PS Vita: Kosketus tulevaisuuteen
Sonylle täytyy antaa tunnustusta. Siinä missä kilpailijat ripustavat toiveensa ja unelmansa yhden teknisen läpimurron varaan - oli se sitten 3D, kosketusnäyttö, verkkosysteemi tai muu vastaava - on Sony päättänyt sellaisen olevan aivan liian puoliperseinen ratkaisu.
Sen sijaan Sony on lyönyt vetoa kaiken puolesta, tunkien likimain jokaisen markkinoilla olevan kikan ja muutaman uudenkin PS Vitan ohuisiin kuoriin. Pääsimme viimeinkin hypistelemään käsikonsolia osana Sonyn E3:a edeltänyttä tapahtumaa ja viivyimme sen ja uusien pelien parissa aimo tovin. Ensivaikutelmat on kerrottu ohessa osa-aluekohtaisesti.
ULKOASU
Vitaa on mahtava katsella ja hämmästyttävä käsitellä. Laajakuvatelevisioihin kytketyt yksiköt Sonyn tapahtumassa olivat kehittelijäkäyttöön tehtyjä prototyyppejä - vailla sitä kiiltoa ja viimeistelyä, mitä voimme odottaa lopullisilta tuotantomalleilta. Tämä ei silti vähentänyt sitä fiilistä, mikä vimpaimesta huokui.
Painoa oli vaikea arvioida kytkettyjen kaapelien kanssa, mutta konsoli vaikutti hieman Nintendo 3DS:ää raskaammalta. Toki kyseessä on myös kookkaampi laite. PSP:tä muistuttava muoto on entuudestaan tuttu Sony-faneille, mutta aivan kuin Apple on tehnyt uusimman iPhonen kanssa, myös Sony on viilaillut uutuuslaitteestaan entistä seksikkäämmän ja monipuolisemman. Ja juuri nämä erot myyvät konsolin.
TATIT
Ensimmäinen ilmeinen lisäys on toinen peukalotatti. Tässä mielessä Sonyn käsikonsoli tuntuu todella luontevalta, peukaloiden hakeutuessa luonnollisesti molempien sauvojen päälle. Ne ovat nyppylöiden sijasta hieman kohollaan, ja itse tatit kaartuvat ulospäin. Henkilökohtaisesti antaisin sormieni mieluummin levätä sileän kupin pohjalla, mutta tämä malli on ilmeisesti apinoitu klassisesta Playstationin Dualshock-ohjaimesta.
Toisin kuin konsoliohjaimessa, tattien varret tuntuivat huolestuttavan ohuilta. Niiden pelkää napsahtavan poikki kunnon painalluksesta. On mielenkiintoista seurata, miten hyvin tatit kestävät normaalia käyttöä ja vahvistetaanko niitä vielä lopullisessa myyntiversiossa. Tai kenties vaikutelmaan vaikutti vain ensikertalaisen arkuus (kukapa ei ollut aluksi liian varovainen DS:n kosketusnäytön kanssa).
KOSKETUSNÄYTTÖ (ETU)
Viiden tuuman näyttö on todellinen kaunokainen, joka saa jopa iPhonen vihertymään kateudesta. Unchartedin kaltaiset pelit säihkyvät väriloistossaan, ja takapaneelin kameraa taustojen luomiseen käyttävä Reality Fighters ei kärsi lainkaan siitä sumeudesta, mikä vaivaa pienempiä kamerapuhelimia.
Kosketusnäytön toimivuus riippuu paljolti kehittelijöiden panostuksesta. Huomasin eräässä (nimeltä mainitsemattomassa) pelissä viivettä kosketuksen ja toiminnan välillä, kun taas toisessa sitä ei ollut havaittavissa laisinkaan. Esimerkiksi Unchartedin hiilikopion hinkuttaminen oli tasan niin täsmällistä kuin toivoa saattaa. Tämä tulee varmasti tervetulleena uutisena niille, jotka ovat tottuneet tarkkoihin kosketusnäyttöihin näinä Applenjälkeisinä aikoina.
KOSKETUSPANEELI (TAKA)
Vitan ehkä erikoisin piirre on konsolin takapuolella oleva kosketuspaneeli, jonka olemassa oloa kukaan ei edes huomaisi, ellei sitä ei olisi erikseen toitotettu. Jostain kuvittelin paneelin tuntuvan hieman kumiselta, mutta sen sijaan konsolin takaosa on täysin sileä ja siihen on kirjailtu pieniä hopeisia symboleja. Ei käy kieltäminen, että paneeliin totuttelu vie aikansa.
- SIVULLE:
- 1
- 2
Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä. Oletko koskaan "simuloinut" urheilukisoja tai hakenut revanssia videopelistä?
Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600
