Singstar Suomihuiput

Suomihuiput on järjestyksessään kuudes kotimaisin sävelin soiva Singstar Sonylta. Vuotuiseen tahtiin pulpahtelevia osia ei erota käytännössä kuin laulettava sisältö, joten varsinaiseen pelirunkoon, valikkorakenteeseen tai biisien pisteytykseen ole tullut tässäkään osassa merkittäviä muutoksia. Perinteinen Playstation 2 -versio on kuitenkin leikattu tuotantolistalta. Vastaavasti Playstation 3:lle on julkaistu maksuton Singstar-sovellus, jonka kautta myös Suomi-levyjä voi jollotella. Sen etuna on mahdollisuus laulaa ilman mikrofoneja Playstation Eye -kameran kautta, mutta käytännössä vähääkään vakavampi esiintyminen vaatii mikrofoniparin pelin kaveriksi.

Nopeasta tuotantotahdista huolimatta Sonyn kiitokseksi on sanottava se, että pelien biisivalinnat ovat olleet pääosin onnistuneita. Niin tälläkin kertaa. Singstar Suomihuippujen 30 kipaleen kattauksesta löytyy vahva läpileikkaus kotimaisia suosikkeja sekä vähän lähempää että kauempaa viime vuosikymmenten ajalta. Tämän vuoden kuumimpia listahittejä ei ole liikaviljelty, mikä on hyvä asia. Myös Cheekit, Aamupojat ja muut renkutukset on tällä kertaa jätetty pois. Sen sijaan herkkää muisteloa veisataan useammankin biisin voimin. Valikoima tuntuu kokonaisuutena hieman kypsemmältä ja kerronnallisemmalta kuin monenkirjavissa Suomisuosikeissa ja Suomihiteissä, mutta unohtamatta kuitenkaan välillä vaihtelua luovia ralleja.

Aikuisempaan makuun sopivista kipaleista mainittakoon Mikko Kuustosen Enkelit lentää sun uniin, Tuure Kilpeläisen Valon pisaroita ja Juha Tapion Sitkeä sydän. Herkkiin tunnelmiin johdattelevat puolestaan Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en ja Jesse Kaikurannan ehkä liikaakin soinut Vie mut kotiin. Mamba palaa Singstar-rivistöön kaihoisalla 90-luvun hitillään Valokuvia ja Erin veistelee tarinaa vanhasta sydämestä.

Ei peli toki pelkkää fiilistelyä ole. Rivakampaa suomirock-tempoa iltaan lyövät Apulannan zombit, Tehosekoitin kappaleellaan Kaikki nuoret tyypit ja Maija Vilkkumaan Ei. Jonnekin ääripäiden välimaastoon jäävät vielä esimerkiksi Kaija Koon Kaunis rietas onnellinen, Anssi Kelan legendaarinen 1972 kuin myös Chisun kaksikko Kohtalon oma ja Sabotage. Ja oman trippinsä tarjoaa Uusi fantasia feat. Freeman - Liian myöhään. Musiikkivideon missanneet varokoot.

Mietin kuitenkin pelatessa, että mikä kappale olisi oikeasti sellainen, millä bileet kuin bileet lähtisivät käyntiin. Poika ei tällä kertaa sauno, eikä Idols-voittaja Diandran Outta my head yksin jaksa "jytäosastoa" kannatella. Kuningasidean Enemmän duoo ku sooloo keinuu kyllä tarttuvasti eteenpäin. JVG heittää ihan hyvän kesämausteen Raappanan feattaamana kappaleessa Kran Turismo (jossa on muuten pelin ainoat rap-osuudet) ja Jukka Poikakin esiintyy hittibiisillään Älä tyri nyt. Kovin räjähtävää starttia bileille ei näillä silti saada aikaan. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen heikkous, vaan lähinnä ero, joka kannattaa pitää mielessä eri versioita puntaroidessa.

Ehdottoman hyvä puoli biisivalikoimassa on kappaleiden laulettavuus. Rap ei koskaan ole ollut Singstarin vahvinta antia, ja nopeissa kappaleissakin on omat haasteensa pisteytyksen kannalta. Sen sijaan Suomihuippujen vähän hitaampia fiilisbiisejä kiskoessa pisteputkiin pääsee kokematonkin paremmin kiinni, ja yhdessä tuttujen kappaleiden kanssa tämä pitää osallistumiskynnyksen pienenä. Lisäksi vain kolme kappaletta vaatii englanninkielistä laulantaa. Näitä Diandran ohella edustavat Sunrise Avenuen Hollywood hills ja Himin Killing loneliness.

Mitään mullistavaa Singstar Suomihuipuilta ei kannata odottaa, mutta toimiva, linjakas ja sopivasti aiemmasta erottuva biisivalikoima tekee siitä helposti suositeltavan karaokepelin synkkiin talvi-iltoihin. Läheskään kaikkia kappaleita ei löydy latauskaupasta, joten levy puoltaa paikkaansa ilmaisesta Singstar-sovelluksesta huolimatta.