Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Gravity Rush

Yllättäen PS Vitalle tipahtanut Gravity Rush tuo pelaajille sekoituksen Super Mario Galaxya ja El Shaddaita. Tervetuloa Heksevilleen, jossa painovoima on asennekysymys.

Tämä on mainos:

On parempi aloittaa myöntämällä, ettei PS Vitan julkaisu ole ollut se kaikkein ruusuisin pelien historiassa. Tokihan käsikonsoli on hieno ja siinä on paljon potentiaalia, mutta kuten 3DS viime vuonna, ei se ole yltänyt valmistajansa odotuksiin asti. Shigeru Miyamoton mukaan Vitan ongelma on sama kuin 3DS:llä viime vuonna. Teknologia on paikallaan, mutta missä ovat ne pelit, jotka vakuuttavat pelaajat ostoksen kannattavuudesta? Tähän mennessä Vitan kehuskelunaiheet ovat olleet lähinnä pienemmäksi skaalattujen PS3-pelien oloisia (Uncharted: Golden Abyss), pelejä joita voisi yhtä hyvin pelata myös puhelimella (Escape Plan) tai sitten konversioita kotikonsolin peleistä (Ultimate Marvel vs. Capcom 3). Viihdyttäviä, mutteivät kovin vakuuttavia.

Tämä on mainos:

Gravity Rush tipahtaa taivaista kuin vastauksena Sonyn rukouksiin. Juuri näin alkaa itse pelikin. Päähenkilömme Kat tipahtaa taivaasta ja herää Heksevillen leijuvasta kaupungista vailla muistoja (mikä on toki pelien suurin klisee). Samaan aikaan iskee myös painovoimamyrsky, joka syö suurimman osan kaupungin naapurustoista ja tuo mukanaan arvoituksellisia nevi-olentoja. Kaikkien onneksi Kat on niin kutsuttu Gravity Shifter, joka kykenee manipuloimaan painovoimaa. Mikään määrä muistinmenetystä ei saa häntä kääntämään selkäänsä Heksevillen asukkaiden hädälle, tai pysäytä häntä pelastamasta kaupungin naapurustoja.

Gravity Rush
Tervetuloa Heksevilleen, leijuvaan kaupunkiin, jossa pään lisäksi pilvissä on vähän kaikki muukin.

Gravity Rushin tarinan alkupiste on aivan käypää tavaraa, mutta siitä kasvaa myös pelin suurin heikkous. Suuri osa tarinasta kerrotaan sarjakuvamaisten välianimaatioiden kautta taisteluiden välillä, mikä on itsessään ihan siistiä. Kerronta vain ei meinaa päästä vauhtiin, ja sen kautta mukaan tuodaan useita elementtejä ja juonilinjoja, jotka jäävät vain roikkumaan ilmaan vailla selitystä. Onkohan tässä sitten jätetty avoimuutta tulevaa lisäsisältöä tai jatko-osaa varten, sitä en tiedä, mutta itse olisin toivonut hieman lisää selvennystä ennen kuin peli saavuttaa loppunsa 12-14 tunnin kohdalla.

Onneksi Gravity Rushiin sisältyy paljon erilaisia pelielementtejä, jotka pitävät kiinnostusta yllä alusta loppuun saakka. Kissansa Dustyn avustuksella Kat voi kumota painovoiman ja kääntää näkymää sitten siihen suuntaan, johon haluaa singahtaa. Näin Kat voikin lentää satoja metrejä kaupungin halki ja jatkaa siitä sitten sujuvasti juosten seinää pitkin ylös. Koko Hekseville on vapaasti tutkittavissa ilman rajoituksia, lukuun ottamatta tietenkin sen alla ammottavaa tyhjyyttä. Kuvittele yhdistelmä Super Mario Galaxyä ja Don Rosan ankkatarinaa, jossa Milla Magia kääntää painovoimaa ja pistää ankat seinälle, ja Gravity Rushin toimintaperiaate alkaa avartua. Lentämisen ja seinillä juoksun lisäksi Kat voi käyttää voimiaan esineiden leijuttamiseen, maata pitkin liukumiseen ja nevi-laumojen taltuttamiseen.

Gravity Rush
Katin kykyjä voi käyttää esineiden leijuttamiseen ja heittelyyn. Kissaakin kiinnostaa.
Gravity Rush
Gravity Rush
Tämä on mainos: