Civilization V: Brave New World

On kohta kolme vuotta siitä, kun Civilization V julkaistiin, ja noin vuosi Gods and Kings -laajennuksesta. Pelikokemusta päivitettiin viimeksi Renessanssin merkeissä, ja uskonnot tulivat mukaan kuvioihin täydellä voimallaan. Brave New Worldissa fokus siirtyy teolliseen vallankumoukseen, mikä tuo monia parannuksia sekä muutoksia pelin myöhempään puolikkaaseen. Mukana on yhdeksän uutta valtiota sekä monia uudistuksia peruspelin kulttuuri- ja politiikkajärjestelmiin. Uutta ovat myös kauppareitit sekä turismi, joten pasifistit saavat tästä päivityksestä paljon irti.

Sotaisammille Brave New World ei tarjoa paljoakaan. Taistelumekaniikkaa ei ole juurikaan muutettu ja maailma koostuu edelleen heksoista, joissa voi olla yksikkö kerrallaan. Strateginen elementti tulee sotilaiden sijoittelemisesta optimaalisella tavalla vihollisjoukkoihin nähden kuin myös yksikköjen vahvuuksien sekä heikkouksien oivaltavasta hyödyntämisestä.

Uusien valtioiden mukana tulevien yksikköjen lisäksi pelissä on kaksi ainutlaatuista työkalua sotimiseen. Sinkomiehet ovat tankkien pahimpia vihollisia, kun taas erääseen toiseen Firaxis-peliin viittaavat XCOM-joukot ovat päivitettyjä laskuvarjojääkäreitä, jotka tekevät pahaa jälkeä etenkin vihollisen etulinjojen takana.

Kyseessä ei ole siis mikään vallankumous, vaan joukko pieniä parannuksia loppupelin strategioihin. Peruspelin ja Gods and Kingsin tarjoamat vaihtoehdot ovat edelleen riittäviä. Brave New Worldin vahvuus on siinä, mitä se tarjoaa valtionrakentajille, joita sota ei niinkään inspiroi. Nämä voivat vaikuttaa vihollisiinsa nyt uusilla tavoilla.

Mukana on mm. maailmankongressi, jossa voi esittää erilaisia ehdotuksia ja sitten äänestää niistä. Esitykset voivat käsitellä kauppasaartoja, resurssien lisäämistä tutkimukseen ja kulttuuriin, maailmanuskontoa tai valaanpyynnin kieltämistä. Diplomaattien ja ostettujen äänien avulla pelaaja voi hallita pelin kulkua, ja voipa pelissä tulla äänestetyksi koko maailman hallitsijaksikin. Aito poliittinen voitto siis.

Ideologiajärjestelmä on käytännössä muokattu versio Social Policy -järjestelmästä. Modernille aikakaudelle siirryttäessä pelaajan täytyy valita seuraako hän Vapautta, Järjestystä vai Autokratiaa, mikä vaikuttaa suuresti voittoon johtavaan strategiaan. Se vaikuttaa myös siihen, kuinka muut valtiot suhtautuvat pelaajaan. Näiden asukkaiden tyytymättömyyttä voi hyödyntää niinkin pitkälle, että vihollisten kaupunkeja voi siirtää oman lippunsa alle, tai koko valtion voi pakottaa seuraamaan omaa ideologiaansa.

Myös kulttuuriaspektit ovat saaneet kasvojenkohotuksen. Kulttuuri ei ole enää passiivista valuuttaa, jolla voi rakentaa kulttuurirakennuksia kaupunkeihin. Kulttuuripelaajien täytyy nyt kerätä sitä museoista, kirjastoista ja oopperataloista käyttäen suuria taiteilijoita, kirjailijoita sekä muusikkoja. Tämän lisäksi pelaaja voi lähettää myöhemmässä pelissä arkeologeja penkomaan esiin artefakteja. Tässä hauskinta on se, että nämä artefaktit ovat usein jäänteitä pelaajan tuhansia vuosia sitten käymistä taisteluista.

Myös kulttuurivoiton ehtoja on muutettu. Sen sijaan, että voitto tulisi kun tietty määrä Social Policy -puusta on suoritettu, pitää pelaajan nyt aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan toisiin valtioihin. Tämä onnistuu mm. turismin avulla, joka levittää vaikutusta toisten alueille. Kulttuuri toimii samalla suojana sille, etteivät nämä voi tehdä samaa takaisin. Korkea globaali vaikutustaso johtaa voittoon, mutta se vaatii tekemistä.

