Suomi
Gamereactor
arviot
XCOM: Enemy Unknown

XCOM: Enemy Unknown

Kun pahat muukalaiset iskevät maapallolle, pelaajan tehtävänä on koota joukot ja johtaa puolisotilaallinen XCOM-organisaatio voittoon. Mutta onko vuoropohjainen strategia nykymittapuulla innostavaa?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Alalla tuntuu olevan muodissa julkaista klassikkopelejä uudelleen joko HD-grafiikan tai kokonaan uudelleentulkitun pelimekaniikan kera. Esimerkiksi helmikuinen Syndicate käänsi taktisen toimintapelin moderniksi ensimmäisen persoonan räiskinnäksi. Myös X-Com-sarjasta on tekeillä toimintapainotteisempi versio, mutta XCOM: Enemy Unknown on onneksi toista maata. Vaikka siihen on tehty väistämättömiä uudistuksia, ytimessään se säilyttää taktiset piirteet, jotka tekivät sarjasta suositun jo 1990-luvulla. Lopputuloksena syntyvä peli ei ole yhtä numeraalinen ja raskaskäyttöinen, mutta pinnan alta paljastuu silti mukavan monipuolinen ja koukuttava kokonaisuus. Peli onkin mainio esimerkki siitä, miten klassikoita kuuluu kohdella.

Tapahtumat alkavat vuodesta 2015 muukalaisjoukkojen iskiessä maapallolle. Sekasorron keskellä muutamat maat perustavat salaisen XCOM-organisaation, jonka tarkoituksena on pysäyttää ihmisten kaappaukset, kaupunkien terrorisointi ja ottaa selvää muukalaisten aikeista. Pelaaja on vastuussa organisaation toiminnasta ja joukkojen komentamisesta kentällä. Pelin vetovoimaa ei voi kiteyttää yksin kumpaankaan puoleen, vaan Enemy Unknownin vahvuus on siinä, miten sinällään simppelit osaset linkittyvät ja limittyvät yhteen ainutlaatuiseksi kokemukseksi.

XCOM: Enemy Unknown
Vaikeustaso skaalautuu melko ystävällisestä murhaavaksi. Iron Man -moodin aktivoimalla voi lisäksi poistaa vapaan tallennuksen tuoman turvan.

Maanalaisen päämajan puitteissa on esimerkiksi tutkittava muukalaisteknologiaa ja valmistettava löydösten pohjalta uusia aseita ja varusteita omien sotilaiden käyttöön. Muukalaisteknologiaa puolestaan saadaan taistelukentiltä, ellei mene ja määrää sotilaitaan räjäyttämään kaiken tuhannen päreiksi. Ovelimmat voivat myös vangita eläviä muukalaisia tohtoreiden hellään käsittelyyn, kunhan muistaa ensin rakentaa sopivan kaapparin ja tukikohtaan säiliön.

Tämä on mainos:

Aika liikkuu päämajassa reaaliaikaisesti, kun taas taistelukentällä tapahtumat etenevät vuoropohjaisesti kuin shakissa. Aikaa voi kiihdyttää komentokeskuksen karttanäkymässä skannailemalla uhkia, joiden ilmaantuessa hälytyskellot soivat ja sotilaiden on aika hypätä lennokkiin. Mukaan voi ottaa neljästä kuuteen sotilasta tai robottia. Joukkion muodostaminen on jo yksi osa tehtävässä onnistumista, sillä sotilaat voivat erikoistua erilaisiin tehtäviin lääkintämiehestä tarkka-ampujaan. Monia taitoja ja aselajeja yhdistelevä ryhmä on usein sitkeämpi kuin yksipuolinen rynnäkkötiimi, joka jää helposti vaaroille alttiiksi vihollisten yllättäessä ennennäkemättömillä roduilla tai sivusta päälle änkevillä vahvistusjoukoilla.

XCOM: Enemy Unknown
Hooyah! Omia hahmojaan voi tuunata niin varustuksen kuin kykyjenkin osalta. Kokemuksen myötä hahmot erikoistuvat eri rooleihin, joten konkareiden menetys sattuu.

Firaxis on tuonut toimintaan nykyaikaisia piirteitä kamerakulmien ja erikoistehosteiden muodossa. Fallout 3:n tyyliin osumat kruunataan hidastuksella ja verenroiskeilla. Paikoin siirtoja kuvataan puolestaan Gears of War -henkisesti sotilaan olan yli tämän sännätessä uuteen suojaan. Nämä lisäävät peliin toiminnallisempia piirteitä, mutta varsinainen pelaaminen ei muutu. Hahmoja liikutellaan edelleen osoittamalla hiirellä tai peliohjaimella kohdetta, kun taas ampumaan, vartioimaan tai parantamaan komennetaan alareunan tehtäväpalkista. Ratkaisu on vallan toimiva.

