Suomi
Gamereactor
arviot
Dishonored

Dishonored

Hiippailurintamalla riittää tänä syksynä vaihtoehtoja. Tuttujen jatko-osien lisäksi genre saa uuden, arvokkaan lisän tämän Deus Exän ja Thiefin rumankauniin lehtolapsen muodossa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Dishonored kertoo Corvo Atanosta, keisarinnan henkivartijasta, joka joutuu syytetyksi tämän salamurhasta. Vaikka todelliset syylliset haluaisivat tietysti mestauttaa syntipukkinsa, on eräillä maallisilla sekä ylimaallisilla tahoilla vallan muita suunnitelmia. Henkivartija katoaa salamurhaajan naamion taakse, koska kuten pelin tunnuslause kertoo, kosto ratkaisee kaiken.

Harvemmalla pelillä on esittää näin lupaavaa sukupuuta. Vaikka Arkane Studios ei varmastikaan ole (vielä) kaikille tuttu nimi, löytyy Dishonoredin takaa muun muassa kaksi alkuperäisen Deus Exän suunnittelijaa sekä Half-Life 2:een visuaalisen leimansa jättänyt taiteilija Viktor Antonov.

Antonovin tyyli näkyy vahvasti myös Dishonoredissa. Pelin 1600-luvun Lontooseen pohjautuvaa rähjäistä ilmettä rikkovat valtaisat metallivallit sekä vartiotornit, jotka muistuttanevat monia pelaajia Kaupunki 17:stä, jossa Gordon Freeman seikkaili aikoinaan.

Kiireisemmät ovat varmasti jo leimanneet pelin steampunkiksi, mutta sitä se ei ole. Vanhasta Britanniasta on otettu sen rumimmat piirteet, niin arkkitehtuurissa kuin naamoissakin, ja ne on istutettu yhteiskuntaan, jota ei pyöritetä höyryllä ja hammasrattailla vaan valaanrasvalla. Merelliset teemat ovat aina läsnä, ja lopputulos on omaperäinen ja kouraiseva, etenkin kun katuja kansoittavat köyhät, rotat ja ruttoiset.

Tämä on mainos:
Dishonored
Päähahmo Corvo on monen alan osaaja: mies osaa hiipiä, taistella ja pystyy tarpeen tullen vaikka taikoihin.

Onnistunut visuaalinen suunnittelu yhdistyy Dishonoredissa grafiikkaan, joka muistuttaa hieman kulahtanutta öljymaalausta. Etäällä seisovat talot pelkistyvät pastellinsävyisiksi tilkuiksi, eikä tekstuurinviilaus ole selvästikään ollut kehittäjillä listan kärjessä. Lopputulos on rumankaunis, ja kun siihen ensijärkytyksen jälkeen ehtii tottumaan, alkaa siitä suorastaan nauttia. Tyylitelty groteskius on kenties juuri se visuaalinen piristysruiske, jota ollaan jo ehditty odotella. Paras versio grafiikasta löytyy tietysti PC:ltä, mutta konsoliversioillakaan ei ole mitään hävettävää.

Myös äänipuoli on sangen mukiinmenevää kamaa, ja musiikki vaihtelee haikean melankolisesta tiiviin toiminnalliseen, pysyen koko ajan pelin maailmaan soveltuvana. Ääninäyttelijät on poimittu hyvin. Mukana ovat mm. Susan Sarandon, Brad Dourif, Carrie Fisher sekä "Hit-Girl" Chloë Grace Moretz. Joukko hoitaa repliikit asianmukaisesti, mutta ääniteknikko tuntuu välillä tehneen näille ns. Walkenit - ketjuttamalla lausahdukset hätäisesti, välimerkit unohtaen. Myös vartijoiden repliikit toistavat itseään sangen tiheään.

Dishonored
1600-luvun Lontoosta vaikutteensa hakeva Dunwall ei ole ruusuinen kaupunki.
Tämä on mainos:

Dishonored avaa salamurhaajien syksyn, joka jatkuu myöhemmin sekä Hitmanin että Assassin's Creedin merkeissä. Uskon, että uutukainen tulee kuitenkin erottumaan edukseen, sillä vaikka Dishonored on hiippailupeli, voi se pelaajasta riippuen olla myös toimintaseikkailu, jossa pistoolit paukkuvat ja porukkaa heitellään seiniin kuin räsynukkeja.

Peli tarjoaa suorastaan esimerkillisen erinomaista maastoa ja tekemistä hiljaisesta lähestymistavasta kiinnostuneille, mutta kun mieli muuttuu - tai vartija pääsee yllättämään nurkan takaa - paljastuu Corvo sangen päteväksi mieheksi miekan ja pistoolin varressa. Taistelu on intensiivistä, koska pelaaja esimerkiksi joutuu itse torjumaan vihollisten pistot. Hyvästä ajoituksesta palkitaan vastustajan tasapainon järkkymisellä, mikä puolestaan avaa tilaisuuden usein sotkuiseen lopetukseen.

Dishonored
Taistelut ovat kiihkeitä, mutta halutessaan niiltä voi myös välttyä.

