Rynnin ympäriinsä hullun lailla. Joku haluaa hengiltä kourallisen pahoja oravia, kun taas jonkun toisen mielestä minun pitäisi hoidella joukko vihaisia sieniä. Sitten tarjolla olisi vielä palkkio murhanhimoisten leppäkerttujen teurastamisesta. Siinäpä työsarkaa seksikkäälle pikku velholle, joka joutuu näin käymään pitkiä ja rankkoja taisteluita joitakin metsän normaalisti ystävällisimpiä asukkeja vastaan.
Näen kuinka jossain kauempana korkeatasoisemmat hahmot ottavat mittaa Treant Saplingista. Se on valtaisa kävelevä puu, joka voisi tappaa velhoni vain katsomalla tätä kohden. Toisaalta, olen aivan vasta päässyt pois Gridaniasta, josta seikkailuni alkoi, ja tiedän, että menee varmasti useita tunteja ennen kuin pääsen tuollaisen mörön ohitse. Seikkailusta Eorzeassa tulee pitkä, sekä hyvin hupaisa.
Pelin laatu alkaa valjeta jo hahmonluonnissa. Verkkoroolipeleissä editorit ovat usein melko rajallisia, mutta Final Fantasy XIV: A Realm Rebornissa tilanne on aivan päinvastainen. Lähes kaikkea voi säätää ja hahmostaan saa juuri sellaisen kuin haluaa. Kun pelin parissa kuluttaa potentiaalisesti satoja tunteja, joustavan editorin ja mieleisen hahmon merkitystä ei sovi väheksyä.
Final Fantasy XIV floppasi aikanaan niin perinpohjaisesti, että Square Enix päätti vetää koko pelin alusta asti uusiksi. A Realm Reborn on siis tavallaan kaksi peliä yhdessä ja yksi historian ronskeimmista vedonlyönneistä. Peli tekee heti selväksi koreilla grafiikoillaan, että nyt mennään ihan eri tasolla kuin mihin verkkoroolipeleissä on totuttu. Minuun teki kuitenkin suurimman vaikutuksen se, kuinka Square Enix on hyödyntänyt omaa historiaansa.
Pyörää ei ole lähdetty keksimään uudestaan, vaan sen sijaan Final Fantasy V:n taistelujärjestelmästä on puhallettu pahimmat pölyt päältä ja kaupungit on näennäisesti napattu Final Fantasy VIII:stä (Limsa Lominsa), IX:stä (Gridania) sekä XII:sta (Ul'Dah). Mukana ovat myös kaikki ne ominaisuudet, joita Final Fantasy -seikkailulta voisikin odottaa, mukaan lukien chocobot.
Mikään ei estä sarjalle uusiakaan pelaajia nauttimasta pelistä, mutta tutut piirteet ovat mukava bonus kaikille, jotka ovat kasvaneet sarjan parissa. Peli on täynnänsä viittauksia muihin osiin, olipa kyse sitten tehtävien nimistä tai paikoista. Chocobot ovat tietysti se kaikkein ikonisin viittaus. Itselleen voi vuokrata linnun jo varhaisessa vaiheessa peliä, ja sen selässä viipotetaan pitkin maita ja mantuja vailla huolta haavoittumisesta. Taustalla soi tietysti klassinen chocobo-musiikki.
Musiikki on muutenkin ensiluokkaista, kuten sarjalta voi odottaa. Rennot sävelmät tekevät seikkailusta todellisen nautinnon, ja jäin usein vain kuuntelemaan ja tunnelmoimaan peliä. Peli tuntuu pitkästä aikaa vanhalta hyvältä Final Fantasylta. En ole tuntenut yhtä kovaa vetoa sarjaan sitten Final Fantasy IX:n.
Kokemusta tukee MMO-peliksi varsin näyttävä kuvitus. Metsikössä viipottaminen on suorastaan elähdyttävää, kun näkee auringonvalon siivilöityvän kauniisti lehvästöistä. Myös animaatioihin on selvästi panostettu ja kuvasuunnittelu on erittäin onnistunutta. Yksityiskohtaiset kryptat, pikkumökit, joet ja vuoristot vuorottelevat pelin edetessä ja antavat mukavasti seikkailun makua.
