Dust 514

Dust 514 on turhauttava peli, koska sen potentiaali on niin helposti nähtävissä. Valmis ja suosittu scifi-maailma, integraatio Eve Onlinen laajaan universumiin, ei hintalappua, ja tarjolla on sekä isoja tykkejä että kilpailullisia matseja verkossa. Lopputuloksen pitäisi olla aivan mahtava, mutta valitettavasti se on vähemmän kuin osiensa summa.

Suurin viehätys Dust 514:ssä on sen yhteys Eve Onlineen. Pelaajien toimet yhdessä pelissä vaikuttavat toiseen, ja Dustissa Eve-pilotit voivat pommittaa taistelukenttää yläilmoista. Se on omalaatuinen, symbioottinen komponentti pelissä, mutta se ei ole esillä riittävästi. Ehkä tämä vielä muuttuu ajan kanssa. Odotan Dustin paranevan Even tapaan ajan ja lukuisien päivitysten kanssa.

Ensimmäiset vaikutelmani pelistä olivat paljolti positiivisia, joskaan eivät mitään ennenkuulumattoman mahtavia. Nautin ensimmäisestä kourallisesta matseja kovasti. Neljä tarjolla olevaa vaihtoehtoa ovat riittävän yksinkertaisia, että niihin voi hypätä suoraan mukaan, mutta samalla riittävän monimutkaisia, että niihin mahtuu strategiaa ja joukkuepeliä.

Ensimmäiset yhteenotot olivat vangitsevia ja väkivaltaisia kokemuksia. Ambush-pelimuodossa tiimillä on rajallinen määrä klooneja, ja taistelu jatkuu, kunnes nämä loppuvat jommaltakummalta osapuolelta. Tämä nokkela mekaniikka selittää maailmansisäisesti, miten hahmonkehitys voi jatkua taistelusta toiseen, ja se muistuttaa Richard Morganin Altered Carbon -kirjan peruskonseptista.

Skirmish-pelimuodossa molemmilla joukkueilla on puolestaan liikkuva komentokeskus tai MCC, joka on valtava taistelukentän yläpuolella leijuva alus. Kartalla on kolmesta viiteen tykkitornia, joiden valtaaminen tuo lisää tulivoimaa vastustajan MCC:tä vastaan, ja voittaja on luonnollisesti se joka ensimmäisenä räjäyttää toisen aluksen. Tarjolla olevat kaksi muuta pelimuotoa ovat variantteja Ambushista ja Skirmishistä.

Nämä moodit ovat alussa melkoisen viihdyttäviä. Ehkä niistä teki alussa helpompia se, että pelasin toisia aloittelijoita vastaan, mutta hauskoja ne olivat silti. Tässä vaiheessa olin vielä optimistinen, ja uskoin löytäneeni räiskinnän johon investoida paljon pelitunteja. Sitten aloin kaivaa hieman syvemmältä, ja törmäsin pelin varjopuoliin.

Aloin muutaman pelin jälkeen kerätä kykypisteitä sekä pelinsisäistä ISK-valuuttaa, ja päätin vähän tuunata futuristista soturiani. Tutustuin tässä vaiheessa Dust 514:n tarpeettoman monimutkaiseen valikkojärjestelmään, joka on käsittämättömän epäintuitiivinen. Sain lopulta hoidettua asiani, mutta se vaati useiden turhien tutoriaalien katsomista ja tusinan ruudun läpilukemista. Vaikka varustejärjestelmä on ihan siisti, voi sekin olla hieman sekava, koska mukana on niin monia eri muuttujia ja päivityksiä. Tähän peliin ei vain sukelleta, vaan se vaatii omistautumista.

Dust 514 on free-to-play -peli, ja sen vuoksi riveissä nouseminen vaatii todellista jauhamista, mutta jatkoin silti urheasti vaikka minulle olikin annettu kimpale Aurumia, joka on oikealla rahalla ostettavaa valuuttaa. Aivan kaikkea voi tuunata ja päivittää, ja vaikka toivotankin tällaisen syvyyden ja valinnanvaran tervetulleeksi, on CCP saattanut mennä tässä tapauksessa hieman yli laidan varmistaessaan, että peli pitää vannoutuneita harrastajia kauan otteessaan.

