Civilization Revolution

Viidakkorumpujen kumistellessa ensimmäisiä tietoja Revolutionin ilmestymisestä kuului pelisarjan ystävien parroista melkoista pärinää. Monet olivat sitä mieltä, ettei Civilizationia saisi onnistuneesti käännettyä konsoleille sarjan hidastempoisuudesta ja moniulotteisuudesta johtuen. Moni tuomitsi Revolutionin jo ennen ilmestymistä tyhmennetyksi ja vesitetyksi väli-Civilizationiksi. Lopputulos on osin näiden odotusten mukainen, mutta myös runsaasti muuta.

Sarjan edellisten osien tapaan tarkoituksena on yksinkertaisesti johtaa yksi kuudestatoista sivilisaatiosta historian aamunkoitosta aina avaruusaikaan asti. Shakin tapaan vuoropohjaisesti etenevän pelin aikana tutkimusmatkaillan, soditaan, rakennellaan teitä ja kaupunkeja sekä kehitellään uusia teknologioita. Ken on lopussa suurin ja sivistynein, voittaa.

Yleensä oman sivilisaation hyvinvointiin ja kulttuuriin vaikuttavien rakennusten lisäksi omissa kaupungeissa on mahdollista rakentaa ihmeitä maailmalta, kuten Kiinan muuri ja Rhodoksen kolossi. Ihmeet antavat yleensä pienen lisän johonkin sivilisaation ominaisuuksista, kuten kulttuuriin ja talouteen. Tieteen kehittyessä myös esimerkiksi valtiomuotoa on mahdollista vaihtaa. Kaikella on vaikutusta kaikkeen ja syy-seuraus -suhteiden hahmottaminen on alussa usein hankalaa.

Civistymättömille Revolution on kuitenkin erittäin hellä. Kaikesta tarpeellisesta on nähtävissä riittävästi tietoa suoraan ruudulla ilman ylimääräisiä valikoita. Esimerkiksi kartalta löytyvien resurssien hyödyntämiseen tarvittava tieto löytyy viiveettömästi viemällä osoitin resurssin päälle. Viidestä vaikeustasosta ensimmäisellä peli tarjoaa opastusta kädestä pitäen ja vielä seuraavallakaan tasolla ei voittoon tarvitse hirveästi hikoilla. Tästä ylöspäin vaikeusnappia vääntämällä peli puolestaan tarjoaa reilun vastuksen Civilization-pelien veteraaneillekin.

Voittomahdollisuuksia Revolution tarjoaa neljä. Kulttuuri- ja valuuttavoitot irtoavat kehittämällä tarpeeksi joko oman sivilisaation kulttuuria tai varallisuutta ja tietyn rajapyykin ylittyessä rakentamalla niihin liittyvän ihmeen. Tiedevoitto napsahtaa, kun oma sivilisaatio ennättää ensimmäisenä Alfa Centauriin ja sotavoitto puolestaan kaappaamalla kaikki vastustajien pääkaupungit.

Koska pelin tempoa on nopeutettu huomattavasti - yhden pelin tai "erän" läpäisy kestää kahdesta neljään tuntiin - nousevat selkeät tavoitteet pelin suurimmaksi akilleen kantapääksi. Erityisesti vaikeammilla tasoilla on tähdättävä voittotapa valittava jo ensimmäisten vuorojen aikana, mikä tekee pelistä suurempina annoksina puuduttavaa suorittamista. Kolikon kääntöpuolella peli ei lässähdä lopussakaan omaan megalomaanisuuteensa, vaan pysyy siististi virtaviivaisena aina voittajan ratkeamiseen saakka. Samoista syistä pelisarjan tavaramerkiksi muodostunut ankara koukuttavuus on tallella, jopa entistä voimakkaammin. Yhden pelin jälkeen uuden aloittamista on vaikea vastustaa, joten pelisessiot saa halutessaan venytettyä todella pitkiksi. Itse menetin Revolutionin vuoksi melkein viikon yöunet, joten kannattaa varautua. Revolution koettelee itsekuria tosissaan.

Veteraaneja varten on iskettävä faktoja tiskiin: kaikkea on vähemmän, kartat ovat pienehköjä ja vastustajien määrä on lukittu neljään. Uskonnot, saasteet ja kapinat loistavat poissaolollaan. Puutteet ovat ymmärrettäviä, sillä Revolutionin pelimekaniikka on huomattavasti viimeisimpiä Civilizationeja suoraviivaisempi. Itse asiassa lopputulos antaa itsestään harvinaisen hiotun kuvan, sillä muutaman pelin pelattuaan ei mitään jää kaipaamaan lisää. Niin teknologioita, rakennuksia kuin yksiköitäkin on juuri oikea määrä siihen, että sivilisaatiostaan ehtii halutessaan saamaan kaiken irti yhden pelikerran aikana. Olettaen, että peli jatkuu vuoteen 2200 asti, jolloin peli loppuu, ellei yksikään sivilisaatio ole yltänyt voittotavoitteisiin.

Konsoliohjainkammoisten on Revolutionin myötä aika tarkistaa asenteitaan, sillä käyttöliittymältään Revolution on silkkaa timanttia. Vaikka ohjaimen kaikki napit ovatkin käytössä, on Civin pelaaminen erittäin sulavaa. Kaiken tarvittavan löytää helposti napin painalluksella, eikä osoitinta tarvitse missään vaiheessa hilailla pitkiä matkoja ympäri karttaa. Itse asiassa en edes usko, että Revolutionin pelaaminen olisi hiiriohjauksella yhtä nautittavaa. Toteutuspuolella ollaan muutenkin pääasiassa plussan puolella. Ulkoisesti Revolution on värikkäässä sarjakuvamaisuudessaan kenties kaunein Civilization tähän asti ja taustalla satunnaisesti soiva kaunis klassinen musiikki sopii tunnelmaan.

Suurimpana kauneusvirheenä nelososan väliin jättäneet neuvonantajat ovat valitettavasti palanneet. Kuin suoraan The Simsistä reväistyt pallopäiset neuvojat ilmestyvät ruudulle aina esimerkiksi uutta teknologiaa ja rakennusta valittaessa. Heppuleiden elekieli on hauskaa tasan ensimmäisen pelin ajan, sen jälkeen neuvonantajat vain ärsyttävät. Viisastelijat vieläpä peittävät noin neljänneksen ruudusta ilmestyessään. Ratkiriemukasta varsinkin silloin, kun niiden alle jää kriittistä informaatiota esimerkiksi rakennuksen vaikutuksista. Onneksi sentään neuvonantajien solkkaamaan simlish-molkotuksen saa kytkettyä pois päältä.

Civilization Revolution ei ole sarjan aiempien osien vertainen ikiklassikko, jota pelataan vielä vuosienkin päästä suurella hartaudella. Pelinä se on kuitenkin erittäin onnistunut, raikas kokonaisuus ja kevyesti konsolistrategioiden kirkkainta kärkeä. Uudet civistit saavat huoleti lisätä pistesaldoon ne puuttuvat kaksi pinnaa lisää, mutta konkariakaan ei Revolution hyljeksi. Taidankin tästä lähteä näyttämään Kleopatralle, mistä se jenkkikana oikein pissii.