Kultaisella 80-luvulla Commodore 64:n Giana Sisters näytti liian selkeästi Nintendon Super Mario Brosilta, mikä aiheutti tietenkin kiistaa fanipoikien kesken. Härski apinointi kuitenkin kannatti, sillä brändinä Giana Sisters on kantanut näihin päiviin asti. Digitaalisena latauksena hiljan konsoleillekin julkaistu Twisted Dreams on kaunis katsella ja mukava pelata, mutta samalla se on erittäin vaativa. Tällä on varmaankin ajateltu kohderyhmäksi niitä aikuisia, jotka muistavat vielä wanhat ajat.
Tarinaa on juuri sen verran, että pelin keskeisin elementti perustellaan. Gianan siskokset kiskaistaan sängystään toiseen ulottuvuuteen. Kiltti sisko joutuu kulkemaan pelottavassa painajaismaailmassa, mutta punkkarisisko saa lestikseen kauniin karkkimaailman. Näiden kahden eri ulottuvuuden välillä liikutaan jatkuvasti yhdellä napin painalluksella. Muita peliä monipuolistavia keinoja ovat punksiskon pallohyökkäys ja kiltin siskon piruetti.
Kaksiulotteinen loikkiminen on periaatteessa yksinkertaista, mutta usein eteneminen vaatii tarkkaa ajoitusta ja runsaasti kärsivällisyyttä. Tämä ei ole pikaista rentoutumista etsivän pelaajan valinta.
Putkimiehiltä opitun mallin mukaisesti kentät ovat lineaarisesti eteneviä. Alueet ovat kuitenkin varsin pitkiä, joten loikinnan vaikeutuessa yhden kentän läpäisyyn saa varata runsaasti aikaa. Välitallennuspisteitä on paljon ja jatkomahdollisuuksia loputtomasti, joten lopulta eteneminen on kiinni vain omasta kärsivällisyydestä.
Jokaisen pääalueen lopussa odottaa tietenkin haastava pomotaisto, joiden läpäisy ei olekaan ihan niin helppoa kuin luulisi. Lisäksi peli on tarkoitettu läpäistäväksi monta kertaa, sillä erilaisia muunnelmia peruspelistä on peräti neljä.
Viittauksia pikseliajan peliin saa hakea kuokan ja lapion kanssa: en itse huomannut muuta kuin timanttien keräilyn ja muutaman tehosteen musiikin seassa. Graafinen asu on uudistunut erittäin onnistuneesti, sillä välillä peliä pelaa ihan vain nähdäkseen enemmän hienoja maisemia. Ainoa huono puoli on se, ettei aina ole aivan selvää, mikä tasanne on pelkkä koriste ja mille laatalle taas hypätään.
Taustamusiikista maininnan ansaitsee se, miten se muuttuu kahden eri ulottuvuuden välillä lennossa. Kiltin siskon nuotit ovat rauhallisia, mutta punk-puoliskon teema on rankempaa muistuttaen vahvasti Castlevania-sarjan musiikkia. Harmittavasti vain merkittävä osa pelistä mennäänkin sitten näiden kahden biisin voimin. Hyväkin musiikki alkaa käydä hermoille, jos sitä toistetaan liian pitkään.
Modernisoitu Giana Sisters ei tällä kertaa apinoi Mariota, vaan löytää oman juttunsa ja pysyttelee siinä. Mukavaa menoa tämä on, vaikka ei joka suhteessa toistolta vältykään.