Sen sijaan Sony on lyönyt vetoa kaiken puolesta, tunkien likimain jokaisen markkinoilla olevan kikan ja muutaman uudenkin PS Vitan ohuisiin kuoriin. Pääsimme viimeinkin hypistelemään käsikonsolia osana Sonyn E3:a edeltänyttä tapahtumaa ja viivyimme sen ja uusien pelien parissa aimo tovin. Ensivaikutelmat on kerrottu ohessa osa-aluekohtaisesti.

ULKOASU
Vitaa on mahtava katsella ja hämmästyttävä käsitellä. Laajakuvatelevisioihin kytketyt yksiköt Sonyn tapahtumassa olivat kehittelijäkäyttöön tehtyjä prototyyppejä - vailla sitä kiiltoa ja viimeistelyä, mitä voimme odottaa lopullisilta tuotantomalleilta. Tämä ei silti vähentänyt sitä fiilistä, mikä vimpaimesta huokui.

Painoa oli vaikea arvioida kytkettyjen kaapelien kanssa, mutta konsoli vaikutti hieman Nintendo 3DS:ää raskaammalta. Toki kyseessä on myös kookkaampi laite. PSP:tä muistuttava muoto on entuudestaan tuttu Sony-faneille, mutta aivan kuin Apple on tehnyt uusimman iPhonen kanssa, myös Sony on viilaillut uutuuslaitteestaan entistä seksikkäämmän ja monipuolisemman. Ja juuri nämä erot myyvät konsolin.

TATIT
Ensimmäinen ilmeinen lisäys on toinen peukalotatti. Tässä mielessä Sonyn käsikonsoli tuntuu todella luontevalta, peukaloiden hakeutuessa luonnollisesti molempien sauvojen päälle. Ne ovat nyppylöiden sijasta hieman kohollaan, ja itse tatit kaartuvat ulospäin. Henkilökohtaisesti antaisin sormieni mieluummin levätä sileän kupin pohjalla, mutta tämä malli on ilmeisesti apinoitu klassisesta Playstationin Dualshock-ohjaimesta.

Toisin kuin konsoliohjaimessa, tattien varret tuntuivat huolestuttavan ohuilta. Niiden pelkää napsahtavan poikki kunnon painalluksesta. On mielenkiintoista seurata, miten hyvin tatit kestävät normaalia käyttöä ja vahvistetaanko niitä vielä lopullisessa myyntiversiossa. Tai kenties vaikutelmaan vaikutti vain ensikertalaisen arkuus (kukapa ei ollut aluksi liian varovainen DS:n kosketusnäytön kanssa).

KOSKETUSNÄYTTÖ (ETU)
Viiden tuuman näyttö on todellinen kaunokainen, joka saa jopa iPhonen vihertymään kateudesta. Unchartedin kaltaiset pelit säihkyvät väriloistossaan, ja takapaneelin kameraa taustojen luomiseen käyttävä Reality Fighters ei kärsi lainkaan siitä sumeudesta, mikä vaivaa pienempiä kamerapuhelimia.

Kosketusnäytön toimivuus riippuu paljolti kehittelijöiden panostuksesta. Huomasin eräässä (nimeltä mainitsemattomassa) pelissä viivettä kosketuksen ja toiminnan välillä, kun taas toisessa sitä ei ollut havaittavissa laisinkaan. Esimerkiksi Unchartedin hiilikopion hinkuttaminen oli tasan niin täsmällistä kuin toivoa saattaa. Tämä tulee varmasti tervetulleena uutisena niille, jotka ovat tottuneet tarkkoihin kosketusnäyttöihin näinä Applenjälkeisinä aikoina.

KOSKETUSPANEELI (TAKA)
Vitan ehkä erikoisin piirre on konsolin takapuolella oleva kosketuspaneeli, jonka olemassa oloa kukaan ei edes huomaisi, ellei sitä ei olisi erikseen toitotettu. Jostain kuvittelin paneelin tuntuvan hieman kumiselta, mutta sen sijaan konsolin takaosa on täysin sileä ja siihen on kirjailtu pieniä hopeisia symboleja. Ei käy kieltäminen, että paneeliin totuttelu vie aikansa.

