Yli vuosikymmenen kehityshelvetissä pyörinyt Duke Nukem Forever uhkasi jo hautautua kokonaan, kunnes Borderlandsista tunnettu Gearbox viimein nappasi ikuisuusprojektin viimeisteltäväkseen.

"Kuvittele itsesi ajamassa autoa. Yhtäkkiä edessäsi porhaltava superauto suistuu tieltä ja syttyy palamaan ilmiliekein. Jumissa sisällä ovat rakkaimmat ystäväsi, eikä keskellä tyhjää valtatietä ole ketään lähettyvillä. Nyt kuvittele, että ohjaamasi auto onkin ambulanssi, jonka takaosassa istuu ensiaputiimi ja lääkäri. Pelastaisitko sinä ystäväsi? Kuinka voisit olla yrittämättä? Tässä näytelmässä Duke Nukem Forever oli epäonninen superauto ja Gearbox ambulanssi", studion toimitusjohtaja Randy Pitchford kuvaili päätöksenteon vaikeutta Duke-projektin alkuvaiheessa.

Useimmat eivät ehkä tiedä, että Pitchford hyppäsi mukaan pelialalle muuttaessaan Texasiin 1995. Silloin hän aloitti 3D Realmsilla pelisuunnittelijana, ja ensimmäinen projekti oli juurikin Foreverin edeltäjä Duke Nukem 3D. Muutama vuosi myöhemmin mies päätti lähteä omille teilleen, ja vuonna 1999 hänestä tuli yksi viidestä Gearboxin perustajajäsenestä. 3D Realmsilta lähtemisen jälkeen Pitchford ei ole enää ollut osa sisäpiiriä, vaan hänen on täytynyt siitä lähtien odottaa informaationhippusia Duken tiimoilta kuin kenen tahansa muunkin. Vuonna 2000 koko maailma näki uuden trailerin, jolloin pelin tulevaisuus näytti valoisalta. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen.

Ylä- ja alamäkien vuoristorataa kesti kymmenen vuotta, mutta lopulta Duke sai viimeisen niitin. Toukokuun 6. päivänä 3D Realmsilta kuului synkkiä uutisia: koko Forever-tiimi oli irtisanottu. 12 vuoden kehitystyö ja yli 30 miljoonaa dollaria oli valunut hukkaan. 3D Realmsin toimitusjohtaja Scott Miller oli murtunut, samoin kuin Randy Pitchford kuullessaan uutisen. Olivathan 3D Realmsin työntekijät hänen ystäviään, eikä aktiiviselle pelaajalle tieto Duke Nukem Foreverin peruuntumisesta ollut helppo pala nieltäväksi.

Vaikka Duke-tiimi oli historiaa ja viimeisetkin rahat lopussa, eräät eivät voineet päästää irti. Duke-projekti merkitsi liikaa näille kahdeksalle miehelle, jotka olivat olleet kehitystyön ytimessä jo yli kymmenen vuotta. Hajaantumisen ja uuden työnhaun sijaan miehet jatkoivat pyristelyä kohti unelmansa toteutumista: Foreverin valmistumista. Kahdeksikko työskenteli kotoaan suurella sydämellä mutta pienillä - liian pienillä - resursseilla. Viimein ratsuväki saapui Pitchfordin johtamana, kun Gearbox ja julkaisuvastuuta kantanut 2K Games pääsivät yhteisymmärrykseen pelastusoperaation kannattavuudesta. Tänä päivänä juuri nämä kahdeksan miestä ovat jälleen Foreverin kehitystyön keskiössä, ja heidän ympärilleen rakennettu Triptych-tiimi puskee täyttä päivää 70 hengen voimalla.

Mieltä lämmittävän Pitchfordin alkuspiikin jälkeen valmistauduimme illan - vai pitäisikö sanoa vuosikymmenen - kohokohtaan. Viimein pääsisimme pelaamaan Duke Nukem Foreverin demoa. Pelipisteille jakauduttuamme huomasin tuijottavani alkuruutua melkein kuin hypnoosissa. Minut valtasi vahva tunne siitä, että vaikka demo olisi parasta koskaan missään, se ei riittäisi. Mutta enää en voinut perääntyä.

Ensimmäinen osa demosta pyörähti käyntiin heti Foreverin alusta, ja kun näin pitkän hypetyksen jälkeen ensimmäisessä kohtauksessa Duke on kepillisellä futisstadionin vessassa, on tunnelma suorastaan merkillinen. Karskin miehekästä fiilistä alleviivatakseni jätin lähtiessä pöntönkin vetämättä. Stadionin uumenista parin kärhämän jälkeen poistuttuani kohtasin futiskentällä ensimmäisen kunnon haasteen, kun vastaan asteli kerrostalon korkuinen hirvitys. Onneksi lähistöltä löytyi ratkaisu ongelmaan: vanha kunnon Devastator-sarjatulisinko käteen ja verta pakkiin. Hirviö viimeisteltiin tyylikkäästi potkaisemalla olion silmämuna maalitolppien läpi. Touchdown! No, ainakin melkein.

