The Orange Box

Tämän arvostelun kirjoittaminen poikkesi huomattavasti totutusta. Viisi peliä sisältävän paketin arvostelussa joutuu osaksi arvostelemaan kaikki pelit yksitellen, vaikka arvosana onkin annettava koko paketista. Nyt se on sitten tehty. Paketti on ehdottomasti ansainnut Gamereactorin korkeimman mahdollisen arvosanan. Seuraavassa kerrotaan, kuinka mahtava paketti Orange Box on.

Orange Box ei ole Valven ensimmäinen yritys tuoda kaikille peliharrastajille varhainen joulu tarjoamalla niin täyteen pakattu luksuspaketti, että sen ajatteleminenkin aiheuttaa melkein hermoromahduksen. Entinen luksuspaketti oli nimeltään Half Life: Game of the Year Edition, ja se piti sisällään pelit Half-Life, Half-Life: Opposing Force, Half-Life: Blue Shift, Team Fortress ja Counter-Strike. Arvostelin aikoinaan myös tämän paketin ja lopputulos oli tuolloin sama kuin nyt: korkein mahdollinen arvosana.

The Orange Box sisältää viisi peliä, jotka ovat Half-Life 2, Half-Life 2: Episode One, Half-Lie 2: Episode Two, Team Fortress ja Portal. Näistä Half-Life 2 ja Half-life 2: Episode One ovat olleet pelattavissa pc:llä jo pitkään (Half-Life 2 julkaistiin kolme vuotta sitten ja Episode One reilut puolitoista vuotta sitten), mutta harvasanainen kapinallisjohtaja Gordon tekee ensiesiintymisensä Playstation 3- ja Xbox 360 -konsoleilla vasta Orange Boxin myötä.

Half-Life 2: Episode Two

Suljen silmäni ja kuvittelen olevani kaukana poissa. Vuoroin valkoisessa metsässä, vuoroin Alyxin luona, vuoroin City 17:ssä. Tähän maailmaan ovat pesiytyneet ulkoavaruudesta tulleet syöpäläiset sekä niiden mukana kuolema ja hävitys. Maailma on kuitenkin samaan aikaan sietämättömän houkutteleva, luokseen kutsuva ja jännittävä. Rakastan Valven rakentamaa digitaalista näyttämöä. Haluaisin asua siellä suuressa kaksikerroksisessa huvilassa Alyxin kanssa. Voisimme hankkia pari lasta ja antaa Dogin juoksennella vapaasti takapihalla.

Katselin juuri Half-Life 2: Episode Twon loppukohtauksen. Kyseessä on maailman parhaan pelin kolmas luku. Tämäkin luku sai minut useita kertoja haukkomaan henkeäni. Siinä missä Episode One oli sisällöltään niukka, lyhyt ja hieman luotaantyöntävä, on Episode Two aivan toista maata. Valve on ottanut opikseen ja kahdeksantuntinen kyyti City 17:n reunamilta lumoavaan White Forestiin on kokemus, jolle ei pelimaailmasta löydy vastinetta. Halo 3 on suunnattoman hyvä ja Bioshockia pelatessa ei voinut muuta kuin hykerrellä onnesta, mutta silloin kun Half-Life on parhaimmillaan, sitä ei voita mikään. Ei yhtään mikään.

Muistatko vielä, miten Episode One päättyi? Muuten kuin nolosti, siis. Gordon ja Alyx heittäytyivät ohikiitävään junaan, joka vei heidät nopeasti ulos romahtamaisillaan olevasta, muukalaisia vilisevästä ja vaarallisesta City 17:stä. Linnake oli tuhottu, ja sen raunioista nousi taivaankannelle punainen pilvi. Combine oli heikentynyt, rampautettu ja osaksi lyöty. Episode Two alkaa välittömästi Gordonin ja Alyxin junan suistuttua raiteiltaan pienelle metsäaukealle.

