The Chronicles of Narnia: Prince Caspian

Ah, kesä, tämä kassamagneettielokuvien kulta-aika. Takuuvarmasti ilmestyvien supersankari-, toiminta- ja lastenleffojen sesonkikaudella pelikauppoihin putkahtavat samannimiset lisenssipelit, ja ilmeisen varmasti iloisesti koristellut pelit löytävät tiensä myös lasten konsoleihin. Lisenssipelin elinkaari jatkuu luonnollisena ja lyhyenä jonnekin pimeään soppeen television taakse, jonne hyljätään pölyttymään. Ja sinne suurin osa leffalisenssipeleistä kuuluukin. Useimmiten lisenssipelien arviot suunnataan lapsille ja lapsenmielisille, mutta tämä on suunnattu vanhemmille. Aluksi vilpitön neuvo: Älkää taipuko kullannupun ostoskeskuskohtaukseen. Ostakaa Prince Caspianin sijaan vaikka The Spiderwick Chronicles. Se on paljon parempi peli.

Prince Caspian jatkaa Narnian kronikoita elokuvalle uskollisena. Narnian valtakunta on jälleen vaarassa, ja Peter, Susan, Edmund ja Lucy osallistuvat kriisinhallintaan. Tällä kerralla ei kömmitä vaatekaappiin, vaan siirtymä satumaailmaan on jotain Matrixin ja Harry Potterin välimaastosta.

Tarinankerronta on toteutettu elokuvista tutuilla välinäytöksillä, jotka ovat sinänsä viihdyttäviä. Ne eivät varsinaisesti nivoudu yhteen pelin kanssa, vaan antavat pikemmin kuvan siitä mitä toisaalla tapahtuu samaan aikaan.

Pelin aikana tavataan kaikki tärkeimmät hahmot Narnia-elokuvista ja -kirjoista, mutta hahmojen persoonallisuudet loistavat poissaolollaan. Hahmot saavat vain muutaman hassun replan koko pelin aikana, eikä suttuisista hahmomalleista pysty päättelemään eroa iloisen ja surullisen ilmeen välillä. Tämä on sääli, sillä ainakin osaa elokuvan sankareista oli hauska seurata. Pelissä hahmot ovat vain pikselikasoja muiden joukossa. Elokuvista tutut taidotkin ovat kadonneet jonnekin.

Sankareita peliin on ahdettu kunnioitettavat parikymmentä. Kerrallaan ruudulla seikkailee nelisen hahmoa, joiden välillä pelaaja voi vaihtaa koska tahansa. Yksi osaa tehdä jotakin ja toinen jotain muuta. Pelin pulmanratkonta perustuu pitkälti hahmonvaihdoille, mutta ideasta ei saada paljoakaan irti. Mekaniikka mahdollistaisi monimutkaisempiakin pulmia kuin "käytä jousiampujaa ampumaan nuolia". Haastetaso on siis matala. Se on kummallista, sillä pelin kehittänyt Traveller's Tales tunnetaan hyvin mm. maineikkaista Lego Indiana Jones- sekä Lego Star Wars -peleistä. Rahkeet siis tuskin ovat loppuneet kesken, aika ehkä on. Elokuvan ensi-ilta kun ei pelin valmistumista odottele.

Suuressa osassa peliä taistellaan tavalla tai toisella. Mätkintään on varattu kaksi lyöntinappia ja kolmas torjunnalle. The Bourne Conspiracy osoitti, että tämäkin voi toimia, jos toteutukseen paneudutaan. Valitettavasti Prince Caspianissa taistelu sujuu yksinkertaisesti rämpyttämällä samaa nappia, kunnes viholliset ovat kumossa. Hienoista hyökkäyssarjoista on turha uneksia, eikä taistelussa hyödynnetä seurueen muita hahmoja millään tavalla. Itse asiassa hahmovalinta taistelussa lienee merkityksetön, sillä minotauruksen iskut ovat tasan yhtä voimakkaita kuin kääpiön tai kentaurin. Ainoa hankaluus taistelussa ovat pelin ohjelmointivirheet, jotka saattavat estää pelaajaa pääsemästä käsiksi pelin etenemisen kannalta välttämättömään viholliseen.

The Chronicles of Narnia: Prince Caspianissa on periaatteessa kaikki pelin ainekset, mutta ne eivät yhdisty tolkulliseksi peliksi. On naurettavaa ajatella, ettei seitsenvuotias (saati sitten 12-vuotias, jota nuoremmille peliä ei suositella) osaisi hahmottaa pelin kontrolleja tai pulmia syvemmällä tasolla kuin mitä Prince Caspian tarjoaa. Pelit voivat olla hauska oppimiskokemus vanhempien seurassa tai ilman, mutta Prince Caspian vain haukotuttaa vanhempia ja lapset luultavasti kyllästyvät sen itseään toistavaan, päämäärättömään säntäilyyn. Odotin parempaa Traveller's Talesilta, mutta lisenssiroska ilmeisesti pysyy lisenssiroskana kehittäjästä riippumatta.