"Herää, Chief". Avaruuslaiva Forward Unto Dawnin hylky on ajelehtinut muukalaisplaneetan lähelle sijoittuneen Covenant-laivaston keskelle. Kryotankissa säilytettyä sankariamme tarvitaan jälleen. Halo 4:n juoni käsittelee tekoälykumppani Cortanan henkistä kamppailua ikääntymisestä johtuvaa rappeutumista vastaan, jota voisi verrata mielisairauteen. Samalla koko ihmiskuntaa uhkaa uusi vaara menneisyydestä, kun UNSC:n joukot kohtaavat Covenant-liittoumaa vuosituhansia kehittyneemmän Forerunner-rodun. Tarina tasapainoilee henkilökohtaisen ja herkän sekä eeppisen maailmanpelastuksen välillä, ja molempien tyylilajien fanit saavat varmasti rautaisannoksen saagaa.
Tarina etenee pääosin "lennossa" Chiefin ja Cortanan välisenä dialogina. Lisäksi kenttien välillä päästään nautiskelemaan välinäytöksistä, jotka ovat huipputasoa niin graafisesti kuin kerronnallisestikin. Jen Taylor onnistuu Cortanan roolissa, vaikka toimenkuva mielipuolen tekoälyn tulkitsijana ei varmasti ole helppo. Vuorosanat painautuvat pelaajan aivokoppaan tällä kertaa myös loistavan kasvoanimaation saattelemana, mikä tekee ihmeitä kerronnalle. Oikeastaan ainoa "säröääni" kuuluu UNSC Infinityn komentajan Sarah Palmerin suusta. Hänen ääninäyttelystään nimittäin vastaa Jennifer Hale, joka loisti Mass Effectin naispuolisena Shepardina. Näyttelijät toki vetävät montaa roolia, ei siinä mitään. Siltikin aivojen synapsit menevät totaalisen solmuun, kun komentaja Shepa... ei kun Palmer puhuu.
Vajaan kymmenen tunnin mittainen yksinpeli on mukaansatempaava vuoristorata-ajelu, joka vie Chiefin kumppaneineen täysin uuteen ympäristöön. Halo 4 sijoittuu mystiselle Requiem-planeetalle. Matkalla soditaan paitsi tuttuja elitejä, grunteja ja jackaleja vastaan, myös kohdataan uuden Prothean-rodun jalkaväkeä. Taattuun Halo-tyyliin taistelut vaihtelevat lentoaluksien ja ajoneuvojen tulivoimalla jyräämisestä taktisempaan mies avaruusoliota vastaan -lähikärhämään. Rytmitys pysyy läpi kampanjan hyvänä, eikä toiminta ikinä junnaa liian pitkään samanlaisena. Muutama uusi ase ja kulkupeli tuovat myös tuoreita säväyksiä toimintaan, joskaan mitään mullistavaa ei Halo 4 peruskaavaan tuo. Suurin mielenkiinto kohdistuu Promethean-vihulaisiin, joiden esittämien uusien jippojen opettelussa riittää sopivasti tekemistä.
Vihollisen tekoälyyn ei ole tullut selkeitä parannuksia. Pahikset eivät edelleenkään osaa etsiä näkökentästä häipynyttä pelaajaa, vaan jäävät töllistelemään paikoilleen, vaikka suojan taakse kyykkäisi kesken tulitaistelun. Tämä ei kuitenkaan ole suuri moka pelin tempon ja sarjan aiemman tason huomioiden. Lisää sitä samaa hyvää kamaa voisi olla nelososan motto.
Kampanjan jälkeen - kuten peli itsekin toteaa - taistelu on vasta alkanut. Spartan Ops jatkaa Halon tarinaa yksinpelitaisteluiden hiljennyttyä syytämällä viikoittain joukon lisätehtäviä Xbox Liven välityksellä. Näitä voi räiskiä läpi yksin tai yhdessä kolmen kaverin kanssa. Ensimmäinen viikkoannos koostuu noin parinkymmenen minuutin rähinöistä. Pienenä pettymyksenä taistelukentät on napattu suoraan yksinpelikampanjasta, joskin etenemissuunta on muutettu ja vihollisasettelua on vaihdettu. Spartan Ops -toiminta kartuttaa kokemuspisteitä samaan pooliin normaalin moninpelin kanssa, joten kokemustasoa voi nostaa ja uusia aseita sekä varusteita haalia ilman varsinaiseen nettipeliin heittäytymistä.
Pelattavuus on ollut Halo-sarjan ase jo ensimmäisestä, vuonna 2001 julkaistusta osasta lähtien. Nelonen ei petä tällä saralla. Kontrollit ovat partaveitsenterävät, ja ohilaukauksista voi syyttää vain itseään. Mekaniikkoihin on kuitenkin tehty joitakin päivityksiä. Halo: Reachissä debytoineet panssarivoimat on yhdistetty Halo 3:n poimittaviin varusteisiin. Lopputuloksena on valtava määrä vaihtoehtoisia tapoja antaa omalle Spartan-hahmolleen lisää puhtia. Soltun voi varustaa kahdella aseella, plasmakranaateilla, rakettirepulla, röntgenkatseella ja vahvemmalla energiakilvellä. Tulivoima on ennennäkemätön, mutta samalla kentältä poimittavien aseiden merkitys vähenee. Tietty arvaamattomuus ja epätasaisuus on poissa, piti siitä tai ei. Nyt leijonanosa taisteluista paukutellaan kiväärein. Lisäksi Halo 4 palkitsee ensimmäistä kertaa sarjassa tappoputkista Call of Dutyn tapaan. Verkkosota on muuttunut, ja Halo astuu askeleen tai pari "modernin räiskintäpelin" suuntaan.
Vasta muutama vuosi sitten koottu 343-tiimi on joutunut vaativan tehtävän eteen Bungien manttelinperijänä. Vaikka yleissilmäyksellä nelososasta välittyy tietty varman päälle pelaaminen, pienetkin hienosäädöt nettipeliin saavat aikaan isoja muutoksia. Toisille muutos voi olla tervetullut asia, mutta veteraanit saattavat nyrpistää moninpelin kehityssuunnalle. Joka tapauksessa Halo 4 on erittäin tuhti räiskintäpaketti ja kokonaisuutena arvoisensa startti uudelle trilogialle. Edeltäjänsä meriitit huomioiden, se on paljon sanottu.
Katso alta moninpelitraileri