Gordon on vankina lukitun junavaunun sisässä ja pesunkestävän sankarimme tilanne näyttää melko synkältä, kunnes Alyx lohkaisee irti yhden vaunun seinistä Gordonin painovoima-aseella. Alyx siis toimii pelastavana enkelinä. Rakas Alyx. Tämä saattaa kuulostaa ikääntyvän pelitoimittajan täysin vailla todellisuuspohjaa olevalta psykopaattiselta jorinalta, mutta Alyx on loistava. Hän ei ole ainoastaan pelimaailman kaikkien aikojen paras tietokoneen ohjastama apuri, vaan myös parhaiten suunniteltu naishahmo ja täydellinen ystävä.

Gordonin ja Alyxin ollessa matkalla kohti läheistä juna-asemaa kohdataan keskellä erämaata partio vihamielisiä otuksia, "hunterseja", ja tämän jälkeen ei Combine-jahdissa ole enää varaa pitää hengitystaukoja. Tästä alkaa seikkailu, jonka olen jo nyt valmis kruunaamaan vuoden peliksi.

Half-Life 2: Episode Two on nimittäin yksi parhaista kokemuksista, joita olen elämäni aikana saanut kokea. Oikeasti. Kyseessä on niin paljon enemmän kuin pelkkä laajennusosa. Episode Two on ehdottomasti oikeaoppinen ja todella korkealaatuinen jatko-osa Valven mestariteokselle. Siksi kenenkään ei tulisi ohittaa tätä peliä. Valven esitellessä taidonnäytettään muuttuvat kilpailijat vihreäksi kateudesta. Half-Life 2: Episode Two sisältää loistavan kenttäsuunnittelun, toimivan tasapainon toiminta- ja suvantokohtien välillä, erittäin viimeistellyn graafisen ilmeen sekä pelihahmot, joiden kohtaloista alkaa oikeasti välittää.

Täytyy kylläkin myöntää, että pelin ärsyttävän vaikea alkuosa, jossa seikkaillaan maan alla limanuljaskoja kuhisevissa koloissa, ei ole hehkutuksen arvoinen. Mutta heti kun Gordon ja Alyx saavuttavat White Forestia kohti johtavat kukkulat, loppuu ammusten puutteen, syljeksivien koppakuoriaisten ja synkkien kulkuväylien kiroaminen. Tuolloin uppoudun syvään pelimaailmaan, etsin mukavan asennon ja yksinkertaisesti nautiskelen.

En voi paljastaa muuta kuin että Half-Life 2: Episode Two sisältää monta erittäin vaikuttavaa, eeppistä ja haastavaa pelikohtausta.

Half-Life 2

Paljonko Half-Life 2:sta nyt edes tarvitsee kertoa? Riittänee, kun mainitsen, että annoin marraskuussa 2004 pelille arvosanaksi 10/10 ja valitsimme toimituksen kesken pelin kaikkien aikojen pelien top-100 listallamme sijalle 30. Half-Life 2 on juuri niin hyvä, suorastaan mestarillinen ja ylivoimainen. Jos et ole Playstation 3:n tai Xbox 360:n omistajana vielä kokenut tätä seikkailua, niin nyt sinulla on siihen mahdollisuus. Osta tämä ihana paketti ja nauti sen silkasta taianomaisuudesta.

The Orange Boxin mukana tuleva Half-Life 2 on kokenut hienoisen graafisen päivityksen. Valve on luonut monimutkaisemman järjestelmän reaaliaikaisesti laskettaville valaistukselle ja varjoille sekä ottanut käyttöön hieman kevyemmän pakkausalgoritmin pelin tekstuurien pakkaamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Half-Life 2 näyttää nyt paremmalta kuin vuonna 2004. Muutos ei ole suuri, mutta riittää tekemään pelistä täysin vertailukelpoisen tämän päivän julkaisujen kanssa. Tästä voidaan kiittää erityisesti Valven mestariteoksen yleistä ulkoasua.

Half-Life 2: Episode One

Half-Life 2: Episode One oli pettymys minulle. Peli oli lyhyt, tapahtumaköyhä ja se tuntui halvalta, enemmänkin hutiloidulta laajennusosalta kuin kokonaiselta peliltä (toisin kuin Episode Two, joka on selvästi eheämpi kokonaisuus). Nyt kun pelasin uudestaan Half-Life 2-, Episode One- ja Episode Two -pelit yhteen menoon Xbox 360:lla, aloin pitää hieman enemmän myös Episode Onesta. Se toimii hyvin pienenä välipalana siirryttäessä luhistuneesta linnoituksesta kaupungin reunamille. Mutta siihen se sitten jääkin.