Aiemmissa Civilization V:n versioissa kaupankäynti oli passiivinen bonus, joka liittyi kaupunkien välille rakennettuihin teihin. Uudessa uljaassa maailmassa pelaajat voivat käyttää karavaaneja sekä rahtialuksia luodakseen kansallisia sekä kansainvälisiä reittejä kaupunkien välille ja saada sitä kautta tuotantoa, ruokaa, kultaa sekä tutkimuspisteitä. Kauppareitit levittävät vaikutusta ja turismia kaupunkien välillä, sekä luovat uskonnollista ja ideologista painetta. Ne tekevät tämän lisäksi maailmankartasta eloisamman. Aiemmin se näytti rauhan aikana melko tylsältä, ja rannikoilla liplattivat vain laineet. Nyt karavaanit matkaavat teitä pitkin ja rahti kulkee rannikkovesissä. Reittejä pitää myös puolustaa vihamielisiltä valtioita sekä barbaareilta.

Uudet valtiot ovat usein peruste laajennusten hankkimiselle. Nyt paketissa saa yhdeksän valtiota sekä 19 kaupunkivaltiota, ja fokus on lähinnä siirtovaltojen aikakaudessa. Mukana on erinäisiä eksoottisia valintoja, ja monet näistä saavat uusiin pelijärjestelmiin liittyviä bonuksia.

Marokko, Venetsia ja Portugali saavat arabivaltioiden ohella bonuksia kauppareiteistä. Brasilian karnevaalikulttuuri taas tuplaa kulttuurituotannon, ja Ranska saa tuplaten turistibonuksia kaikista suurista taideteoksista pääkaupungissaan. Sotaisammat voivat pelata Zulujen valtiolla, joka maksaa vain puolet armeijan ylläpidosta. Shoshone-intiaanit puolestaan laajenevat rivakasti, ja Syyria voi varastaa teknologiaa vallatuista kaupungeista. Puola voi valita ylimääräisen Social Policyn joka kaudelle, ja Indonesia pääsee käsiksi eksoottisiin luksustavaroihin laajentuessaan muille maille.

Brave New World tarjoaa myös kaksi uutta skenaariota: Between the States ja Scramble for Africa. Näistä ensimmäinen tarjoaa USA:n sisällissodan joko Lincolnin tai Jefferson Davisin katsantokannasta, ja tarkoituksena on vallata toisen pääkaupunki tietyn aikarajan sisällä. Tässä mitataan pelaajan strategisia kykyjä kuin myös sitä, kuinka hyvin tämä hallitsee USA:n itärannikon usein kaoottista taistelukenttää.

Laajennuksen innovaatiot pääsevät todella loistamaan Scramble for Africassa. Mantereen rannikko on jaettu eurooppalaisten siirtomaiksi ja afrikkalaisiksi valtioiksi, jotka kaikki taistelevat mantereen resursseista ja alueista. Pelaaja voi valita osapuolensa useista eri valtioista, ja mantereen sisäosa generoidaan satunnaisesti, joten lisäpeluuarvossa piisaa.

Firaxis olisi kuitenkin voinut tehdä lisääkin skenaarioita tähän julkaisuun. Kun XCOM-joukot tuotiin jo peliin, miksei mukaan olisi voinut myös laittaa skenaariota, jossa avaruuden muukalaiset kolonisoivat Maan? Tai miksei uutta kauppajärjestelmää testattu 1600-1700-luvun Itä-Intiassa? Ja entäpä uusi ideologiajärjestelmä sovellettuna Kylmään sotaan?

Vaikuttaa hieman siltä, että Firaxis pidättelee skenaarioita julkaistakseen ne myöhemmin uusissa laajennuksissa. Minun mielestäni tämä on melko kyyninen tapa puristaa rahaa pelaajista, jotka ovat jo maksaneet hyvän hinnan laajennuspaketista, alkuperäisestä pelistä puhumattakaan. Onneksi Civilization-sarja on upea ympäristö modaajille, jotka luovat varmasti mielenkiintoisia uusia skenaarioita peliin.

Brave New World tekee Civilization V:stä aiempaa kokonaisemman pelin ja lisää uutta tekemistä diplomaatti- sekä kulttuuripelaajille. Laajennus syventää valtionkehitystä ja rohkaisee uudenlaiseen kanssakäymiseen toisten valtioiden ja kaupunkien välillä. Sotaisat eivät kuitenkaan saa tästä paljoakaan irti. Niinpä laajennus ei välttämättä tuo paljoa uusia pelaajia Civilization V:n pariin, mutta se varmistanee fanien pysyvän mukana taas hieman kauemmin.