Guitar Hero on Tour

Pelin kehittäneelle Vicarious Visionsille on nostettava hattua näin kahelin suunnitelman toteuttamisesta. Massiivinen Guitar Hero -brändi käännetään Nintendo DS:lle erikoisen näköisen Guitar Grip -lisälaitteen avulla, ja näin nojatuolikitaristien lempiharrastus on saatu mobiiliin muotoon. Grip liitetään DS:n GB Advance -porttiin, napataan laite käteen kirjan tavoin, kiristetään remmi ja otetaan ohessa tuleva plektran muotoinen soittoapuväline käteen. Gripin kyljestä sitten painellaan isoveljistään poiketen vain neljää värillistä nappulaa nuottien tahtiin. Muovikitaran keinukytkin on korvattu vetelemällä plektraa DS:n kosketusnäyttöä pitkin. Vasemmassa ruudussa rullaavat nuotit ja show, oikea on varattu soittamiseen, pistelaskuriin sekä muille käyttöliittymäelementeille.

Biisejä on 25 kappaletta viidellä eri areenalla. Uusi setti aukeaa kun vanha on läpäisty. Elämää suuremmasta keikasta palkitaan rahalla, jota voi tuttuun tapaan tuhlata kaupassa uusiin kledjuihin tahi hevikeppeihin. Uramoodin lisäksi konetta tai kaveria voi nokittaa Battle Modessa. Mobiilimuotoon siirtyessään peli valitettavasti menettää sosiaalisen puolensa, kun kaverin taitoja tai taidottomuutta ei voi arvioida sohvastudiosta käsin.

Paperilla kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta homma ei pelitä ihan yhdellätoista. Guitar Grip on periaatteessa toimiva, mutta käytännössä hommaa vaikeuttavat erinäiset pelaajan tyylistä ja kämmenen koosta riippuvat seikat. Grip tahtoo ajoittain irrota kovan rokkaamisen tuloksena kiinnityksestään. Reippaan tyylin seurauksena DS lisäksi tahtoo pomppia kämmenissä niin, että nopeiden kappaleiden nuottien seuraaminen käy tahattoman vaikeaksi. Pelinautinnolle onkin elintärkeää, että löytää oman tyylinsä soittaa ilman suuria heilumisia, rannevammoja tai tärinöitä. Hommasta jää kuitenkin hieman sellainen fiilis, että tässä taistellaan nyt laitetta eikä biisiä vastaan.

Hyvän rytmipelin edellytyksenä on erinomainen biisilista. Tässä asiassa On Tour meinasi spontaanisti lentää seinään heti pelin alkupuolella. Jostain käsittämättömästä syystä listalle on eksynyt allekirjoittaneen kammoamia poppibiisejä (Blink-182:n "All the Small Things" ja Smash Mouthin "All Star). Viimeinen pisara meinasi tulla tokan setin kohdalla Maroon 5:n "This Love":ssa. Musiikkimaku on aina yksilöllinen, mutta tällaiset eivät kyllä kuulu niin mitenkään Guitar Heroon. Lisäksi ne ovat pirun tylsiä soittaa. Loppulista on onneksi hieman parempaa settiä Twisted Sistersistä Santanaan ja Ozzyyn. Kunnon runttaushevi jää silti puuttumaan. Muutenkin lista on selkeästi kevyemmän ja uudemman musiikin puolella. Joku tykkää, minä en. Musiikin äänenlaatu on pääosin riittävä, tosin kunnon kuulokkeet ovat pakollinen lisävaruste.

Guitar Hero: On Tour jää karvan verran kehnon yläpuolelle. Toteutus on riittävän hyvä, muttei erinomainen, samoin biisilista (musiikkimausta riippuen). Hirveästi pelattavaa ei loppujen lopuksi ole, ellei itsensä voittamista pidä äärettömän mielenkiintoisena. Lisäohjain ei onneksi maksa maltaita, jos rautatieasemarokkaajan paikka kiinnostaa.