Puolivalmis, ajoittain naurettava, typerä ja ennen kaikkea tylsä toimintapeli ottaa AMC:n suositun zombisarjan ja suolestaa sen kaikesta siitä persoonallisuudesta, joka teki Telltalen versiosta niin upean. The Walking Dead: Survival Instinct on yksinkertaisesti roskaa. Vaikka peli olisi maksanut vain kympin verkkokaupassa, olisi se silti hirveää ryöstöä.
Tuskallisinta on tajuta, kuinka hyvä peli olisi voinut olla. The Walking Dead -televisiosarjassa on kaikki ainekset rikkaan ja massiivisen zombipelin rakennustarpeiksi DayZ:n tyyliin. Sen sijaan Terminal Reality on rääpinyt kasaan Call of Dutyltä haiskahtavan puolivalmiin vitsin, jolla on vielä vähemmän aivoja kuin siinä esiintyvillä 12 000 zombilla.
Tarina on yksinkertainen, pelimekaniikan soveltaminen hankalaa ja ensiminuutit tuhlautuvat huonosti muotoiltujen tutorial-viestien tulkintaan. Painotus on ilmeisesti hiippailussa, ihan koko ajan.
Kun zombi sitten hyökkää kimppuun, ilmaantuu ruudulle pyörivä ikoni, joka pitää johdattaa ruudun keskipisteeseen, jolloin hahmo survaisee zombia puukolla päähän. Ongelma ei ole vain siinä, kuinka heikosti mekaniikka on esitetty ja kuinka monotoninen ja tylsä se on. Kehittäjät eivät ole ollenkaan ajatelleet, mitä tapahtuu kun hyökkääjiä on useampia.
Sen sijaan, että tarjolla olisi keino puskea laumaa hetkeksi hieman kauemmaksi, muodostuu zombeista jono, jossa nämä odottavat vuoroaan. On ihan sama kuinka nopeasti tai hyvin minipelistä suoriutuu, koska puukkoiskun jälkeen odottaa jo seuraava kalmo, ja seuraava, ja seuraava... Tämä ja monet muut surkeat suunnitteluvalinnat tekevät The Walking Dead: Survival Instinctistä yhden typerimmistä peleistä, joita olen pelannut.
Entä miten typerältä kuulostaa se, etteivät zombit kykene näkemään kyyristynyttä pelaajaa? Aurinkoisella parkkipaikalla hortoilevan parikymmenpäisen zombilauman voi ohittaa yksinkertaisesti painamalla B:tä. Silmäkään ei rävähdä, kun zombeihin upottaa viidakkoveistä polven korkeudelta. Toisaalta jotkut kävelijöistä havaitsevat hahmon, vaikka tämä olisi parin tuhannen metrin päässä rekan takana piilossa.
Koko peli on täynnä tätä hämmästyttävää idioluutiota. Mukana on myös kamalia yrityksiä saada mukaan pelaajan omia valintoja. Neljässä kohdassa seikkailua peli kysyy, mitä ramppia pitkin haluaisi poistua moottoritieltä.
Kaikki on jaettu useisiin tehtäviin, jotka pyörivät ruuan, aseiden, polttoaineen sekä joidenkin merkityksettömämpien asioiden ympärillä. Meno on turhauttavan hölmöä, eikä peli tunnu pelottavalta tai tunnelmalliselta edes auringon laskiessa. Paketti on täysin puolivalmis. Pelatessa tuntuu usein siltä kuin joukko huonosti tehtyjä pelielementtejä olisi vyötetty yhteen muodostamaan sotkuinen kokonaisuus, josta kenenkään ei pitäisi maksaa penniäkään.
Sanakirjasta loppuvat jo sanat, enkä ole päässyt vielä edes siihen miltä peli näyttää. Vuonna 2003 on julkaistu pelejä, jotka näyttävät Survival Instinctiä paremmalta. Ja ääninäytteleminen, voi luoja se ääninäytteleminen...
Kuten arvata saattaa, tämä on peli, jonka paikka on DVD-aseman sijasta roskakorissa. Se on tähän mennessä vuoden kamalin julkaisu ja todellinen loukkaus viihdyttävälle televisiosarjalle.