Loppuminuutit kuluivat ripeästi 15. kentässä, jota oli piristetty ylimääräisin asein. Sain tilaisuuden kokeilla kaikkia klassikkoja aina haulikosta Ripper-miniguniin ja kutistussäteestä putkipommeihin. Ainoa uusi tuttavuus oli raidetykki, joka toimitti tarkkuuskiväärin roolia vallan mainiosti. Kysyessäni Gearboxin varapuheenjohtajalta Steve Gibsonilta uusista tykeistä mies vastasi, että "uusia aseita tullaan näkemään ja raidetykki eli Rail Gun on yksi niistä". Sen tarkempia kommentteja ei herunut. Mielenkiintoista oli myös kantokyvyn rajoitus vain kahteen aseeseen kerrallaan, kun tavallisesti Duke on kokonainen arsenaali mukanaan. Gibson kertoi, että tähän saattaa vielä tulla muutos kehitysvaiheiden edetessä.

Asekokeilujen yhteydessä pääsin myös ajelemaan isolla Monster Truckilla, joka oli viritetty kuosiin ilokaasulla ja aidolla nelipyöräohjauksella. Jättiautolla rällääminen oli varsin hauskaa, mutta kenttänä ollut kanjoni ei tarjonnut lainkaan elämää suurempia kikkailumahdollisuuksia. Yritin tivata Steve Gibsonilta paljastuksia mahdollisista muista ajoneuvokohtauksista - tällä kertaa jopa hitusen paremmalla menestyksellä. "Voin kertoa, että pelissä hurjastellaan myös radio-ohjattavalla mönkijällä, jonka kyytiin mahdutaan reilulla annoksella kutistussädettä", hän hehkutti. Mitään virallista sanaa lentohärveleiden olemassaolosta ei tippunut, mutta jostain kumman syystä minulle jäi sellainen tunne, että ilmojen halki käy myös Duken tie - tavalla tai toisella.

Aina Duken ensiesiintymisestä lähtien ovat miehen kasarisutkautukset ja roisi huumori olleet sarjan tunnusmerkkejä. Onneksi meno ei ole laimentunut vuosien saatossa. Rehevästä, kolmirintaisesta alien-kuningattaresta aina Duken kuoleman edessä viimeisillä voimillaan väläyttämään keskisormeen - Forever pitää pienen virneen pelaajan kasvoilla joka käänteessä. Steve Gibson selitti, että one-linerit ovat tulleet jäädäkseen, mutta samalla peli sisältää viittauksia moderniin pop-kulttuuriin laajalla skaalalla. Profittia!

Niin uskomatonta kuin se onkin päästä viimein pelaamaan Foreveria, en mene vannomaan sen nimeen ihan vielä. Tykkään sanoa, että pelattavuus on valttia. Ja sille osa-alueelle täytyy kohdistaa vähän kritiikkiä. Tähtääminen oli jokseenkin vaivalloista ja liikkuminen kankeaa. Duken tapauksessa tosin übermachoilun meininki ja silkat wow-hetket ovat pelin kantava voima, eihän Duke kuitenkaan ole luonteeltaan kilpailullinen kovan linjan räiskintäpeli. Kuulemani ja näkemäni perusteella Forever kykenee seisomaan omien ansioidensa varassa, mutta 15 minuutin ensivaikutelma voi olla petollinen.

Gearboxin varapuheenjohtaja Steve Gibson halusi session päätteeksi sanoa muutaman sanan Gamereactorin kärsivällisesti odottaville lukijoille: "Me olimme studio oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kaikki tapahtumat DNF:n ympärillä - jotka lopulta johtivat Foreverin laskeutumisen Gearboxin huomaan - ovat uskomaton sarja sattumia, todellisia ihmeitä. Mitään näin suurta projektia ei ole ikinä pelien historiassa ollut, ja me olemme todella innoissamme saadessamme niinkin huikean tilaisuuden kuin tuoda Forever vihdoin pelaajille. Kaikkien vuosien jälkeen Duken paluu ei ole mikään pikkujuttu, me tiedostamme sen. Odotusten paineet tuntuvat hartioilla. Me lupaamme tehdä kaiken voitavamme kunnioittaaksemme Duke Nukemin legendaa."

Gearboxin mukaan Duke Nukem Forever on enää loppusilausta vailla. Kauppoihin sen uskotaan ehtivän ensi vuoden alkupuolella, ja tulossa on myös suurelle yleisölle tarkoitettu demo.