Vaikka vuoropohjainen taistelu ei ehkä paperilla kuulosta kovin jännittävältä, XCOM: Enemy Unknown on kaikkea muuta kuin tylsä. Se pakenee puisevuutta luomalla taisteluihin yllätyksiä ja haastavia käänteitä. Kerran lähestyessäni pudonnutta ufoa tilanne näytti jo voitetulta, kunnes suuret Muton-hirviöt säntäsivät kulman takaa ja ajoivat mukana olleen rookien paniikin valtaan, minkä seurauksena tämä päätti ampua omia. Yllätykset ovat mahdollisia, koska pelaaja ei näe kenttää sen enempää kuin omat sotilaansa näkevät. Pimeät kulmat ja riski sotilaiden menetyksestä pakottavat pysymään alati varuillaan.

Tämä on mainos:
XCOM: Enemy Unknown
Tukikohtaa kaivetaan vain yhteen paikkaan, mutta hävittäjien ja satelliittien verkkoa on laajennettava koko pallolle, jotta muukalaisiskut pysyisivät kurissa.

Yhdistävää pelin molemmille puoliskoille on se, että tapahtumia pitää ajatella eteenpäin. XCOM: Enemy Unknown ei ole peli, jossa valinnat jäävät seurauksetta. Esimerkiksi ufo-kaappauksia voi tapahtua samanaikaisesti eri puolilla maailmaa, mutta iskuryhmä venyy vain yhteen paikkaan. Pelaaja pakotetaan pohtimaan valintojen hyötyjä ja haittoja, sillä paniikin noustessa maat voivat irtisanoutua XCOM-projektista, mikä taas näkyy negatiivisesti kuukausiraportissa ja tuloissa. Tunnelmaa voi rauhoitella laukaisemalla satelliitteja jäsenmaiden ylle, mutta nekään eivät ole pikaratkaisuja: satelliitin rakentaminen kestää hyvän puolen kuukaudesta, ja niiden määrälle rajoituksia asettaa myös tukikohdasta löytyvät lautasantennit, jotka puolestaan vaativat virtaa generaattoreilta. Kaikkien näiden rakentaminen vaatii kallion louhintaa entistä syvemmälle, mikä sekin vie aikaa ja rahaa. Siten suunnitelmallisuus on tärkeää.

XCOM: Enemy Unknown
Osuuko? Laukauksiin liittyy aina pieni jännitysmomentti, sillä inhimillisiä virheitä sattuu sotilaillekin.

Mitään ei ole kuitenkaan tehty tarpeettoman monimutkaiseksi. Kaikki tarvittava tieto on aina helposti käden ulottuvilla, nysväämistä on karsittu ja peli yksinkertaisesti liitää eteenpäin. "Vielä yksi tehtävä" -ilmiö nousee harvinaisen voimakkaasti esiin. Tästä on osaltaan kiittäminen sitä, että kenttien mittakaava on verrattain pieni, mutta samalla kentät ovat juuri sopivia niille taisteluille, joita peli kuvaa. Kentissä on myös mukavasti vaihtelua, ja vaikka ympäristöt eivät ole täysin satunnaisgeneroituja, törmäsin samaan kenttään vain kerran reilun parinkymmenen pelitunnin aikana. Silloinkin tehtävä ja vihollisasettelu oli erilainen. Itse asiassa jos pelin lataa kahteen kertaan samasta pisteestä, seuraavat tapahtumat voivat olla molemmilla kerroilla erilaiset, koska ufo-hyökkäyksiä ei ole ennalta käsikirjoitettu tiettyihin paikkoihin. Firaxis on käyttänyt varsinaista tarinallista kerrontaa säästeliäästi, ja sen sijaan tarina syntyy itse pelaamisesta. Taustajuonen tarkoitus on lähinnä tukea sitä sopivissa tilanteissa.

Pelissä on vähän varsinaista motkotettavaa, mutta ennakkoversiossakin esiintynyt kinkkinen kamera tuottaa paikoitellen edelleen pientä kiusaa, varsinkin kun joukkoja ohjaa rakennuksissa eri kerroksiin. Toki aina voisi huomauttaa grafiikan kauneusvirheistä ja joidenkin sivuhahmojen amatöörimäisistä repliikeistä, mutta nämä ovat lopulta varsin merkityksettömiä puutteita muuten mukaansatempaavassa ja tunnelmallisessa kokonaisuudessa, joka johdantojen jälkeen kasvaa esimerkilliseksi pelikokemukseksi. Minulle tämä on vuoden tähän asti iloisin yllätys, ja kun yksinpelillä on mittaa ja päälle lyödään vielä versus-moninpeli, ei hupi lopu ihan äkkiä kesken.

Katso pelin julkaisutraileri

HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Koukuttava yhdistelmä tukikohdan ylläpitoa ja vuoropohjaista toimintaa, mainio rytmitys, modernisoitu oikeista paikoista
-
Pienet bugit, kameran oikuttelut
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

6
XCOM: Enemy UnknownScore

XCOM: Enemy Unknown

ARVIO. Kirjoittaja Kimmo Pukkila

Firaxis Games on tehnyt hatunnoston arvoisen työn tuodessaan klassisen X-Com-sarjan nykyaikaan - perinteitä kunnioittaen.



Ladataan seuraavaa sisältöä