Europa Universalis IV

Europa Universalis on aina ollut Paradox Interactiven suurstrategioiden selkäranka ja lähtöpiste, josta muut saman genren pelit ovat sitten rönsyilleet omiin omalaatuisiin suuntiinsa. Osa näistä on kärsinyt liiastakin erikoistumisesta, kun taas EU:n helmasynniksi on jäänyt tietynlainen geneerisyys.

Europa Universalis IV päivittää valtaisan strategiakokemuksen uuteen uskoon, ja tällä kertaa käyttäjäystävällisyyttä on selvästi korostettu. Peli käsittää lähes 400 vuotta historiaa, ja se alkaa marraskuun 11. päivästä vuonna 1444, Varnan taistelua ja Puolan kuninkaan Wladyslaw III:n kuolemaa seuraavana päivänä. Tarjolla on satoja pelattavia valtioita, ja pelaajan pitää hoitaa yhtä aikaa taloutta, politiikkaa sekä sotimista. Tekemistä siis riittää yli kaikkien tarpeiden, ja sitä varten täytyy olla hyvät työkalut.

Neljännen EU:n työkalut ovatkin parantuneet miellyttävällä tavalla sarjan kolmannesta osasta, joka oli jo itsessään huomattava loikka edeltäjästään. Nyt kehittäjät ovat kuitenkin lähestyneet käyttöliittymää rohkeammin, ja muuttaneet joitakin asioita perinpohjaisesti. Näillä muutoksilla tulee luonnollisesti olemaan sekä faninsa että vastustajansa.

Itse lukeudun fanien joukkoon. Europa Universalis IV antaa pelaajalle aiempaa enemmän palautetta ja kertoo useimmissa tapauksissa, milloin jokin uusi toimintamahdollisuus on avautunut. Itseasiassa lähes kaikki merkittävät valinnat löytyvät aina kätevästi ruudun ylälaidasta. Tähän on tosin pari täysin satunnaiselta vaikuttavaa poikkeusta, jotka voivat pahemman kerran yllättää uuden lähestymistavan turvallisuuteen tuudittautuneen pelaajan. Poikkeukset kuitenkin tunnistaa pian ja näitä oppii kyttäämään.

Joillekin tämä voi antaa pelistä ns. kasuaalin vaikutelman. Kyllähän todellinen strategiajyrä osaa pitää itse silmällä kaikkia niitä lukuisia eri osa-alueita, joita peliin kuuluu, ilman kädestä pitämistä. Ehkäpä näin onkin, mutta nyt EU avautuu helpommin ja pelaaja hahmottaa toimintamahdollisuutensa heti selkeämmin. Valinnat tehdään kuitenkin edelleen itse. Lisäksi ilmoituksiin oppii suhtautumaan leppoisammin. Aiemminhan niillä viestittiin vain elämän ja kuoleman vaihtoehdoista.

Useimpia pelin mekaniikoista on nyt myös avattu aiempaa paremmin, eikä pelaajalle enää anneta vain abstraktia prosenttilukua ja jotain valtio-opin tunnilla kuultua termiä ihmeteltäväksi. Myönnettäköön, että tämäkään ei ole kaikenkattava uudistus, ja esimerkiksi uusi kaupankäyntimekaniikka sivuutetaan melkoisella olankohautuksella. Tämä on kummallista jo siksikin, että kyseessä on yksi pelin suurimmista innovaatioista, joten se pitäisi selittää uusien pelaajien lisäksi myös vanhoille faneille perinpohjaisesti. Mukana on kuitenkin nyt myös vinkkisysteemi, jolla voi pelin aikana saada lisätietoa miltei mistä tahansa sen monista aspekteista ja yksityiskohdista.

Vanhat EU:t tunnetaan siitä, että niissä saattoi jotakuinkin aloittaa jollain kurttuisella yhden provinssin herttuakunnalla ja valloittaa 400 vuodessa koko hemmetin maapallon. Europa Universalis IV on puolestaan yhtä aikaa sekä realistisempi että vähemmän historiallinen. Tämä tarkoittaa, että pelaajaa pakotetaan vähemmän seuraamaan virallista historiaa, mutta tämän toimia rajoitetaan yleisillä mekaniikoilla, jotka suitsivat kaistapäistä laajentumista ja jatkuvaa riidanhaastamista. Kaikkia tämä ei taaskaan miellytä, mutta epäilijät voivat aina jatkaa Europa Universalis III:n parissa, joka on edelleen vallan pätevä peli.

Graafisesti Europa Universalis IV on... no, vähemmän ruma kuin välitön edeltäjänsä. Itsehän palauttaisin sarjan surutta Europa Universalis II:n kaksiulotteisiin maisemiin. En ole koskaan nähnyt tarvetta epämääräisille 3D-virityksille tämäntyyppisessä strategiassa, ja nytkin tämä kikkailu tuntuu lähinnä tulevan selkeyden tielle. Myös Paradoxin fonttivalinta on edelleen auttamattoman suttuinen ja pieni, ja tekstiä joutuu välillä siristelemään. Tällä osa-alueella olisi siis parantamisen varaa.

Äänitarjonta on tuttua aiemmasta. Vaikuttavat historialliset sävelet luovat oikeanlaista tunnelmaa, mutta ne käyvät väistämättäkin toistaviksi jossain vaiheessa. Tässä kohtaa musiikit väännetäänkin pois päältä ja pistetään omaa settiä soimaan taustalle. Ääniefektit ajavat asiansa, eikä mukana ole tällä kertaa mitään erityisen hermoja raastavia kilkutuksia.

Uusittu käyttöliittymä ei ole aina täysin sulava ja hiomisen varaa löytyy. Kyseessä on silti uusi Paradox, joka julkaisee tuotteensa pelikelpoisina - toisin kuin ennen, jolloin kannatti odottaa ainakin puoli vuotta pelin ilmestymisestä, ennen kuin siihen koski ensimmäistä kertaa. Tässä on tehty huomattavaa edistystä, joka ansaitsee kiitoksen.

Täytyy silti sanoa, että Crusader Kings II:n jälkeen minun on vaikea palata tähän Paradoxin "vaniljastrategiaan". Europa Universalis IV:ssä pelataan vahvasti valtioilla. Kyllähän niillä on hallitsijansa, mutta nämä ovat vain alaviitteitä, jotka koostuvat nimestä ja kolmesta numerosta. Perimykset typistetään prosenttilukuihin ja pariin yksinkertaiseen mekaniikkaan. EU on aina ollut hieman geneerinen ja se jatkaa tällä samalla linjalla vieläkin.

Myönnän, että CKII on pilannut minut tyystin, ja jos otan askeleen taaksepäin, on Europa Universalis IV melkoinen saavutus suurstrategian alalla. Peli pitää Paradoxin tämän genren kiistämättömänä kuninkaana. EU IV on suorastaan kolossaalinen, mutta samalla suhteellisen helposti lähestyttävä strategiajärkäle, joka tarjoaa uusille pelaajille oven Paradoxin maailmaan. Se on myös aiempaa modaajaystävällisempi ja tarjoaa nyt virallisen mahdollisuuden jatkaa Crusader Kings II:ssa aloitettua peliä myöhempään historiaan.

Ja sanoinpa minä EU IV:stä tässä arviossa mitä pahaa tahansa, olen silti vääntänyt sitä kiilto silmissä yömyöhään jo useampaankin kertaan. Valmistaudu koukuttumaan.