Special Forces: Team X

Sain arviota varten hirveän kasan peliä koskevaa konseptitaidetta, kuvamateriaalia ja pitkän pätkän juonta selittävää tekstiä. Tässä tekstissä, jota ei normaaleille kuluttajille siis anneta, selitetään pikkutarkasti, miten erilaiset palkka-armeijat sotivat toisiansa vastaan niihin tarkoitetuilla areenoilla. Jännä juttu, mutta itse pelissä juonesta ei puhuta halaistua sanaa. Siinä kokoontuu vain joukkio henkilöitä, joilla on erimielisyyksiä ja herkkä liipaisinsormi. Eihän pelaajan tarvitse tietää mitään tarinallisesta asetelmasta, eihän?

Kyseessä on toki moninpelipainotteinen julkaisu, mutta epäilyttävä juonen selittely ei jää pelin ainoaksi ongelmaksi. Myös itse pelattavuus huokuu tylsyyttä. Special Forces sisältää muutaman pelimuodon, jotka eivät ole järin innovatiivisia. Mukana ovat mm. Team Deathmatch, lipunvaltaus, Control Points ja Hot Zone. Listan kaksi jälkimmäistä ovat käytännössä Call Of Dutystä apinoidun Dominationin variaatioita. Vaihtelua tuiki turvallisiin valintoihin tuo vain High Value Target -moodi, jossa joukkueet jahtaavat kilpaa yhtä sattumanvaraisesti valittua pelaajaa pisteitä kartuttaen.

Pientä suitsutusta on silti pakko antaa tiimipelaamisen painottamisesta. Pelaajan pistekerroin nimittäin moninkertaistuu, mikäli vierellä on tiimikavereita suojaamassa selustaa. Yksin ei kannata kekkuloida.

Aina ennen ottelua pelikenttä kasataan kolmesta eri osiosta äänestyksen mukaan. Ensimmäinen olkoon esimerkiksi varasto, toinen rakennustyömaa ja kolmas teollisuushalli. Ratkaisulla on selvästi yrittää luoda vaihtelua samoissa kentissä räiskintään. Idea kaatuu kuitenkin vaihtoehtoisten osioiden vähyyteen, joten kombinaatiot on äkkiä käyty läpi. Hyvä yritys, mutta ei voittoa tälläkään kertaa.

Hahmojen kontrolloinnissa on jälleen lähdetty hyvästä ideasta ja sitten ajettu metsään. Gears of War -sarjasta tuttu, samettisen hyvin toimiva ohjausmekaniikka on yritetty tuoda mukaan kuvioihin. Painottaen sanaa yritetty, sillä vaikkakin hahmot tottelevat pääosin samaa yhden nappulan suojautumistyyliä, hankaluus on päivän sana. Lukemattomia kertoja pääsin hengestäni ainoastaan siksi, koska hahmoni pyöri ympäri aukiota yhtä tönkösti kuin rautakanki. Koko systeemi löyhkää halpakopiolta kilometrien päähän.

Tuntuu käsittämättömältä, ettei minkäänlaista intohimoa ole tiristetty edes kustomoinnin toteutukseen. "Pistetään sinne kourallinen kivääreitä, toinen pistooleita ja muutama erilainen retkikirves. A vot harasoo!" Lopputulos on kuin tuijottaisi huonoa versiota Call of Dutyn asevalikoimasta. Ja eikös uusien aseiden avaaminenkin kestä ikuisuuden, sillä kokemuspisteitä jaetaan minimalistisen vähän.

Onko Special Forces sitten edes hyvännäköinen? On, jos pitää hieman Borderlandsin kaltaisesta, sarjakuvamaisesta tyylistä. Itse en pitänyt visuaalista ilmettä yhtään hassumpana. Harmi, että äänimaailma ei ole läheskään yhtä värikäs. Mitäänsanomaton ja tylsän harmaa. Sitä se on.

Pelaajana minua raivostuttaa tällainen panostuksen puute. Kehittäjätiimissä on selvästi ollut hyviä ideoita, mutta niistä ei ole saatu aikaiseksi hyvää peliä.