Star Wars: The Old Republicin salat

Tapasimme ensimmäisenä James Ohlenin, Bioware-veteraanin, joka on ollut mukana kehittäjän alkumetreiltä asti ja johtanut muun muassa Baldur's Gaten, Neverwinter Nightsin ja Knights of the Old Republicin kehittelytyötä. Nyt Ohlenin työmaana on Star Wars: The Old Republic. Tämän mukaan peli on hyvinkin lähellä valmistumistaan, ja siitä poistetaan tällä hetkellä bugeja. Kehittäjät eivät silti pyri poistamaan niistä jokaista, sillä esimerkiksi grafiikkamoottorin sorkkiminen viime metreillä voi rikkoa enemmän kuin se korjaa.

Ohlenin mielestä SWTOR vetoaa yhtälailla Bioware- ja MMO-faneihin. Kyseessähän on suurin koskaan tehty Bioware-peli, jossa on enemmän sisältöä kuin muissa kehittäjän peleissä yhteensä. Lisäsisältöä aiotaan tehdä niin kauan kuin ihmisiä kiinnostaa. Pelkästään Tatooinen luvataan olevan isompi kuin mikään Dragon Agessa.

MMO-fanit saavat puolestaan tutkia valtaisaa, koherenttia universumia mahdollisimman vähillä keinotekoisilla rajoilla, ja mukana on kaikkea, mitä genreltä odottaisikin: kaupankäyntiä intergalaktisen huutokaupan välityksellä, rakentelemista, pelaajien välisiä yhteenottoja taistelukentillä sekä Flashpointteja ja Operaatioita, joissa pelataan yhdessä muiden kanssa. Genren peruskiviin on lyöty Biowaren leima viemällä ne Star Wars -universumiin hyvin kerrottuun tarinaan keskittyen.

Ohlenin mielestä monet kehittäjät eivät pohdi genren aiempia pelejä tai sitä, miksi ne on suunniteltu sellaisiksi kuin ne ovat. Nämä vain päättävät tekevänsä seuraavan "World of Warcraftin" tai peitota sen suunnittelemalla kaiken päinvastoin kuin Blizzard. Biowarella puolestaan opitaan edeltäjistä ja tehdään pelistä niin hyvä kuin vain Bioware osaa.

Ohlen on itse outo lintu johtamaan tällaista MMO-projektia, koska hän tunnustaa, ettei oikeastaan pidä useista tähän genreen kuuluvista asioista. Muun muassa 60 miljoonan kestopisteen loppumonsut ja tätä edeltävät yhdentekevät "roskahirviöt" ovat aina häirinneet häntä. Ensimmäisissä menee ikä ja terveys ja jälkimmäiset tietää voittavansa, joten niissä ei ole pointtia. Bioware on pyrkinyt eliminoimaan nämä Star Wars: The Old Republicista, ja vaikka vauhti ei nyt räiskintäpelien tasolle ylläkään, on tahti huomattavasti rivakampi kuin useimmissa MMO-peleissä.

Pelaajilta ei odoteta alussa kaikkien kikkojen hahmottamista, mutta vaatimustaso nousee tasojen noustessa. Kaikessa on kyse tasapainottamisesta, ja Ohlenin mukaan pelaaja täytyy pitää puolivälissä skaalaa, jonka yhdessä päässä vaanii tylsistyminen ja toisessa turhautuminen. Kalibroinnin salaisuus on luonnollisesti pelitestaamisessa ja palautteen käsittelyssä. "Valve on Half-Lifessa löytänyt tämän tasapainon, mutta Biowaren pelit ovat liian isoja näin tarkkaan hienosäätöön", Ohlen kertoo. Hän myöntää suoraan, ettei tasapaino aina tule olemaan täydellinen, kun käsissä on 200 pelituntia kahdeksalla eri hahmoluokalla, mutta tarinan hän lupaa silti jatkuvan, vaikka matkalla tulisikin vastaan liian kovia vastuksia.

Ohlenin teoria pelinkehittäjistä on, että he tekevät yhden pelin uransa aikana, ja tekevät sitä sitten uudestaan ja uudestaan eri muodoissa. Sääntöön on poikkeuksiakin, mutta hän ei väitä olevansa itse yksi näistä. Baldur's Gate on edelleen elossa osana The Old Republicin geenejä, ja Ohlenin pelit tulevat aina keskittymään tarinaan, ei-pelaajakumppaneihin sekä mahdollisuuteen luoda oma hahmonsa. Hän uskoo tekevänsä tätä samaa vielä kymmenen vuoden päästäkin.