Pelaajan täytyy oppia tunnistamaan tunnon perusteella, missä sormet ovat suhteessa näyttöön, mutta paneelin hipelöinti on kiehtovaa. Jotkut pelit ovat sen käytössä hienovaraisia: Studio Liverpoolin Wipeoutin alkuruutuun voi muokata omia kuvioitaan puskemalla pieniä kolmioita ulos taustasta. Toisissa se on taas kiinteä osa peliä: Little Deviantsissa vieritetään palloa maaliinsa muokkaamalla kosketuksella maastosta mäkiä tai annetaan ruudun taustalle tuijotteleville vihollisille iskua näpäyttämällä paneelia.

Otetta Vitasta on vaihdeltava pelistä riippuen. Yhdessä Little Deviantsin minipeleistä paneelia naputellaan 3x3-ruudukkoon aseteltujen laatikoiden mukaan. Homma toimi muuten luontevasti, mutta ylimmäisen keskilaatikon napauttaminen vaati Vitan pitämistä iPhonen tavoin. Saa nähdä, kuinka hyvin käsikonsoli sopii lyhytsormisille käyttäjille ja tuleeko yhden käden otteesta normi.

ETUNAPIT
Neljää päänappia ei ole valettu tuntumaan osalta kuoren yleistä muotoa, eivätkä ne ole koholla samalla tasolla. Napit kallistuvat kaikki syvennykseen, jossa ne lepäävät ringissä. Kyseessä on vastakohta ristiohjaimen muodolle, ja peukalo päätyy koskettamaan kunkin napin reunaa, jolloin nappien ainutlaatuisen kulman ja suunnan vuoksi pystyy aina varmasti tuntemaan, mikä niistä on kyseessä. Tästä tuli toinen luonto jo muutamassa minuutissa, ja kyseessä onkin onnistunut, hienovarainen uudistus.

NIMI, HINTA JA JULKAISUPÄIVÄ
Konsolin lopullinen nimi on PS Vita. Halvimman version hinta on 249 euroa ja julkaisupäivä on loppuvuodesta.

LOPPUPÄÄTELMIÄ
Vaikka sosiaalista mediaa, verkkoa, alustojenvälisiä pelejä tai montaa muutakaan seikkaa ei vielä käsitelty taikka esitelty - lukuun ottamatta alustojenvälistä Wipeout 2048:aa - Sony onnistui tekemään käsikonsolillaan vaikutuksen. Heittämällä kaiken yksiin kuoriin yhtiö tarjoaa ennennäkemätöntä monipuolisuutta, jota kilpailijoilta ei löydy. Jokaisella on varmasti ollut epäilyksensä PSP:stä, koska se ei koskaan tuntunut saavan vahvaa kannatusta edes suurimmilta faneiltaan eikä löytänyt paikkaansa markkinoilla. Se tuntui epämääräiseltä yritykseltä kattaa useita alueita hyvin suurpiirteisellä tavalla. NGP tuntuu pyyhkineen nämä huolet kokonaan kartalta.

Päivä alkoi Sonyn vakuuttelulla siitä, että tapahtuma keskittyisi peleihin, ei rautaan. Silti vaikuttavinta antia olivat NGP:n monialaisuus ja siitä pursuava raaka voima. Kunnes näemme 3DS:n toisen aallon pelit, PS Vita pitää paalupaikkaa grafiikassa. Se on itsevarma, seksikäs vempain, joka tarjoaa sellaista pelaamista, jota ei vain löydy muista kannettavista. Se on Sonyn käsikonsoli, joka on viimeinkin löytänyt paikkansa maailmassa. Ja (jos hinta vain on kohdallaan) Applen ja Nintendon tulisi olla hyvin, hyvin huolissaan.