeen. Lisäksi puhelun tullessa kesken olleen kisan joutuu tylysti aloittamaan alusta. Tämä korpeaa etenkin silloin kun pitkän kisan viimeisellä kierroksella voittosija vaihtuu puhelinmyyjän heimullaolissulleannalehtitarjous-litaniaan. GT Racing: Motor Academy on hyvä yritys tehdä iPhonella jotain todella vaativaa, mutta valitettavasti toteutus jää puolitiehen alustan rajoitteiden takia.
Matti Isotalo
7/10
Moto X Mayhem
Kukapa meistä ei olisi joskus kokeillut PC-klassikko ElastoManiaa, jossa kukkiin ja omeniin tykästynyt motoristi huristelee pitkin esteratoja prätkällään. Yksinkertaisuutensa vuoksi peliin oli helppo päästä sisään, mutta irti pääseminen tuotti enemmältikin vaikeuksia: pelitunnit venyivät vähintään yhtä pitkiksi kuin ElMan mopon jouset parhaimmillaan. Konseptin vetovoima on hoksattu myös iPhone-ohjelmoijien keskuudessa. Moto X Mayhem yltää tällä hetkellä lähimmäksi esi-isänsä tunnelmaa.
MX Mayhemin idea on simppeli: pelaajan tehtävä on kaasutella lähtöviivalta maaliin nopeinta mahdollista vauhtia. Tehtävää vaikeuttavat moninaiset kumpareikot, kuopat, rotkot ja notkot. Mikäli pyörä menee nurin - ja voin luvata niin käyvän -, joutuu aloittamaan alusta. Jokaisella ajomatkalla tasapainoillaan nopeuden ja varovaisuuden riskirajoilla. Tuloslistojen ykköspaikalle päästäkseen on yritettävä uudestaan, uudestaan ja uudestaan.
Kuskin asentoa ohjataan kallistamalla luuria ja kaasuttelu tapahtuu koskettamalla näytön etureunaa. Kaasun kanssa pitää olla tarkkana, sillä MXM:n ainoa prätkä on mitä ilmeisimmin höyhenenkevyt, sillä kiihdytyksessä pärrä haluaa väkisinkin mennä ympäri, ja vauhtiin päästyään se liukuu kuin kiekko jäällä. Niin no, jarruttaakin voi, mutta sellainen on vain nössöille! Pyörä käyttäytyy kuitenkin elävästi, eikä ajaminen ala puuduttaa ratojen suppeasta määrästä huolimatta.
- SIVULLE:
- 1
- 2


























































Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600









