Jokeri on kukistettu, ainakin toistaiseksi, mutta Arkham Asylum on raunioina. Niinpä mielisairaalan roistoille ei ole enää paikkaa, joka sulkisi psykopaatit paksujen kiviseiniensä taakse. Quincy Sharp, joka toimi aiemmin Arkham Asylumin vanginvartijana, on ottanut kaiken kunnian Jokerin kukistamisesta ja noussut suosion siivittämänä Gotham Cityn pormestariksi.

Sharpin uusi ratkaisu äärimmäisiä hulluja vastaan on ostaa suuri osa Gotham Cityn slummeista ja rajata alue raskain muurein. Sisälle syntyy Arkham City, jossa rikolliset saavat tehdä mitä mielivät, kunhan pysyvät muurien sisällä. Projektia johtamaan Sharp pestaa psykiatri Hugo Strangen, jolla näyttää kuitenkin olevan oma agenda kaupungin varalle. Myös Kaksinaama aikoo pelata omaan taskuunsa ja suunnittelee keräävänsä hieman mainetta murhaamalla Kissanaisen.

Batman itse on skeptinen koko Arkham Cityn ideasta, joka antaa pahuuden ja mielipuolisuuden raivota aivan Gotham Cityn povessa. Lisäksi hänellä on ollut suhde Kissanaiseen, eikä Yön ritari voi antaa ex-naisystävänsä joutua Kaksinaaman uhriksi. Niinpä Batman suunnistaa suoraan Arkham Cityyn, ehkä maailman vaarallisimpaan paikkaan, ja seikkailu saa alkunsa.

Toisin kuin vastaavissa peleissä yleensä on tapana, Batmania ei ole riisuttu kaikista siisteistä varusteista, jotka Lepakko hankki ensimmäisessä osassa. Tässä suhteessa Arkham City onkin poikkeuksellisen suora jatko-osa Batman: Arkham Asylumille. Esimerkiksi Hämähäkkimies, Samus Aran ja Kratos joutuvat aloittamaan puhtaalta pöydältä jokaisessa uudessa pelissään, mutta Batmanillä on heti kättelyssä kaikki tutut varusteet ja kyvyt. Se ei silti tarkoita, etteikö pelin aikana saataisi uusia varusteita. Kerättävänä on koko joukko tuoreita vimpaimia. Lisäksi joitakin tuttuja varusteita voi käyttää aiempaa monipuolisemmin. Esimerkiksi räjähtävää geeliä voi nyt suihkuttaa suoraan vihollisiin sen sijaan, että sillä voisi paukautella vain seiniä.

Kehittäjä Rocksteadyn tavoitteet ovat pilvissä, mutta jatko-osaa on suunniteltu hyvä tovi. Todisteita tästä löytyi Batman: Arkham Citystä, josta pelaajat löysivät Arkham Cityn pohjapiirroksia Sharpin toimistosta. Tuolloin kukaan ei vielä tiennyt, mitä ne olivat, mutta jatko-osan perustukset todella olivat jo ensimmäisessä osassa kaikkien nähtävillä - mikä on yksi pelihistorian makeimmista yllätyksistä.

Rocksteady ei missään nimessä halua kehittää vain "Batman 1,5:ttä", vaan kehittäjien tavoitteena on tarjota jatko-osassa niin paljon uutta, että peli ylittää kaikkien odotukset. Arkham Cityn kehitys alkoi jo ennen Arkham Asylumin valmistumista, ja peli on nyt niin hyvässä kunnossa, että sen voi pelata läpi alusta loppuun. Peli ei kuitenkaan ilmesty vielä miltei vuoteen, joten Rocksteadyllä on runsaasti aikaa lisätä ominaisuuksia ja hioa kokonaisuutta.

