Halo: Spartan Assault

Halo-sarjalta on totuttu odottamaan elokuvamaisia ja pitkälle hiottuja räiskintäspektaakkeleja, joiden moninpeli sopii vaikka turnauskäyttöön. Halo: Spartan Assault on tässä ketjussa poikkeuksellinen tapaus, sillä sitä ei julkaistu Xboxille, siinä ei ole moninpeliä eikä sitä pelata ensimmäisen persoonan vinkkelistä. Peli on saatavilla Windows 8 -tietokoneille, -tableteille ja -puhelimille, joilla se on Microsoftin ensimmäinen vakavasti otettava yritys myydä mobiilialustojaan pelaajille.

Kuten arvata saattaa, poissa on konsolipelin elokuvamainen kuorrute. Peli on selvästikin suunniteltu lyhyisiin sessioihin ja uudelleenpeluuarvoa ajatellen. Mukana on kaikkiaan viisi lukua, joista jokainen jakautuu viiteen muutaman minuutin mittaiseen tehtävään. Pääosassa ei ole Master Chief, vaan komentaja Sarah Palmer ja Spartan Davis, joiden mukana ponkaistaan kertausluennolle Halo 3:n ja Halo 4:n välille ajoittuneista taisteluista. Sarjalle omistautuneet saattavat tunnistaa tarinasta joitakin yksityiskohtia, mutta tarina ei ole olennainen osa peliä. Kerronta on niin ohutta, että sen voi sivuuttaa olankohautuksella menettämättä mitään ihmeellistä.

Halon henki välittyy silti yllättävän hyvin. Neonhohtoinen visuaalinen tyyli on puhdasta Haloa, ääniefektit on lainattu isoista peleistä ja käytettävissä ovat jopa kallot, joita voi valita tehtäviin lisähaastetta tuomaan. Covenant-liittouman grunteja, elitejä, bruteja ja muita mönkiäisiä nakutetaan nassuun sekä UNSC:n että muukalaisten omilla aseilla. Halo-fanit tunnistavat esimerkiksi pistoolin ylivoimaisen tehokkuuden ja dual-smg:n hervottoman pärinän. Välillä vyörytetään, välillä on paras vetäytyä lataamaan suojia. Uskalikot voivat yrittää kaapata vihollis-Ghostin liikkeestä (ja joutua yliajetuiksi), varovaisempi kaivaa taskusta plasmakranaatin ja nakkaa sen autuaan tietämättömän vihollisen selkään. Pelaaminen on parhaimmillaan hektistä ja hauskaa, kuten Halossa pitääkin. Ero tulee vain siinä, että nyt tätä kaikkea seurataan yläviistosta isometrisestä kuvakulmasta.

Kampanja tarjoaa hyökkäys-, puolustus- ja saattotehtäviä, joiden objektiivit voivat joskus vaihtua myös lennossa. Vaikka väliin mahtuu muutama latteampi koitos, on valtaosa tehtävistä pesunkestävää, adrenaliinipitoista tykitystä. Suorituksista ansaitaan pisteitä ja kolmentasoisia tähtiä, joten täydellisyydentavoittelijoille on porkkanaa kokeilla tehtäviä myös uudelleen. Haastetta löytyy etenkin loppua kohden, eikä lyhyisiin tehtäviin ole turhaan upotettu helpottavia välitallennuspisteitä pelin elinikää lyhentämään.

Mikä Spartan Assaultissa sitten ei toimi? No, ajoneuvot tuntuvat ohjautuvan välillä nurinkurisesti eikä tekoäly aina ymmärrä liikkua, ennen kuin pelaaja on iholla. Myös tehtävien lopetuksissa on erikoista kömpelyyttä. Joskus tehtävä ei tahdo edetä loppuunsa millään, ja syy voi olla jonnekin nurkkaan jumiin jäänyt vihollinen, joka pitää käydä päästämässä päiviltä ennen lentokoneeseen hyppäämistä. Toisaalta joskus tehtävät päättyvät jo kesken tiukimman tulitaistelun, kun määrätty selviytymisaika tulee täyteen.

Myös hinnoittelupolitiikka herättää kysymyksiä. Spartan Assault ei ole edullisimpia mobiilipelejä (maksaa noin kuusi euroa), mutta mikromaksuilla kaupitellaan tehtäviin perus-loadoutista poikkeavia varusteita. Tämä ei missään nimessä ole välttämätöntä, mutta on silti ärsyttävä piirre. Windows Phone -versio on syystä tai toisesta 50 senttiä kalliimpi kuin Windows 8 -versio, eikä Microsoft tietenkään tue cross buy -ominaisuutta. Tallennukset kuitenkin synkronoituvat laitteiden välillä.

Silti kenties suurin harmitus on moninpelin puute. Moninpelin ei edes tarvitsisi olla suuren suuri, vaan jo kahden pelaajan yhteistyömoodi omine tähän optimoituine tehtävineen pyöristäisi mukavasti paketin tarjontaa. Nythän ahkera pelaaja läpäisee pelin helposti yhdessä illassa, ja tämän jälkeen pelin kesto riippuu ihan siitä, miten hanakasti yksinpelitehtäviä jaksaa kerrata parempien leaderboard-sijoitusten ja saavutusten perässä.

Halo: Spartan Assault on mielenkiintoinen ja kauan odotettu avaus Microsoftilta mobiilialustojensa tukemiseksi. Kiitosta se ansaitsee siitä, että konsolipelien universumista on muovattu helposti lähestyttävä ja hauska kahden tatin räiskintä, joka tuntuu alustojensa mukaiselta. Peli toimii sekä kosketusnäytöllä että hiirellä ja näppäimistöllä, ja se toimisi hyvin myös Xbox 360:n ohjaimella, jolle tuki Windows 8 -versioon pitäisikin olla tulossa. Mutta miksi pelistä ei tehty myös Xbox 360:aa kattavaa cross platform -ominaisuuksien suunnannäyttäjää on mysteeri, joka ei järkeilemällä ratkea.

Tällaisenaan Spartan Assaultista ei millään kohoa virstanpylvästä, mutta se on joka tapauksessa kelpohankinta niille, joilta yhteensopiva laite löytyy.