The Old Republicin menestymismahdollisuuksista on paljon puhuttu tuottavuuden kannalta, mutta Ohlen aikoo mitata tätä pelaajien määrällä ja Metacriticin arvosanoilla. World of Warcraftin kaataminen ei ole ensisijaisesti Biowaren suunnitelmissa, koska SWTOR perustuu erilaiselle kaavalle; se ei tule tarvitsemaan niin valtaisaa pelaajakuntaa ollakseen menestys.

Menestyminen vaatii tietysti sijoittamista, mutta tämä ei ole enää ongelma Biowarella EA:n ostettua kehittäjän. Ohlenin mukaan The Old Republicia ei yksinkertaisesti voisi olla ilman EA:n tukea ja markkinointikokemusta. Hän kiittää EA:ta myös Mass Effect 2:n menestyksestä, sillä se on edelleenkin Metacriticin arvostetuin roolipeli.

Vaikka ilmaispelit ovat nykyään muodissa, aikoo Bioware luottaa perinteiseen kuukausimaksumalliin. Tärkeintä Ohlenin mielestä on, että peli on hyvä. Huono peli ei vedä ihmisiä, oli se sitten maksullinen tai maksuton. Paradoksaalisesti ilmaispelejä on nykyään niin paljon, että ne ovat täyttäneet omat markkinansa. Kyseessä ei olekaan enää siitä, onko pelaajalla varaa, vaan onko hänellä aikaa pelata.

Ohlen toteaa viihdeteollisuuden valikoiman kasvaneen huomattavasti viimeisen 30 vuoden aikana, mikä antaa pelaajien olla huomattavasti valikoivampia sisältöjensä suhteen. Tämä on johtanut erikoistuneempiin markkinoihin. Kohdeyleisönsä voi valita erittäin tarkasti, jolloin ilmaismallin saa pyörimään. Joskus tällainen todella onnistuu, kuten Minecraftin tapauksessa. Notch ajatteli sen vetoavan pieneen yleisöön, mutta paljon suurempi joukko pitikin sitä hyvänä pelinä, tuoden mukanaan megamenestyksen.

James Ohlenin jälkeen haastattelulistalla oli entinen Mythic-mies Gabe Amatangelo, jonka ansiolistasta löytyvät mm. Dark Age of Camelot ja Warhammer Online. Hän vastaa Star Wars: The Old Republicissa pelaajienvälisistä yhteenotoista eli PvP:stä, Flashpointeista sekä Operaatioista.

Gaben mukaan he lähtivät Biowarella liikkeelle siitä, että pelin pitää aueta helposti ilman syvyyden uhraamista. Myös pelaajienväliselle mätölle on pyritty antamaan oma kontekstinsa sitomalla se pelimaailman historiaan.

Pelaajille pyritään selvittämään, mistä yhteenotoissa on kysymys ja kuinka niissä tulisi toimia, jotteivät nämä vain juoksisi kentälle ja kuolisi samantien. PvP-tahtia on näin hieman hidastettu, ja esimerkiksi Alderaanin tapauksessa pelaajat aloittavat aluksesta, jossa heitä valistetaan kaiuttimien välityksellä siitä kuinka maankamaralla olevat kolme tykkiä pitäisi saada haltuun. "Pelaajat myös näkevät samalla näiden samojen tykkien ampuvan heitä, joten viesti menee hyvin konkreettisesti perille", Gabe selittää.

Lopullinen peli tuo mukanaan kolme erilaista PvP-tyyppiä, ja niiden painotus on ryhmien yhteenotoissa. Pelaajien keskinäiset kähinät eivät ole pelin tärkein osio, mutta ne ovat silti riittävän olennaisia ansaitakseen kaksi kokonaista planeettaa sotakentikseen. Aivan Warhammer Onlinen tasoista nokkapokkaa ei silti nähdä, eikä PvP koskaan tule juonen tielle. Gabe lupaa, että The Old Republicin voi itseasiassa pelata täysin lävitse ilman yhtään tällaista yhteenottoa.