Siinä missä Arkham Asylum pääasiassa sisälsi ahtaita käytäviä ja suljettuja tiloja, joissa Batmanin tuli käyttää viekkauttaan edetäkseen, Arkham City on kokonainen kaupunki. Pelissä on edeltäjäänsä enemmän vapaata tilaa liikkua, minkä vuoksi Rocksteady on uudistanut myös pelimekaniikkaa. Muutamia esimerkkejä uudistuksista ovat radiojäljitin, jolla on mahdollista seurata vihollisten liikkeitä kaupungissa, Bat Claw, jolla voi vetäistä etäisiä esineitä luokseen, ja savupommit, joilla voi paeta pinteestä huomaamattomasti. Viholliset voivat tällä kertaa hyökätä myös etäältä heittämällä esineitä, mihin Batman voi vastata vastaiskuin aivan kuin lähitaistelussa.

Pitkiä matkoja on helpoin taittaa lentäen kuin oikea lepakko, ja ominaisuutta onkin parannettu selvästi. Pelaajalla on nyt enemmän valtaa siihen, mitä lentäessä tekee. Ilmasta voi esimerkiksi syöksyä maata kohti ja tempaista mennessään pahaa-aavistamattoman vihollisen maasta. Pelaaja pystyy myös tarttumaan aiempaa useampiin esineisiin kesken ilmalennon. Batman voi kiipeillä ympäriinsä talon seinillä ja laskeutua katupylväille tai patsaisiin.

Arkham City on jaettu eri alueisiin, joita tietyt jengit hallitsevat. Jengejä johtavat esimerkiksi Jokeri ja Kaksinaama. Joillain alueilla on hengenvaarallista tulla nähdyksi, joten pelaajan on toimittava ovelasti ja jekutettava ylivoimaisia vihollisia. Taistelua ei tietenkään voi tyystin välttää, mutta jo ennestään mainiota systeemiä on parannettu entisestään. Batman voi muun muassa tapella kahta vihollista vastaan samanaikaisesti ja käyttää useampia lisävarusteita hyödykseen.

The Riddler on myös mukana uusine aivopähkinöineen. Suomalaisittain Arvuuttajana tunnetulla roistolla ei tosin tällä kertaa ole ollut aikaa valmistella mielettömiä arvoituksiaan, vaan Batmanin on kirjaimellisesti puristettava vihjeet ulos rikollisista. Batman voi esimerkiksi skannata rikollisjoukon ja nähdä, ketä kannattaisi kovistella tiedon hankkimiseksi. Mikä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun pyörii roistojen keskellä ja yrittää kellistää määrällisesti ylivoimaisen vihollisen. Iskuäänien tauottua pelaaja voi lopulta kuulustella henkilöä, jolla voisi olla oleellista tietoa.

Pelaajalle annetaan aiempaa enemmän vapautta valita tehtäviään Arkham Cityssä, ja Rocksteady on lisäämässä pääjuonen oheen monia sivutehtäviä. Pelaaja voi törmätä sivuhahmoihin, jotka tarvitsisivat apua, mikä lisää vaihtelua ja kasvattaa peliaikaa niillä, jotka haluavat nähdä pelistä kaiken. Kaikki vastaantulijat eivät suinkaan ole superrikollisia. Ottaen huomioon Gothamin uuden korruptoituneen johdon, Arkham Cityyn päätyminen on varsin helppoa. Se koskee myös poliitikkoja, jotka sattuvat ajattelemaan asioista hieman eri tavalla ja jotka ovat näennäisesti viattomia.

Batman: Arkham City vaikuttaa tällä haavaa erittäin hyvältä. Kun ynnätään Rocksteadyn osaaminen, Warnerin syvä lompakko ja jo ennestään luja peruskonsepti, on vaikea edes kuvitella, miten mahtava pelikokemus ensi vuodelle on luvassa. Ellei viimeistelyssä mene jokin pahasti vikaan, Arkham Citystä voi muotoutua varteenotettava ehdokas parhaaksi peliksi vuosimallia 2011.