Olen jossain Välimerellä hylätyn loistoristeilijän konehuoneessa, jossa veden pinta nousee rivakasti. Kaiken lisäksi olen loukkaantunut eivätkä aseet toimi. Happi loppuu eikä varjoista erota kuin nopeasti lähestyvän tumman ja uhkaavan hahmon.
Toivotan tämän paniikin kuitenkin tervetulleeksi, sillä se on kiedottu suloiseen nostalgiaan. En ole tuntenut tällaista avuttomuutta Resident Evil -pelissä pitkään aikaan, ja se on ihan mahtavaa. Resident Evil: Revelations teki viime vuonna 3DS:llä moniin vahvan vaikutukseen juurikin tästä syystä. Peli oli paras seikkailu sarjassaan sitten Resident Evil 4:n. Nyt myös PC- ja konsolipelaajat pääsevät kokemaan Jill Valentinen ja Chris Redfieldin Resident Evil 5:tä edeltävän seikkailun, jota on ehostettu tarkemmalla resoluutiolla sekä uudella sisällöllä.
Tarina alkaa, kun Jill ja tämän uusi pari Parker nousevat aavelaiva Queen Zenobiaan etsimään kadonnutta Chrisiä, mutta laiva paljastuu pian terroristijärjestö Veltron ansaksi. Tämä on tosin vasta ensimmäinen askel juonen saloihin, jota sitten valotetaan useista eri perspektiiveistä. Tarina on kunnianhimoinen, muttei vailla ongelmiaan.
Resident Evil: Revelationsissa hypitään kuuden päähenkilön välillä aivan kuin televisiosarjassa. Ikävä kyllä tämä ei ole kovinkaan hyvin ohjattu sarja. Vaihdoksista seuraa useimmiten hämmennystä, ja joka kerta kun hahmot koittavat sanoa jotain syvällistä, notkahtaa käsikirjoitus siihen korniuteen, jota sarjalta osataankin jo odottaa.
Hahmojen välillä poukkoileminen tarjoaa kuitenkin runsaasti erilaisia peliympäristöjä. Suurin osa seikkailusta tapahtuu Queen Zenobialla, jossa Jill juoksentelee ympäriinsä ratkaisemassa aivopähkinöitä ja lahtaamassa hirviöitä, mutta pelissä pääsee taistelemaan pahaa vastaan myös suomalaisissa talvimaisemissa, ja kokemaan Veltron aiempia terroritoimia menneisyyteen sijoittuvissa pätkissä.
Ympäristöt eroavat toisistaan myös pelimekaanisesti. Jill joutuu koko ajan huolehtimaan panosten ja yrttien määrästä, aivan kuten ensimmäisissä Resident Evil -peleissä. Muut hahmot nauttivat puolestaan laajemmasta asevalikoimasta. Toiminnallisemmat osuudet etääntyvät kauhugenrestä myöhempien sarjan pelien tapaan.
Revelations nojaa raskaasti säikyttelyyn, ja hahmojen päälle syöksyy tuon tuostakin yllätysmonsu oven takaa tai tuuletuskanavasta. Se on halpa temppu, mutta se myös varmistaa, ettei pelaaja koskaan pääse rentoutumaan Queen Zenobian verisillä käytävillä.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Revelations olisi parempi pelikokemus konsolilla ja PC:llä kuin mitä se oli 3DS:llä. Teräväpiirtopäivitys pelittää paranneltujen tekstuuriensa ja hahmomalliensa ansiosta. Myös äänipuoli toimii aiempaa paremmin. Latausajat ovat tosin tuskastuttavan pitkiä ja valaistus latteaa. Näitä ei kuitenkaan muista harmitella paetessaan jotain mutanttihirvitystä kapeita käytäviä pitkin. Paniikki ajaa ohi pettymyksestä.
Myös vanha Raid-pelimuoto palaa takaisin kuvioihin. Siinä rymistellään lävitse kampanjasta tutuista kentistä ja pyritään tiputtamaan kaikki viholliset mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tästä tienaa kokemuspisteitä, joilla saa avattua taas vaikeampia uusia kenttiä sekä rahaa jolla voi hankkia uusia aseita, päivityksiä sekä kreisejä pukuja hahmoille. Lopulta fiilis on kuin pysäyttämättömällä toimintasankarilla. Kyseessä on kuitenkin aika alikehitetty pelimuoto, joka helposti toistaa itseään, mutta ainakin se on edellisten pelien Mercenaries-pelimuotoa hauskempi.
Vaikka Revelations kehitettiin alunperin käsikonsolille, on se silti paras lisä Capcomin kauhusarjaan sitten Resident Evil 4:n, ja se on nyt entistäkin parempi kiitos tarkemman grafiikan sekä paremman ohjattavuuden.
Jos et siis vielä ole pureutunut totuuden ytimeen Jillin ja Chrisin kanssa, odottaa sinua riemuloma Välimerellä. Muista pakata mukaan haulikko.