Avaus ei olisikaan voinut olla parempi: 1993 Sega Mega Drivelle julkaistu Gunstar Heroes oli omaperäinen, värikäs ja vauhdikas visiointi perinteisestä tasohyppelyräiskinnästä. Pelin aseistus koostui yhteensä 14 erilaisesta vaihtoehdosta, joista osa saatiin yhdistelemällä muita aseita toisiinsa. Tähän päälle ikimuistoinen kenttäsuunnittelu ja toimiva kaksinpeli ja tie klassikoiden joukkoon oli auki. Gunstar Heroesia pidetään edelleen Mega Driven toimintaloikkien tähtihetkenä.
Alku jatkui vaihtelevasti. Muistettavampien pelien, kuten tasoloikat Dynamite Headdy ja Alien Soldier, väliin mahtui myös yksi kappale McDonald`s-lisenssipeliä, mätkintäpelikokeilu YuYu Hakusho -universumissa sekä sinänsä onnistunut, mutta nopeasti unohtunut toimintaroolipeli Light Crusader.
1996 oli aika jättää 16-bittinen aika taakse ja siirtyä tuoreempien pelilaitteiden pariin. Jälleen kerran avaus oli erittäin vahva. Segan tuoreelle Saturn-pelilaitteelle julkaistu mätkintäroolipeli Guardian Heroes yhdisteli näyttävästi edellisestä sukupolvesta opittuja niksejä ja vinkeä anime-henkinen toteutus jazzahtavaan musiikkiin yhdistettynä teki lopputuloksesta varsin omalaatuisen. Guardian Heroesin lisäksi Saturn näki myös vinkeän Silhouette Mirage -tasoloikan sekä Treasuren ensimmäisen avaruusammuskelun, Radiant Silvergunin. Kaksi jälkimmäistä kokeilivat ensimmäistä kertaa mm. Ikarugassa käytettyjä väri- ja polariteettielementtejä ja ovat siksi tärkeitä kappaleita yrityksen historiaa. Saturn-ajan pelit ovat tätä nykyä melkoisia harvinaisuuksia ja jokaisesta saa maksaa itsensä kipeäksi, erityisesti Radiant Silvergunista.
Myös Nintendo 64 sai oman Treasure-kattauksensa. Konsolin julkaisun yhteydessä julkaistu Mischief Makers, vinkeä tasoloikinta sekä alkujaan ainoastaan Japanin riemuksi jäänyt Sin & Punishment olivat kauttaaltaan laadukkaita pelituotteita, mutta jäivät siitä huolimatta varsin vähälle huomiolle. Omaperäisesti erilaisten toimintapelien ideoita sekoitelleen Sin & Punishmentin ympärille oli vuosien saatossa muodostunut pieni legenda, sillä ne harvat jotka olivat japanijulkaisuun päässeet käsiksi, kehuivat peliä kuin yhdestä suusta yhdeksi alustansa parhaista peleistä. Peli julkaistiin länsimaissa lopulta vasta vuonna 2007, Nintendo Wiin Virtual Console -palvelussa.
2001 oli jälleen uuden konsolisukupolven aika. Aikakausi ei alkanut Treasuren kannalta kovin mairittelevasti. Silpheed: The Lost Planet oli vain PS2-konversio vanhasta Saturn-pelistä ja samalle alustalle julkaistu Stretch Panic lukeutuu yrityksen heikoimpien tuotosten joukkoon. Kolikkopelisaleista kuului kuitenkin positiivista kuhinaa, jotain todella hienoa oli tulossa. Ja niin vuonna 2002 Segan Dreamcastille julkaistiin Ikaruga, studion kenties tunnetuin ja kiitetyin teos. Nokkela polariteettisysteemi yhdistettynä Treasuren pitelemättömään mielikuvitukseen teki pelistä modernin klassikon alta aikayksikön. Myynnitkin sujuivat mainiosti, sillä Ikaruga ei jäänyt pelkästään Sega-pelaajien riemuksi. Vuosi Dreamcast-julkaisun jälkeen peli julkaistiin myös Nintendo Gamecubelle, ja 2008 Xbox 360:lle Live Arcade-latauspelinä. Dreamcast-peleistä maininnan arvoinen on myös Bangai-O, alunperin erittäin pienellä painoksella vain Japanissa julkaistu Nintendo 64 -peli. Dreamcast-käännöksen myötä peli julkaistiin myös länsimaissa ja oli pienimuotoinen menestys.
Viime vuodet Treasure on puuhastellut pääasiassa käsikonsolipelien ja Bleach-animeen perustuvien pelien parissa. Repertuaariin mahtuu näiden lisäksi myös Nintendolle väsäilty mätkintäloikka Wario World sekä tietynlainen ympyrän sulkeminen Konamille tehdyn Gradius V:n myötä. Vaikka varsinaiset tähtihetket ovat viime vuosina olleet harvassa, pelien peruslaatu on silti aina vähintäänkin hyvä. Niinpä Treasuren logoa voi hyvällä omallatunnolla pitää edelleenkin laadun takeena.