Kal Wardin on edelleen osana tarinaa, mutta toisen ja kolmannen pelin välillä on vierähtänyt huomattavasti aikaa, ja tällä kertaa seikkailu aloitetaan Maapallolta, tai oikeastaan sen jäänteistä. Juonta liikoja spoilaamatta (ja pelissä on todellakin aika kiva juoni) kerrottakoon, että Kal kutsutaan San Franciscoon pieleen menneen terraformauksen tiimoilta. Kun kaikkivoipa Prometheus saa vihiä asiasta, lähetetään Kal aarteenmetsästykselle galaksin halki pelastamaan ihmiskunta. Kuinkas muutenkaan?

Kun Maan kamaralle on ensin jysähdetty, on aika luoda silmäys ympäristöön. Yleensä saman sarjan pelien välisen eron löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, mutta N.O.V.A. 3:n tapauksessa koko paali on ammuttu huis helvettiin kiiltävään HD-teräksen tieltä.

Se on oikeasti aika hullua.

Siinä missä N.O.V.A. 2 oli pieni, sarjakuvamainen versio Halosta yksinkertaisella väripaletilla, on N.O.V.A. 3 Gears of Wariin sekoitettu Crysis, johon on lainattu väripaletti Far Crysta. Paikallaan seistessä näkymä on melko vaikuttava, mutta ruudunpäivitys säilyy tasaisena myös liikkeessä, eivätkä edes näkymän läpi viuhtovat efektit saa sitä nykimään. Tämä ei ole liioittelua, vaikutelma on oikeasti helkkarin hieno.

Grafiikat eivät ole ainoa parannus pelissä. Äänipuoli on yllättävän hyvää, eikä pelkästään hyvää vaan oikeasti hyvänen-aika-että-tämä-pelittää -mahtavaa. Robottimaiset olennot kirkuvat Star Wars -tason vakaumuksella ja näkymättömän vihollisen metsästäminen äänen perusteella on juhlaa.

Pelin tiukan budjetin kuitenkin aina välillä huomaa. Ääninäyttely on kohtuullista, ja siinä on hetkensä. Kal kuulostaa toki edelleen tölkkiin puhuvalta macho-mieheltä jolle Darth Vaderkin olisi kateellinen, mutta repliikit lausutaan elävästi ja täydellä vakaumuksella, jota ei Gameloftin peleissä yleensä kuulla.

Itseasiassa kaikki hahmot ovat viehättäviä ja näiden dialogi on ajoittain todella hauskaa. Esimerkiksi Kalin ja tämän vanhan ystävän keskustelu vanhoista tyttöystävistä keskellä tiuhaa Volterite-hyökkäystä on kenties macho-puuppaa, mutta sitä on sangen viihdyttävä kuunnella. Ääninäyttelyyn pistetty lisäpanostus tekee kymmenen tehtävää kestävästä kampanjasta todella hienon toimintaseikkailun tuntuisen.

Myös peliympäristöissä nähdään mukavasti vaihtelua. Tuhottu San Francisco on jo itsessään tuore kokemus NOVA:n kontekstissa, ja täältä peli siirtyy monella tapaa Ragesta inspiraationsa ammentaneelle aavikkoplaneetalle, Mass Effect -henkisille avaruusaluksille ja vihollisia kuhiseville avaruusasemille ja vieläpä kuolettaville laavaplaneetoille kahdeksan tunnin kampanjan aikana.

Ja sitten on pääruoan aika, N.O.V.A. 3:ssa on nimittäin myös moninpeli. NOVA-sarja on klassista vanhan koulukunnan räiskintää oivasti moderniin kontekstiin tulkittuna. Se on nostalgista ja yksinkertaista, mutta siinä on myös syvyyttä, jolla mielenkiintoa saadaan pidettyä yllä.

Se on kuin Halo sekoitettuna GoldenEyeen, ja kyllä, olen valmis vertaamaan sitä genren Graalin maljaan. Pelissä piisaa erilaisia perkkejä sekä säädettäviä vaihtoehtoja viihdyttämään pitkäksi aikaa, joko paikallisesti kavereiden kanssa tai sitten verkossa. Tällä kertaa kokemuksen voi jakaa 12 pelaajan kanssa kuudelle eri kartalla.

Suurin lisä peliin ovat käytettävissä olevat kulkuneuvot sekä mechit. Ajokit ovat Warthog-tyylisiä rantakirppuja, joihin saa ampujan kyytiin, kun taas mechit ovat raskasotteisia paskiaisia, joista löytyy vielä raskaampaa aseistusta.

Kuten kaikissa Gameloftin verkkopeleissä, N.O.V.A. 3:ssakin voi ostaa tai ansaita itselleen hyödykkeitä esimerkiksi uusien aseiden, parempien tutkien ja parannetun latausnopeuden muodossa. Mukana on nyt myös aiempaa enemmän hauskaa varustusta kuten rakettireppuja. Kaikki nämä voi ansaita osana normaalia peliä ja hinnat ovat kohtuullisia. Rakettireppu, joka maksaa noin 50 yksikköä, on tienattavissa takaisin suunnilleen 20 matsissa.

Uutuutena pelistä löytyvät säännölliset kilpailut. Näiden voittaja saa maininnan moninpelivalikossa, ja sadalla parhaimmalle on luvassa palkintoja. Se on hieno tapa luoda yhteisöä pelin ympärille, ja varmistaa että viholliset ovat muutakin kuin nimettömiä pelaajia. Joukko valmiita viestimalleja varmistaa myös sen, että muita on helppo esimerkiksi kiittää pelistä tai pyytää pysymään messissä, jne.

Gameloft todistaa olevansa iPad-pelien moninpelien kuningas tarjoamalla laajan valikoiman kenttiä ja pelimuotoja, jotka sisältävät kaikki klassikot lipunryöstöstä tiimipohjaiseen deathmatchiin.

N.O.V.A. 3 Near Orbit Vanguard Alliance on mobiilipeli saa etsimällä etsiä valittamisen aihetta. Se on silti mobiilipeli, vaikka se lähentelee jo selvästi konsolipelien laatua. Ääninäyttelyssä on rajoituksensa, mutta se on silti parasta mitä Gameloft on tehnyt tähän mennessä. Peli bugitti kahdesti, kerran kun tipahdin avaruusaluksen lattian lävitse ja toiste kun ovi ei suostunutkaan aukenemaan kaikkien vihollisten kuoltua. Kiitos säännöllisten tarkastuspisteiden nämä olivat silti pieniä ongelmia.

Kaikki puhe ei täsmää animaatioita ja Warthogin ohjaus on hankalasti peilikuva mechin vastaavasta, joskin tämän jälkimmäisen voi tuunata mieleisekseen kuten kaikissa Gameloftin peleissä. Nähtäväksi jää tulevatko menneisyyden ongelmat palaamaan moninpeliin, jonka hakkerit ovat pilanneet aivan liian usein. Gameloft ainakin tiedostaa tämän ongelman aiempaa paremmin.

Onko N.O.V.A. 3 geneerinen räiskintä? Kenties, mutta paljon aiempaa vähemmän. Kal ja kumppanit ovat löytäneet oman identiteettinsä, ja tyydyttävän lopun omaava tarina on kaikkea muuta kuin typerä.

En epäile hetkeäkään etteikö N.O.V.A. 3 olisi iOS-järjestelmän paras räiskintäpeli. Yksinpelikampanja on täyttä rautaa ja moninpelikin on hauska. Itse olin NOVA-fani jo valmiiksi, ja tämä kolmas peli vain nostaa pelinautintoni uusille tasoille. Pelisarja on viimeinkin löytänyt itsensä.