Tehtävätarjonta on kuitenkin köyhänlaista niin kuin monissa muissa massiivimoninpeleissä. Kaikilla on jotain, joka pitäisi kuljettaa jollekin toiselle tyypille, tai sitten nämä haluavat jotakin tutkittavan tai jotkin öykkärit surmattavan, mitä sitten seuraa pieni pomomatsi. Square Enix olisi voinut panostaa enemmän sivutehtävien kirjoitukseen, ja tässä kohdin esimerkiksi The Elder Scrolls -sarjasta olisi voitu ottaa oppia.
Onneksi laajempi tarina on mielenkiintoisempi. Siitä henkii klassisen Final Fantasyn tunnelma elintärkeine kristalleineen ja niskaan huohottavine maailmanloppuineen paikassa, joka on vasta toipumassa edellisestä katastrofista. On täyttä luksusta rientää seikkailemaan näihin maisemiin muutaman kaverin kera. Square Enix on selvästi lukenut läksynsä ja ammentanut inspiraatiota länsimaisista massiivimoninpeleistä. Pelaajat saavatkin parhaat palat molemmista maailmoista. Tutut japanilaiset koukutuselementit ovat mukana, ja esimerkiksi Hunting Log tekee Pokémon-henkisistä matseista hauskoja, olivat viholliset sitten kuinka banaaleja tahansa.
A Realm Reborn pääsee kuitenkin todella oikeuksiinsa silloin, kun kaverijoukon kanssa lähtee haastamaan joitain sen hankalampia vastuksia. Final Fantasy -universumista tuttujen vihulaisten kurmottaminen eeppisissä taisteluissa on kuin jouluaatto sarjan faneille. Samaten yhteenotot Cactuarien ja Malboroiden kanssa tuntuvat aivan uudella tapaa mielenkiintoisilta ja hauskoilta. Final Fantasyn maailma tuntuu heti kiehtovammalta, kun kavereina on hengettömien käsinukkejen sijasta ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa tukeakseen taistelua valkoisella magialla, raskailla hyökkäyksillä sekä tietenkin anteliaalla Phoenix Downin viljelyllä.
Square Enix on varmistanut, etteivät pelaajat jää vain nostelemaan tasoja uusien mekkojen toivossa, tekemällä instansseista juonivetoisia. Näihin pääsemiseksi täytyy täyttää tiettyjä vaatimuksia, minkä jälkeen peli voi taas jatkua. Suuri osa sisällöstä on lukittu näiden instanssien taakse. En pitänyt vastaavasta systeemistä World of Warcraftissa, mutta pidän siitä tässä, koska se muistuttaa Final Fantasyn pelaamisesta yksin - pitkiä välianimaatioita unohtamatta.
A Realm Rebornin pelaaminen onnistuu joko hiirellä ja näppäimistöllä tai tavallisella peliohjaimella, mikä minun mielestäni ansaitsee kiitoksen. Pelasin peliä molemmin tavoin ja päädyin lopulta ohjaimeen. Se ei välttämättä ole parempi tapa, mutta se sopii siihen pelityyliin, jolla haluan Final Fantasyista nauttia. Ja tämä ei todellakaan ole pieni saavutus, kun kyseessä on syvä verkkoroolipeli lukemattomine ominaisuuksineen. PC-versio tukee yhtä lailla Playstationin kuin Xboxinkin ohjainta, joten jokainen voi valita myös näistä mieleisensä.
Pelisysteemi ei ole vielä aivan täydellinen, koska ohjaimella pelatessa pelillä on outo tapa kiinnittää huomio vähiten mielenkiintoiseen objektiin, hahmoon tai viholliseen. Pienellä hienosäädöllä tämä on kuitenkin korjattavissa. Pelillä on ollut myös alkukankeuksia palvelimiensa kanssa. Ruuhkan ja puutteellisen jonotussysteemin takia pelaamaan pääseminen voi olla vaikeaa. Toisaalta tässäkin pitää muistaa, että pelille olisi pahempi ongelma, jos palvelimilla ei riittäisi pelaajia.
Kokonaisuutena Final Fantasy XIV: A Realm Reborn vaikuttaa erittäin onnistuneelta vedolta Square Enixiltä. Se on kuin koko Final Fantasy -universumi tislattuna yhteen pakettiin. Mukana on tietysti teknisiä ongelmia, ja vaikka ne saadaan varmasti paikattua ajan kanssa, näkyvät ne vielä arvosanassa. Joka tapauksessa peli on onnistunut tavoitteessaan vedota sekä Final Fantasyn että verkkoroolipelien ystäviin. Tänä syksynä kannattaa matkustaa Eorzean auringon alle.