Sleeping Dogs

On hieman vaikea vihata Activisionia juuri nyt. Julkaisija päätti kahden viivästyksen jälkeen hylätä True Crime: Hong Kongin kehittelyn. Syynä oli, että peli oli jo maksanut liikaa, eikä se ollut saavuttanut Activisionin vaatimaa korkeaa tasoa.

Onneksi United Front Games ei ollut koskaan myynyt kunnianhimoisen toimintaeepoksen oikeuksia, joten Activision omisti ainoastaan True Crime: Hong Kong -nimen. Kuusi kuukautta myöhemmin selvisi, että Square Enix olikin ostanut oikeudet peliin ja vaihtanut sen nimen Sleeping Dogsiksi. Vuotta myöhemmin sain käsiini sen arvostelukappaleen PS3:lle, ja se on tehnyt minuun vaikutuksen tunnelmallaan, tarinankerronnallaan, haastavilla pelimekaniikoillaan sekä kaikilla niillä miljoonilla yksityiskohdilla, joita peli sisältää. Activision luopui pelistä, josta mielestäni tulee vuoden yllättäjä. Mahtaa siepata.

Sleeping Dogs avautuu perinteisesti pieleen menneellä huumekaupalla. Myyjä murhaa kylmäverisesti paikalle sattuneen satamavahdin, ja parin sekunnin kuluttua poliisit ovatkin jo saartaneet alueen. Päähenkilö Wei Shen pidätetään ja heitetään kuulustelukoppiin. Pian selviää, että hän onkin poliisin soluttautuja, joka pyrkii pääsemään kiinalaisen mafian ytimeen murskatakseen huumekaupan sisältäpäin. Tästä alkaa väkivaltainen tarina alamaailman sodista, korruptiosta, moraalista, uskollisuudesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Grand Theft Auto -pelien tapaan Sleeping Dogs pohjautuu avoimeen maailmaan, jossa pelaaja saa valita, mitä tekee seuraavaksi. Wei Shen aloittaa pikkurikollisena, jonka täytyy suorittaa satoja tehtäviä kiivetessään korkeampaan asemaan. Pelin alussa tämä tarkoittaa enimmäkseen pieksämisiä. Pelaaja joutuu reissaamaan pitkin Hongkongia ja pistämään nekkuun vihollisjengejä sekä kikkailevia kavereita.

Sleeping Dogsin pelimoottori on aiempien True Crime -pelien tapaan viritetty nyrkkirysyä varten. Wei osaa lukuisia erilaisia liikkeitä, ja on huomattavasti taitavampi taistelija kuin esimerkiksi Nico Bellic, Rico Rodriquez tai Cole MacGrath. Mitä pidemmälle pelissä edetään, sitä vähemmän nyrkkejä tarvitaan. Sen sijaan lyijyä alkaa lentää entistäkin enemmän. Hyppypotkut vaihtuvat täysautomaattiseen tulitukseen siinä missä pärisevät 80-lukulaiset moottoripyörät upeisiin urheiluautoihin.

Hongkongin tunnelma on vangittu Sleeping Dogsissa erinomaisesti, ja pelaaja todella tuntee kiipeävänsä kiinalaisen mafian tikapuita. Kaupunki on sykkivä, elävä ja dynaaminen pelimaailma joka tarjoilee paljon nähtävää sekä runsain mitoin tahatonta komediaa.

Ajoin ensimmäisessä tehtävässä vahingossa papparaisen ylitse, jota auttamaan saapui minuuttia myöhemmin ambulanssi. No, minä kaappasin tietysti ambulanssin, ja ajoin sillä sekä papan että sairaanhoitajien ylitse. Poliisi saapui hetken päästä paikalle, mutta lähtikin ajamaan takaa kaveria, joka oli sillä välin napannut auton, jolla alunperin osuin pappaan. Tätä oli verrattain hupaisaa seurata varastamani ambulanssin ikkunasta. Tällaiset sattumukset eivät myöskään ole harvinaisia Sleeping Dogsin tapahtumarikkaassa maailmassa.

Toisin kuin Just Cause 2, Crackdown, Grand Theft Auto IV ja muut hiekkalaatikkopelit, onnistuu Sleeping Dogs sekoittamaan erittäin onnistuneesti suojapohjaisia tulitaisteluita raskaaseen nyrkkirysyyn. Molemmat osiot toimivat hyvin, ja harvempi asia tuntuu niin siistiltä kuin ammuskelu pahislaumaa vastaan, joita voi ensin rangaista kaukaa sarjatulella ja sitten viimeistellä hommat sarjalla tiukkoja hyppypotkuja.

Toinen seikka, joka erottaa Sleeping Dogsin lajitovereistaan on se, miten tarina onnistuu luomaan jännitteitä, jotka pitivät minut kiinnostuneena pelistä 25 tunnin ajan. Wei Sheniä revitään samanaikaisesti kahteen suuntaan kaksoisroolissaan poliisina ja mafian jäsenenä. Hän joutuu tasapainoilemaan rikollisuuden rajamailla, mikä syö miestä. Kerrontatavassa ei ole mitään uutta tai yllättävää, mutta se on toteutettu tyylikkäästi ja toimii pelin kontekstissa hienosti.

Pelaajan kiinnostusta hahmonsa tekemisiin lisää näppärä päivityssysteemi. Saints Row: The Thirdin tavoin peli palkitsee jokaisesta tehtävästä kokemuspisteillä, jotka voi sitten sijoittaa eri osa-alueisiin roolipelien hengessä. Näin pelaaja voi halutessaan nopeuttaa aseen latausta tai tehdä Wiestä tehokkaan hyppypotkujen torjujan. Systeemi lisää peliin syvyyttä, jota useammat tämäntyyppiset pelit tarvitsisivat.

Sleeping Dogs ei ole myöskään teknisesti hassumpi teos. Toki se jättää osin toivomisen varaa (tekstuurit piirtyvät liian hitaasti), mutta kaupunki on toteutettu asukkaineen hienosti, vuorokaudenvaihtelut ja valaistus ovat vaikuttavia ja latausajat ovat hämmästyttävän lyhyitä. United Front Gamesin Hongkongista välittyy menevä fiilis, jonka pauloissa on helppo löytää itsensä varastelemasta autoja ja pakenemasta poliiseja kuin Grand Theft Autossa ikään.

Muutoin mainiota kokemusta rasittavat vain muutamat ongelmat. Esimerkiksi kamerasysteemi tuppaa paikoin olemaan hivenen harhaileva, mikä ilmenee etenkin moottoripyörillä sompaillessa. Lisäksi pelin vaikeustasoa vaivaa tietty epätasapaino - eikä vähiten ensimmäisen kolmen tunnin aikana. Tehtävät ovat verrattain yksinkertaisia, kunnes eteen hyppää yllättäen seitsemän ilkeän näköistä roistoa, jotka pitäisi piestä kumoon paljain käsin. Joitakin tehtäviä oli yritettävä toistakymmentä kertaa, mikä johti luonnollisesti turhautumisiin.

Huolimatta muutamista kupruistaan Sleeping Dogs on laadukkaasti tehty peli, josta on harvinaisen helppo nähdä, kuinka vuoden lisäkehittely on auttanut United Frontia. Peli tuntuu monilta osin pidemmälle viedyltä kuin genren edustajat yleensä. Kyseessä onkin tämän vuoden tähän asti suurin yllättäjä - ja se on täynnä mafian juonia, silkkikalsareita ja kierrepotkuja. Tykkään.