Viimeisenä tapasimme vielä Daniel Ericksonin, miehen joka on ohjaillut Biowaren suurimpien pelien juonia, ja on nyt kirjaimellisesti moninkertaisen haasteen äärellä Star Wars: The Old Republicin kanssa.

Vaikka peli lähestyy julkaisuaan, ei Ericksonin työsarka pääty, sillä hän työstää jo jatkoa hahmojen tarinoille. Urakka ei tätä kuitenkaan häiritse, sillä hänen unelmansa on aina ollut tehdä maailman suurin roolipeli. Ericksonille on vanhana roolipelaajana tärkeää päästä pelaamaan ystävien kanssa, ja hän lupaa, että SWTOR tarjoaa tätä tuomalla erilaisia hahmoja yhteen aivan kuten elokuvissakin. Hän jopa povaa, että peli tarjoaa loputonta roolipelausta niille, joita Star Wars -universumi viehättää.

Ericksonin mukaan toisten pelaajien kanssa ryhmittyminen ei varsinaisesti vaikuta luokansisäiseen tarinaan, vaan muut toimivat silloin vain tukena. Ryhmäkeskustelut tosin saattavat ohjata hahmoa uusille urille, antamalla pisteitä valon tai pimeyden puolelle.

Esimerkikseen Erickson ottaa Han Solon tarinan elokuvista. Hänen mukaansa Solo aloittaa pimeään puoleen taipuvaisena heppuna, joka on ahne ja valmis tappamaan kaikki poikkiteloin tielleen osuvat, mutta päätyy sitten joukkioon mukaan ja sosiaalisen paineen kautta kääntyy valon puolelle.

Vaikka Erickson onkin loputtoman roolipelin ystävä, haluaa hänkin, että Star Wars: The Old Republicilla on järkevä loppuratkaisu. Siksi peli on jaettu lukuihin, ja jokainen hahmoluokka sisältää kokonaisen Star Wars -trilogian itsessään. "Jo pelkästään ensimmäinen luku on pidempi kuin kaikki Knights of the Old Republic -pelit", Erickson toteaa. Luvut ovat itsenäisiä, ja niiden välillä voi joko hieman huilailla, tai sukeltaa suoraan seuraavaan.

SWTOR eroaa monista muista genrensä peleistä siinä, että kaikki sen repliikit ovat ääninäyteltyjä. Erickson kertoo, ettei tämä vienyt kovinkaan suurta prosenttia heidän tuotantokustannuksistaan, eikä se ollut edes vaikeaa toteuttaa. Kaikkien rönsyilevien juonikuvioiden rinnalla ääninäyttely on hänen mukaansa yksinkertaista ja ennustettavaa, ja he osaavat jo tämän homman hyvin kiitos Mass Effectin ja Dragon Agen. Muuten koko projekti olisikin ollut katastrofi.

Kokemus auttaa Biowarea myös pysymään kärryillä pelin loputtomista juonihaaroista. Kirjoittajien täytyy pystyä "näkemään Matrix" ja kyetä hahmottamaan päässään, kuinka kaikki lukemattomat palaset sopivat yhteen.

PvP-areenat eivät vaikuta laajempaan tarinaan, mutta sisältävät sen sijaan omat kertomuksensa, kuten Gabe aiemmin mainitsikin. Koska saman instanssin voi pelata useampaan kertaan, ei ole mitään järkevää tapaa, jolla sen voisi sitoa hahmon pidempään historiaan. Erickson mainitsi omaksi suosikikseen Huttballin, joka on hölmö ja verinen urheilulaji, jonka Huttit ovat järjestäneet omaksi ilokseen.

Tämä on yksi niistä monista koomisista puolista, joita Star Wars pitää sisällään, Erickson kertoo. Hänelle Star Wars -universumi on eräänlainen satumaailma, jossa voidaan käsitellä melko synkkiäkin teemoja vetämällä ne överiksi ja tekemällä niistä hieman sarjakuvamaisia, ja Huttit ovat aina helppo keino saada tämä aikaan.

Tähän päättyy eeppinen matka Star Warsin maailmaan tältä erää, mutta pitäkää silmät auki ja korvat höröllä, koska peliarvio seuraa lähiviikkoina perässä.