Nintendo 3DS -pelit testissä
Nintendon Amsterdamin 3DS-tilaisuudessa oli ihailtavan paljon pelejä testattavana. Mukana oli peräti 20 eri nimikettä, joten kiirettä piti jotta kaikki ehti testata. Pelit olivat suhteellisen lyhyitä demoja, mutta monesta pelistä sai mainion kuvan mistä niissä on kyse. Tässä Artun TOP 7 -listaus Discover 3DS - tapahtuman iskevimmistä peleistä.
Amsterdamin iskevin 3DS-peli oli enkelipoika Pitin historiallinen paluu Nintendon pelikonsoleille. Edellinen Kid Icarus -peli kun nähtiin Gameboylla jo lähes 20 vuotta sitten. Alkuperäiset Kid Icarukset olivat sivulta kuvattuja tasoloikkia, joissa oli mukana keveitä roolipelielementtejä Zelda- ja Metroid-pelien tavoin. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, eikä Kid Icarus Uprising muistuta juuri lainkaan edeltäjiään.
Tarinaltaan Kid Icarus Uprising jatkaa enkelipoika Pitin seikkailuja valon ja pimeyden jumalattarien Palutenan ja Medusan astraalisen konfliktin pyörteissä. Juoni sivuutettiin demossa täysin, mutta kahden kentän mittainen pyrähdys näytti loistavasti, mihin 3DS kykenee. Audiovisuaaliselta toteutukselta Kid Icarus Uprising oli testipelien ehdotonta parhaimmistoa. Vauhdikkaasti ohi vilisevät 3D-ympäristöt näyttivät upeilta ja toiminta oli intensiivistä.
Kid Icarus Uprising on pelityypiltään yhdistelmä lentelyä, kolmannen persoonan räiskintää sekä seikkailua. Selkeän hengenheimolaisen voisi löytää esimerkiksi Wiillä ilmestyneestä Sin and Punishment -pelisarjasta. Pelatessa kentät olivat kaksiosaisia. Ensin Pitillä räiskittiin vihollisia vauhdikkaissa lento-osuuksissa, jonka jälkeen laskeuduttiin ja taistelua jatkettiin maankamaralla. Kentän alussa sai valita kolmesta eri aseesta. Ensimmäinen painottui lähitaisteluun, keskimmäinen oli tasapainoinen joka paikan höylä ja viimeinen oli pitkän kantaman taistelijan suosikkivalinta.
Ohjaus jätti minulla henkilökohtaisesti hieman toivomisen varaa. Kid Icaruksen pelaaminen vaati nimittäin DS-veteraaneille tuttua yhden käden otetta, jossa vasemmalla kädelle pidetään kiinni konsolista, ohjataan Pitin liikkeitä tatilla ja etusormen liipaisimella hoidetaan ampuminen. Oikealla kädellä puolestaan hoidetaan styluksella tähtääminen ja kameran liikuttelu. Pelisession aikana en ehtinyt tottua ohjaukseen ja jäinkin toivomaan, että lopullisessa pelissä mukana olisi vaihtoehtoisia ohjausasetelmia, joista valita mieleisensä.
Kid Icaruksen pelaaminen oli hieman kiikkerästä ohjauksesta huolimatta erittäin vakuuttavaa. Vuoristoratamainen elämys oli varsinainen ilopilkku ja lisää jäi kaipaamaan välittömästi. 3D-vaikutelma oli myös erinomainen ja lisäsi mukavasti sitä jotain sekä pelattavuuteen että tunnelmaan. Tosin peli toimi hyvin myös ilman 3D-efektiä, mutta syvyysvaikutelma helpotti kivasti leijaileviin hirviöihin osumista.
2. The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D
Ennen The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D:n testaamista olin skeptinen. Ajattelin, että kyseessä on turha uusioversio muuten klassisesta pelistä. Ocarina of Time 3D:tä tarvitsi pelata kuitenkin vain viisi minuuttia ja olin jälleen myyty. Ocarina of Time on klassikoiden klassikko, eikä se ole koskaan näyttänyt yhtä sulavalta ja terävältä kuin 3DS:llä. Eikä pelkästään 3D:n takia, vaan myös pelin koko yleisilme on selkeästi parempi kuin aikaisemmin esimerkiksi Gamecubella.
Testissä oli pelin aivan ensimmäinen osio, mukaan lukien ensimmäinen luolasto Suuren Doku-puun uumenissa. Pelattavuus toimi 3DS:llä erinomaisesti ja ohjaus oli juuri niin helppo ja intuitiivinen mitä Zelda-peliltä on syytä odottaa. Kosketusruutuun oli uudessa versiossa asetettu lisäksi kaikki alkuperäisen pelin valikot kätevästi saataville.
Muuten peli on tismalleen sama kuin alun perin Nintendo 64:lle julkaistu versio. On suuri pettymys, ettei mukaan ole saatu uutta sisältöä. Olisin kovasti toivonut mukaan edes uusia vaihtoehtoisia tyrmiä samaan tapaan kuin Gamecuben erikoisversiossa Ocarina of Time: Master Questissa. The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D:n ennakointi tai arviointi on kuitenkin loppujen lopuksi aika turhaa. Peli on loistava ja yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailupeleistä. Jos sitä ei ole vielä kokenut, kannattaa se ehdottomasti hankkia 3DS:lle. Itse jään odottamaan täysin uutta Zelda-seikkailua 3DS:lle.
Nostalgiamittarin viisari värähti jälleen punaiselle, kun pääsin uuden Pilotwingsin kimppuun. Edellisen kerran Pilotwingsiä pelattiin Super Nintendolla ja Nintendo 64:llä, mutta sen koomin ei pelisarjan paluusta ole kuulunut muuta kuin huhuja. Tiedossa on taas kevyttä lentosimulaatiota erilaisten lentovempeleiden kanssa. Demossa pääsi testaamaan yksipaikkaista lentokonetta, rakettireppua sekä riippuliidintä. Nimensä mukaisesti peli sijoittuu Nintendon Resort-saarelle, joka on tuttu esimerkiksi Wiin Sports Resort -pelistä. Ohjauspuikkoihin tarttuvat vastaavasti tietysti mii-hahmot.
Pilotwings Resort oli ensimmäinen testaamani 3DS-peli ja kokemus jäi todella hyvin muistiin. Samoin kuin Kid Icaruksessa lentotouhuissa 3D pääsi oikeuksiinsa ja täydensi hienosti pelikokemusta. Navigointi ilmassa leijuvia välietappeja merkitseviin ympyröihin oli selvästi helpompaa 3D:n kanssa kuin ilman.
Pilotwingsin demo oli kuitenkin ikävän lyhyt. Sisällön määrä ja vaihtelevuus jäivät siten aika suuriksi kysymysmerkeiksi. Lentely vaikutti kuitenkin oikein leppoisalta ja rentouttavalta touhulta. Värikkäät grafiikat viestivät kaikin puolin mukavan positiivista ja rauhallista atmosfääriä.
- SIVULLE:
- 1
- 2
- Alusta:Nintendo 3DS
Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä. Oletko koskaan "simuloinut" urheilukisoja tai hakenut revanssia videopelistä?
Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600
