Top Spin 3

Tenniksen seuraaminen televisiosta vetää vertoja jopa maalin kuivumisen vahtaamiselle. Pallo vaihtaa puolta ja pitäjän sikariporras istuu katsomossa päätään käännellen. Tylsyydestään huolimatta tennispelejä on kuin nunnia luostarissa. Välillä palloa on pompoteltu Sonic-vauhtisiilin kanssa tai tennismailan korvikkeena on toiminut Wiin virtuaalimaila. Rennonletkeiden ajantappopelien sijaan Top Spin -sarjan pallonmätkinnät edustavat tennispelien raskassarjalaisia. Aloittelijoita kohtaan ne ovat säälimättömiä.

Nyt kun olen pelotellut arimmat lukijat takaisin halinallemaahan, on aika hieman valottaa Miesten Tennispelin logiikkaa. Pelisession kyytipojaksi kannattaa varata ylimääräisesti kärsivällisyyttä ja roppakaupalla itsehillintää. Kodin irtaimistovakuutuskaan ei ole liioittelua. Pelin opetteleminen nimittäin vaatii lujaa luonnetta, mutta mailankäytön iskostuessa selkärankaan ahkera yrittäjä palkitaan. Ensimmäinen otteluvoitto tuntuu paremmalta kuin pullamössöpelien lopputekstit.

Olen pitänyt hyvän pelin tunnusmerkkinä nopeasti opittavaa ohjausta, mutta nyt on aika tarkastella näkökantaa. Top Spin 3:n kontrollit nimittäin ovat armottomuudessaan luokkaa Clint Eastwood. Elleivät ohjauksen niksit ja nyanssit ole hallussa, tenniskentillä tulee turpaan niin että tukka lähtee. Tekoäly on tiukka vastustaja ja jokaisesta pisteestä on taisteltava.

Muutaman äkäisen turpasaunan jälkeen nöyrryin pelin harjoitusohjelman puoleen. Kolmen tunnin treenaamisen jälkeen olin valmis kierimään tuhkassa ja juomaan Fairya, sillä harjoittelu paljastaa pelin perustemppujen lisäksi psyyken jokaisen negatiivisen tunnetilan. Puristin ohjainta kaksin käsin, kiroilin ja treenasin. Olin viittä vaille valmis luovuttamaan, mutta onneksi purin hammasta ja pelasin eteenpäin. Spartalaisen alkuvaiheen jälkeen pallopeli osoittautuu oikein passeliksi.

Kun mailankäyttö on lapasessa, suksitaan urapelin kimppuun. Ennen loistokkaan tennisuran aloittamista on kuitenkin luotava oma tennispelaaja. Hahmoeditori on varsin mainio, sillä omasta tenniskarpaasistaan saa tehdä tismalleen haluamansa näköisen. Aluksi perusarvot säädetään muutamista valmiista vaihtoehdoista, mutta rumuuskerrointa voi lisätä vallankumouksellisella venyttimellä, jolta yksikään kasvonpiirre ei ole turvassa. Pärstää voi kiskoa ja vedellä eri kiintopisteistä aivan luonnottoman näköiseksi. Oma 200-kiloinen, sikanaamainen tenniskenttien kauhu sai aikaan useita spontaaneja naurunpurskahduksia.

Itse urapeli tallaa tuttuja latuja tusinan muun urheilupelin kanssa. Pohjalta aloitetaan ja voittajana lopetetaan. Palloa saa lätkiä useita kymmeniä tunteja, sillä urapuu versoaa kohtuullisen tuuheaksi. Jos tekeminen uhkaa silti loppua kesken, yksittäisiä matseja pystyy ottelemaan hamaan kyllästymiseen saakka. Kun yksinpeli on ajettu loppuun, lisää riemua irtoaa kaverin kanssa. Jos kamulla on intoa opetella pelimekaniikan salat, Top Spin 3 tarjoaa kohtisohvalta käsin tuhdin viipaleen tennisnirvanaa.

Vankkaa pelillistä sisältöä on tukemassa mallikas graafinen toteutus. Pelaajat ovat aidon näköisiä ja kasvoilta voi aistia niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin tunteita. Myös itse peliareenat ovat kauniita ilmestyksiä. Rutiinilla toteutettu äänimaailma ei juurikaan kiitoksia herätä, mutta ei ärsytäkään. Taustalla raikaavat tutut listahittirenkutukset ja tennispelaajat ähisevät aidon oloisesti. Selostusta ei valitettavasti ole ja pisteet huudetaan ranskalaisittain murtaen.

Vaikka pelistä huokuukin tekijöiden kiintymys tennikseen, ei Top Spin 3 kuitenkaan tee muita tennispelejä turhiksi. Helposti omaksuttavilla urheilupeleillä on aina kysyntää ja armottoman aloituskynnyksensä vuoksi tämä peli jääneekin vain harvojen huviksi. Jos sisälläsi asuu pieni masokisti, sinulla on hyvät hermot ja pidät tenniksestä, kanna ihmeessä tämä peli kaupasta kotiisi. Me muut sitten kiroilemme ja opiskelemme pelin hienouksia vaikka väkisin.