Ensisilmäys L.A. Noireen

Rockstarilla ollaan tosissaan hermona. Istuessani sohvalla heidän Lontoon-toimistossaan he selittävät minulle juurta jaksaen, ettei kyseessä ole pelkkää silmitöntä räjähdysten ja luotien sävyttämää väkivaltaa. Ja kuinka ollakaan, sellaisesta ei ole jälkeäkään noin tunnin mittaisessa L.A. Noire -esittelyssä. Ehkä juurikin siksi pelistä jäi kutkuttavan mielenkiintoinen maku suuhun.

L.A. Noire ei ole tyypillinen Rockstarin peli. Se ei ole Gran Theft Auto 1940-luvulla, eikä myöskään räjähtävä vastaus 2K Czechin Mafia II:lle. Sitä vastoin peli vie minut ajatuksiin yhdistelmästä Heavy Rainiä ja Phoenix Wrightin seikkailuja seuratessani toisen maailmansodan veteraanin, Cole Phelpsin, murhatutkimuksia Los Angelesin poliisin kanssa.

Rockstarin esittelee minulle yhtä Phelpsin rikostutkimusta nimeltä The Fallen Idol (Pudonnut ikoni). Tehtävä alkaa Phelpsin ja hänen kollegoiden kuunnellessa kuvausta merkillisestä auto-onnettomuudesta. Tietojen mukaan onnettomuudessa on ollut mukana kaksi naista. Ensimmäinen on tunnettu elokuvatähti, jolla on kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Toinen on naiivi nuori nainen täynnä toiveita ja unelmia Hollywood-tähteydestä. Ilmeisesti molemmat oli huumattu, asetettu autoon ja sitten ajettu alas jyrkänteeltä. Autosta oli löytynyt outo pala elokuvalavasteita: kutistetun pään muotoinen patsas, jolla kaasu oli painettu alas tuhoisin seurauksin.

Phelps suuntaa rikospaikalle, ja esitystä seuraavat näkevät vilahduksen 1940-luvun Los Angelesista. Kaikki näyttää siistin terävältä, täynnä tunnelmaa. Rockstar myöntää, ettei kyseessä ole kaupungin täydellinen kopio, mutta "pirun lähellä sitä ollaan". Tiellä poliisi viittoo Phelpsin kääntymään rikoksen tapahtumapaikalle, ja pienen juttutuokion jälkeen on aika tutkia rikoksen keskipisteenä oleva kulkuneuvo.

Phelpsin kävellessä romuttuneelle Chevrolet Stylelinelle musiikki muuttuu hitaaseen jazziin. Pelaajan lähestyessä tärkeää johtolankaa musiikilla ja hienovaraisilla äänillä on selkeä rooli. Auton takapenkiltä löytyvät repeytyneet alusvaatteet ja huolestunut kirje nuoren Jessican äidiltä. Molemmat tulevat olemaan jatkossa tärkeitä apuja rikoksen selvittämisessä.

Phelps seuraava tehtävä on jutella June Ballardille, kahdesta naisesta vanhemmalle, joka on kuin onkin selvinnyt onnettomuudesta. Hänen värjötellessä poliisiauton takapenkillä on aika siirtyä kuulusteluun, hyvin tärkeään osa-alueeseen L.A. Noiren pelaamisessa. Kuulustelun aikana saamme erilaisia vaihtoehtoja vaikuttaa ja edetä keskustelussa. Phelps voi olla empaattinen ja uskoa, mitä haastateltava kertoo. Vaihtoehtoisesti hän painostaa, jos on syytä epäillä, ettei kuulusteltava olekaan rehellinen ja salaa jotain tärkeää. On myös mahdollista esittää todistusaineistoa, jolla tarvittaessa voi kokonaan kiistää kuulusteltavan tarinan ja näin avata täysin täysin uusia väyliä dialogeihin sekä uusia tapahtumapaikkoja ja henkilöitä tavattavaksi.

Kysymykset valitaan jokaisen etsivän luottoapurista, muistikirjasta, joka toimii pelissä myös valikkona. Muistikirjasta voi myös aina tarkastaa vanhat keskustelut siististi kirjattuina. Siitä voi olla varma, että pelissä muistettavaa dialogia riittääkin.

