Pursuit Force: Extreme Justice

Mites se biisi nyt menikään? "It's like a gunfight on a wedding day"? Jotakin jostain ironisesta tilanteesta hääpäivänä. Tämä saa luvan toimia löyhänä aasinsiltana Pursuit Force: Extreme Justicen
arvioon. Tässä pelissä nimittäin sabotoidaan ihan viimeisen päälle eräs vihkimistilaisuus, kun jengillinen linnakundeja rymistelee aseistetuilla autoillaan keskelle juuri valmistuneen poliisin ja tämän nuorikon herkkää seremoniaa.

Nuoripari ei kuitenkaan mene itkemään apua papilta, vaan kivenkovalta poliisivoimien erikoisjoukolta Pursuit Forcelta. Tietysti sankarimme hyppäävät autoihinsa ja kaahaavat konnien perään Capital Cityn kaduille. Yhtäkkiä on yksi pirteimmistä PSP:lle pitkään aikaan ilmestyneistä toimintapeleistä täydessä vauhdissa.

Extreme Justiceen pätevät valitettavasti myös ilmaisut kliseinen, lapsellinen ja tuhat kertaa ennenkin nähty. Kärttyinen poliisipäällikkö, joka sättii päähenkilöä. Yliampuvat vihollispomot, jotka nauravat juuri sillä tavalla pahaenteisesti. Pelin pirteys piileekin mainiossa itseironiassa ja retroherkuttelussa. Se vetoaa erityisesti pelaajiin, jotka haluavat kokea pikaisia toimintapläjäyksiä.

Pursuit Force: Extreme Justice on tehtäväpohjainen toimintapeli täsmälleen kuin edeltäjänsä Pursuit Forcekin. Melkein kaikki tehtävät aloitetaan jonkinlaisen ajoneuvon ratin takaa. Tavoitteena on järjestäen ampua niin monta vastustajaa kuin mahdollista ennen seuraavaa tarkistuspistettä. Pelissä ei ole mitään vaihtoehtoisia reittejä, ja tiettyjen tehtävien aikana Extreme Justice tuntuukin enemmän Time Crisisilta kuin Twisted Metalilta. Viholliset koostuvat erilaisista jengeistä, jotka yrittävät pelotella tavallisia tienkäyttäjiä hengenvaarallisen ajotyylin ja julmetun asearsenaalin avulla. Lyijyä siis lentää. Kolikkopelien tunnelmaa on selkeästi tavoiteltu ja pelintekijän BigBig Studiosin tavoite on nähtävästi ollut peli-ilon asettaminen ykköseksi.

Pursuit Force: Extreme Justicen taustalla näkyy toimintaelokuvista tuttu kaava. Nimittäin yhtään tapahtumaköyhää sekuntia ei peliin ole mahdutettu. Juuri kun ehtii kyllästyä rekan ohjastamiseen ja sen katolle kiivenneiden vihollisten pois ravisteluun, on aika ottaa alle konekiväärillä varustettu pirssi ja alkaa tykittää alas helikoptereita. Jos Peter Griffinin tappelu kukon kanssa tv-sarja Family Guyssa kuulostaa tutulta, niin tiedät varmaan mistä puhun. Realismia ei siis näy mailla eikä halmeilla, eikä koskaan ole epäilystäkään siitä, että nyt pelataan videopeliä.

Pelin vihollispomot ovat yleensä yhtä vinksahtaneita persoonia kuin Metal Geareissa tai Spider-Maneissä. Hyvää tyylitajua osoittaa esimerkiksi se, että pomoilla on energiamittarit. Pomotappeluissa (kuten koko muussakin pelissä) on temposäätimen nuppi väännetty reilusti kaakkoon. On oikeasti siistiä roikkua varastetun paloauton kyydissä tai lentokoneen siivellä ja
väistellä laukauksia samaan aikaan kun ympäristö vilistää taustalla pikavauhtia.

Yksi Pursuit Force: Extreme Justicen vaikuttavimmista hetkistä on autosta toiseen loikkaaminen. Ajamalla tarpeeksi lähelle rikollisen autoa on mahdollista hypätä autosta toiseen ja ampua sitten toisen auton kuljettaja. Tämä Just Cause -tyylinen loikka, joka parhaimmillaan venyy useiden metrien mittaiseksi, on itsessään niin naurettavan mahdoton, ettei sille voi kuin hymyillä. Mukana on jopa toiminto, jonka avulla ajan voi hidastaa kesken loikan, jotta kuljettajan voi sitten ampua suoraan ilmasta.

Hurjia toimintakohtauksia tukee loistava äänimaailma. Kappaleet ovat kuin suoraan jostakin Jerry Bruckheimerin elokuvasta ja sopivat täydellisesti iänikuisiin takaa-ajokohtauksiin. Kun soppaan lisätään vielä taitavien ääninäyttelijöiden kaarti, niin peli tosiaan kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin.

Muutamat heikkoudet kuitenkin estävät Pursuit Force: Extreme Justicea saamasta korkeampaa arvosanaa. Suurin miinuspuoli on vaikeustaso. Se ei ole aivan yhtä idioottimaisen kireälle viritetty kuin ensimmäisessä osassa, mutta tiettyjen kenttien läpäisyyn saattaa kulua kymmenenkin yritystä. Tämän pelin pelaajilta vaaditaan siis kärsivällisyyttä. Onneksi tallennuspisteitä tulee vastaan säännöllisesti, mutta tämäkään ei aina auta. Välillä vihulaisia on yksinkertaisesti aivan liian paljon tai vastaavasti aikaa tehtävän suorittamiseen aivan liian vähän.

Luonnollisesti kaikki tämä alkaa käydä hermoille, kun sitä vain tahtoisi jo päästä seuraavaan tehtävään. Osa tehtävistä on myös hieman tylsähköjä. Lähinnä siis ne tehtävät, joissa sankarimme taistelee ilman ajoneuvoa. Ohjattavuus ei ole ihan kympin arvoista ja kameraa ei voi pyörittää.
Heikkoudeksi voidaan laskea myös se, että vaikka tehtävissä onkin jonkin verran vaihtelua, niin pidemmän päälle pelkkä ajaminen ja ammuskelu käy tylsäksi. Pursuit Force: Extreme Justice soveltuukin parhaiten nautittavaksi pienissä annoksissa.

Pursuit Force: Extreme Justice ei mullista pelimaailmaa. Se on kuitenkin virkistävä toimintapeli, jonka pelaaminen on suurimmaksi osaksi hauskaa ja nautinnollista. On myös ilahduttavaa (ja ehkä myös hieman epäilyttävää), että tämän peli on suunniteltu alusta lähtien juuri PSP:lle.

Pursuit Force: Extreme Justicessa ei onneksi ole samaa rahastuksen makua kuin niin monessa muussa PSP:n pelissä. Pursuit Force: Extreme Justice myös paikoin toteuttaa paremmin lupausta "pelattavasta elokuvasta" kuin mikään toinen PSP:n peli, vaikkei sen tarina edes pohjaudu
mihinkään elokuvaan. Ironista, eikö vain? Vähän niin kuin ampumavälikohtaus hääpäivänä.

Suomentanut Jaakko Soudunsaari.