Edellä mainitut aseet ja pehmeät kengät eivät myöskään ole ainoat välineet voittoon. Corvon ylimaallinen mesenaatti on lahjoittanut tälle joukon kykyjä, joita voi avata ja kehittää tehtävistä löytyvien riimujen avulla. Nämä erikoiskyvyt tekevät Corvosta täysimittaisen supersankarin, joka pystyy esimerkiksi kaukosiirtymään paikasta toiseen, riivaamaan eläimiä sekä ihmisiä ja manaamaan esiin vaarallisia rottalaumoja. Valikoimasta löytyy luonnollisesti myös Batmanin Arkham-peleistä muistuttava kyky tiirailla seinien lävitse.

Vaikka kykyjä on vain kourallinen, on niistä moneen lähtöön. Niiden avulla salamurhaajasta voi viilata superninjaa, taistelukenttien kauhua tai jotakin siltä väliltä. Mihinkään kykypuihin pelaajaa ei olla pakottamassa, vaan kaiken ytimessä on valinnanvapaus.

Vapaus on Dishonoredin määrittäviä tekijöitä, joka näkyy erityisen selkeästi sen tehtäväsuunnittelussa. Vaikka kyseessä ei ole varsinaisesti avoin maailma, saattaa tämän unohtaa laajoilla tehtäväalueilla seikkaillessaan. Kohteina oleviin rakennuksiin voi tunkeutua lukuisilla eri tavoilla, joten itseään saa toteuttaa miltei vailla rajoitteita. Pelistä löytyy tämän vuoksi erityisen paljon uudelleenpelattavaa, eivätkä läpipeluut rajoitu vain pariin "polkuun".

Dishonoredin maailma myös reagoi pelaajan valintoihin. Ruumiita pinoittain tekevä kuoleman synkkä sanansaattaja saa myös maailman mustumaan. Ruttolaisia ja rottia vaeltaa kaduilla jatkuvasti enemmän ja liittolaisista vain julmimmat arvostavat teurastajan toimia. Myös viimeinen näytös vaihtelee pelaajan aiheuttaman kaaoksen määrän perusteella.

Dishonored
Corvon erikoiskykyihin lukeutuvat mm. ajan pysäytys, teleporttaus ja seinät läpäisevä röntgenkatse.

Vaikka Dishonoredin juonena toimiikin melko perinteinen kostotarina, pitää se pelaajaa imussaan niin, että seuraava tehtävä tulee aina aloitettua miltei huomaamattaan. Tarinan keskiössä on keisarinnan orvoksi jäänyt tytär, joka toimii kontrastina muuten synkeälle maailmalle ja tuo peliin kovasti kaivatun ripauksen inhimillisyyttä ja lämpöä. Päätavoitteet tuppaavat rönsyilemään joukoksi pienempiä tehtäviä, ja myös näissä korostetaan valinnanvapautta. Kyseessä on luultavasti ensimmäinen salamurhapeli, jonka voi läpäistä onnistuneesti tappamatta edes kohteitaan.

Mukana on myös keräilemistä siitä pitäville. Tällä kertaa kaikella käteen tarttuvalla on myös jokin tarkoitus. Jos se ei avaa uusia kykyjä, muuttuu se suoraan rahaksi, poistaen tavarasirkuksesta yhden turhan välikäden. Maailmaan on myös ripoteltu runsaasti kirjoja sekä viestejä, joista voi oppia lisää tästä vääristyneestä vaihtoehtoisesta Britanniasta.

Dishonored
Kostaa voi monella tavalla. Kokeiltavaa riittää useammallekin pelikerralle.

Pelin valikot ansaitsevat oman erityisen lisämainintansa, koska niiden kautta voi konsoleillakin säätää useita eri pelielementtejä sekä graafisia ominaisuuksia omiin mieltymyksiin paremmin soveltuviksi. Tämä on osa-alue, jonka aivan liian monet kehittäjät nykyisin unohtavat.

Dishonored on harvinaisen piristävä uutuus hiippailupelien ystäville. Se tarjoaa erinomaista ninjailua, mutta pelaaja voi myös aina heittää toimintavaihteen päälle niin halutessaan. Vannoutuneita hiippailijoita odottavat toki ne arvokkaimmat saavutukset, jotka myönnetään esimerkiksi pelin läpäisystä ilman yhtään tappoa. Oli lähestymistapa sitten mikä tahansa, on Dishonored erinomainen peli, jota voi suositella erityisesti vanhan Deus Exän ja Thiefin ystäville.

Katso pelin traileri

HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Valinnanvapaus, monipuoliset kentät, visuaalinen ilme, hunajaa hiippailijoille, valikot
-
Eräiden alueiden kevyt kierrätys, outo tahditus joissain repliikeissä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

8
Dishonored: Definitive EditionScore

Dishonored: Definitive Edition

ARVIO. Kirjoittaja Leevi Rantala

Definitive Edition on hieman liian vahva ilmaus tälle kokoelmalle, mutta se tarjoaa silti viihdettä kaikille hiippailupelien ystäville.



Ladataan seuraavaa sisältöä