Jatkaessamme Ballardin haastattelua Rockstarin edustajat kertovat, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota pelin hahmojen kasvoihin ja ilmeisiin. Ne voivat antaa tärkeitä vinkkejä tunteista jotakin asiaa tai henkilöä kohtaan - tai jopa siitä puhuuko kuulusteltava totta vai ei. Ylimielinen käyttäytyminen, harhaileva katse tai yliselittäminen voivat olla selkeitä viitteitä valehtelusta. Juttutuokioissa onkin paras olla tarkkana, etteivät vihjeet mene kirjaimellisesti sivu suun.

Kasvojen ilmeet ovatkin erinomaisesti tehtyjä. Käytetty tekniikka on nimeltään Motion Scan, ja Rockstar esittelee lyhyitä videoklippejä kulissien takaa, missä oikeiden näyttelijöiden kasvoja kuvataan normaalin kasvoanimointivälineiden lisäksi itsenäisillä kameroilla monista eri kulmista. Näin pyritään saamaan koko kasvojenliikkeiden kirjo varmasti taltioitua. Näyttelijöiden kuvaushetket näyttävät kuin suoraan aivopesukohtaukselta Kellopeliappelsiinista, mutta sepä ei näytä heitä hätkähdyttävän. Valmis lopputulos on huikean realistisen näköinen ja näyttää, kuinka pieniä kasvojen eleitä valehtelu saattaa aiheuttaa henkilössä.

Pelkkä kasvojen tuijottaminen ei toki ole vielä tarpeeksi, vaan pelissä pitää myös kuunnella, mitä ihmiset sanovat sekä verrata niitä aikaisemmin opittuun. Hyvin samalla tavoin kuin Phoenix Wrightin kanssa, pelaajan täytyy pohtia ihmisten kertomuksia, motiiveja ja todisteita samalla etsien niistä ristiriitaisuuksia, jotka ovat monesti avain rikoksen selvittämiseen. Kaikki tämä saa pelaajan kytkeytymään peliin hienosti. Jos odottaa peliltä nopeatempoista tarinaa ja toimintaa, jonka lomassa voi vain ohittaa välivideot huoletta, yllättyy varmasti. L.A. Noire vaikuttaa juuri sellaiselta rauhalliselta ja vangitsevalta kokemukselta, mitä hyvä kirja voi olla.

Tästä huolimatta L.A. Noire saa osansa myös intensiivistä kohtauksista. Phelpsin lähestyessä totuutta "auto-onnettomuudesta" hän kohtaa kaksi umpimätää elokuvatuottajaa, jotka ovat hyväksikäyttäneet nuorta Jessicaa häiriinnyttävin tavoin. Monien, tuottajat syyllisiksi osoittavien, kuulusteluiden ja todisteiden jälkeen, tutkimus huipentuu ajojahtiin ja tulitaisteluun L.A:n pilvenpiirtäjän huipulla. Toimintakohtaus osoittaa, ettei pelin ampumis- ja suojautumismekaniikassa ole valittamista, eikä Phelps siten todellakaan pelkää liata tyylikästä pukuaan, kun siihen on tarvetta.

L.A. Noiressa pelataan ns. "hyviksenä", joten oletan automaattisesti, ettei pelissä voi pistää kokonaan läskiksi ja riehua GTA-tyyliin. Silti kysyn Rockstarilla asiasta ja minulle kerrotaan, että ajoneuvoja voi varastaa ja niillä voi ajaa mihin haluaa. Siviilejä ei sentään voi alkaa murhata. Vaikka L.A. Noire vaikuttaa hyvin lineaariselta kokemukselta, voi kaupunkia tutkia suhteellisen vapaasti, ja kun Phelps etenee tutkimuksissaan, avautuu myös uusia mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin menoon.

Kun konnamaiset tuottajat on vihdoin taltutettu, esitys on tullut päätökseensä. L.A. Noire on varsin erilainen kuin odotin, mutta erilainen todella hyvällä tavalla. Kuulustelut, tunnelma, musiikit, kasvojen animointi sekä ääninäyttely saavat pelin näyttämään todella mainion rauhalliselta ja selkeältä toimintaseikkailulta. Team Bondin ja Rockstarin ihmiset vaikuttivat paljon hermostuneemmilta yleisönsä reaktioista kuin oli tarpeen, sillä peli näytti erittäin vakuuttavalta. L.A. Noire on tosissaan epäilty, jota kannattaa pitää silmällä vuonna 2011.