Team Fortress 2

Vuonna 1998 olin Euroopan pelimessuilla ECTS:ssä, joka siihen aikaan pidettiin joka vuosi omissa tiloissaan Lontoossa, ja ehtikin kasvaa melko suureksi ennen lakkautustaan. Toisena messupäivänä törmäsin ensimmäistä kertaa Valveen ja sain tuolloin kokeilla Team Fortress 2:n kehitysversiota. Kyseessä oli jatko-osa ilmaiseen verkkomoninpeliin, joka käytti samaa pelimoottoria kuin alkuperäinen Half-Life. Sitten seurasi seitsemän vuoden hiljaiselo, kunnes Valve esitteli täysin uudenlaisen Team Fortress 2:n. Tällä kertaa kyseessä oli pientä tirskuntaa herättävä Disney/Hanna-Barbera-piirrettyjen tyylillä tehty ja hysteerisellä temmolla varustettu peli.

Team Fortress 2 toimii ainoastaan moninpelinä ja se tulee myyntiin yksittäisenä myös Steam-palvelun kautta. Pelissä on yhdeksän lääkäristä vakoojaan vaihtelevaa hahmoluokkaa, joilla on kaikilla omat tehtävänsä ja valmiutensa. Siis aivan kuten alkuperäisessä Team Fortressissa. Pelityylin mukaan valittavissa on joko nopea ja kevyt hahmo, tai sitten raskaasti aseistettu parrakas jätti.

Ottelut käydään liioitellen piirretyissä kentissä. Pelin grafiikat muistuttavatkin lähinnä lastenohjelmia, vaikka mukana onkin iso annos ironiaa. Kuten jo sanoin, pelin tempo on raivoisa. Olen tähän mennessä ehtinyt pelata noin 60 ottelua Team Fortress 2:ta ja lyhyesti sanottuna pidän pelistä. Team Fortress 2 on moninpeli, joka ei ota itseään liian vakavasti, toisin kuin sen pahimmat kilpakumppanit Battlefield 2 ja Enemy Territory: Quake Wars. Se jaksaa huvittaa yksinkertaisella mutta riippuvuutta aiheuttavalla pelimekaniikallaan.

Portal

Portal oli alun perin vain teknologiademo, jonka tarkoituksena oli esitellä kekseliäs idea. Samalla näytettiin, kuinka helppoa ja hauskaa pelien tuottaminen Valven mukautumiskykyistä pelimoottoria Sourcea käyttämällä on. Portal kuitenkin kasvoi ja lopulta Valven johtomies Gabe Newell piti siitä niin paljon, että hän päätti heittää sen mukaan Orange Boxiin.

Minulle Portal on kuitenkin tämän paketin vähiten kiinnostava peli, enkä varmaankaan tule viihtymään pitkiä aikoja sen kimpussa. Portal on eräänlainen ensimmäisestä persoonasta kuvattu ongelmanratkaisupeli, jossa ammutaan portaaleja suurella maidonvalkoisella kiväärillä. Tarkoituksena on löytää tie ulos kiperistä labyrinteistä. Hauskaa, jos sattuu pitämään pulmapeleistä. Tylsää, jos haluaa sen sijaan vain lahdata hirviöitä, poliiseja ja sotilaita...

En kovinkaan usein puhu pelien rahoille tarjoamasta vastineesta, mutta Orange Boxin tapauksessa on pakko tehdä poikkeus. Paketista nimittäin riittää hyvätasoista viihdettä pitkäksi aikaa. Kyseessä on tämän vuoden tähän asti ilmestyneiden pelien selkeä ykkönen, ja pakko-ostos Gordonin seurasta vähänkään nauttineille. Ja niille, jotka eivät vielä ole tutustuneet näihin seikkailuihin, on nyt korkea aika kipittää kauppaan.

(Kuvat pelin Xbox 360 versiosta)
suomentanut Jaakko Soudunsaari