Kehittäjiä ei toki voi syyttää tästä, kun pelin bisnesmalli otetaan huomioon. Se on kuitenkin esitetty hieman raskaskätisesti, ja latausalueen kaiuttimetkin huutavat pelaajia ostamaan Aurumia, jos nämä todella haluavat edetä ripeästi.

Dust 514 ei ole täysin pay-to-win -peli, koska lähes kaikki varusteet voi hankkia sen sisäisellä valuutalla, mutta jos käytät jotain muuta kuin perusvarusteita, voit varautua sijoittamaan miltei koko ISK-tilisi niihin. Koska maksavat asiakkaat pääsevät käsiksi parempiin varusteisiin, jäävät kaikki paitsi taitavimmat pelaajat tykinruuaksi. Se ei ole koskaan hauskaa, ja kentällä kuolee usein, joten pelaaja myös pakotetaan takaisin varustekauppaan usein.

Taistelussa yllätetty ei elä Dustissa kauaa. Onneksi kentälle spawnataan takaisin nopeasti, joten toiminnasta ei joudu koskaan olemaan kauaa sivussa. Silloinkin saattaa tosin joutua suoraan vaaran tielle, ja itse kuolin useita kertoja jo muutaman sekunnin jälkeen. Odottaessa voi sentään tutkia hyvin suunniteltua ja intuitiivista minikarttaa, jossa näkyy missä joukot ovat, mitä kohdetta vallataan, jne. Se on todellinen valopilkku.

Muutaman tunnin orgaanisen mutta hitaan etenemisen jälkeen löin koodini sisään ja aloin heitellä oikeaa rahaa pöytään. Vaikka en pystynytkään ostamaan ratkaisevasti parempia varusteita, koska niiden hankkiminen vaatii kykytasoja joita ei onneksi pysty ostamaan, sain itselleni silti selkeän edun taistelukentällä.

Yhteisöön liittyminen ja kaverisuhteiden muodostaminen kentällä tekee Dustista jännittävämmän kokemuksen, mutta sekava valikkojärjestelmä ja epäintuitiivinen käyttöliittymä tekevät tästäkin tarpeettoman vaikeaa. On kuin peli olisi soveltunut paljon paremmin PC:lle kuin konsolille.

Mainitsemani valituksenaiheet eivät olisi niin suuria ongelmia, jos peli itsessään olisi hyvä, mutta loppupeleissä Dust 514 tuntuu hieman puutteelliselta. Aseista puuttuu painoa ja tarkoituksenmukaisuutta, eikä niissä ole tyydyttävää potkua. Ajoneuvot ohjautuvat kankeasti, ja vaikka tankit parantavat pistetiliä kummasti, ovat ne kömpelöitä sekä kalliita.

Muutaman ensipelin jälkeen pelaaja on jo oikeastaan nähnyt kaiken mitä Dust 514 tarjoaa, mukaan lukien ajoittaista lagia sekä joitakin teknisiä ongelmia, kuten kuvan katoaminen joskus matsiin liittymisen yhteydessä.

Kentät ovat puolestaan melko laimeita. Mutaisissa maisemissa on joitakin mielenkiintoisia piirteitä, kuten monikerroksisia rakennelmia, mutta pieniä kenttiä on helppo hallita tankeilla ja muilla kulkuneuvoilla. Nämäkin vain katoavat tulipalloon tuhoutuessaan, mikä ei ole kovin vaikuttavaa.

Suurella kaveriporukalla peli on heti nautittavampi kokemus, ja samalla tavalla aiemmat siteet Eve-universumiin auttavat varmasti. Soolopelaajat tulevat silti kyllästymään pelin niukkoihin moodeihin ja jauhamiseen nopeasti. Epäintuitiivinen valikkojärjestelmä nostaa osaltaan kynnystä uusille tulokkaille, ja toisten kanssa pitäisi päästä yhteyksiin paljoa nykyistä helpommin, jotta jännittävään metapeliin pääsisi uppoutumaan kunnolla.

Dust 514 kannattaa silti ladata, onhan se ilmainen, ja kentältä voi löytää tovereita, joiden takia kannattaa itsekin pysyä kuvioissa. Peli ei missään nimessä ole täysi kalkkuna, se ei vain myöskään ole mahtava. Tämä on harmi sinänsä, koska tässä olisi ollut todellista potentiaalia. Tällaisenaan Dust 514 ei kuitenkaan tunnu vielä valmiilta.