Olin odottanut FIFA 14:ää kuin kuuta nousevaksi, mutta sen sijaan minun olisikin pitänyt odottaa seuraavaa konsolisukupolvea. EA kun on selvästi panostanut tulevaisuuteen nykyisyyden sijasta. Graafisesti uutta ovat vain joidenkin pelaajien naamat, mutta onneksi pelissä on sentään sisäistä kauneutta.
Suurin innovaatio löytyy fysiikkamoottorista. Pelaajat eivät enää vain leiju kentän halki, vaan vauhtia täytyy nyt kasata, ja tästä syntynyt momentti varmistaa ettei suuntaa vaihdetakaan aivan niin vain. Tämä realistisempi liike välittyy luonnollisesti myös potkuihin, ryntäyksiin, hämäyksiin, syöttöihin ja taklauksiin.
Fysiikkamoottorin päivitys on tervetullut ja saa lopputuloksen tuntumaan enemmän aidolta futikselta, mutta järjestelmää olisi pitänyt hioa vielä aika tavalla. Nyt fysiikka estää pelaajia juoksemasta kaatuneiden pallottelijoiden lävitse, mutta tekoälypelaajien reititys voi hajota sen tuloksena täysin, jolloin hyökkääjä jää vain joraamaan kaatuneen kaverin viereen maalinteon sijasta. Toivottavasti tähän tulee pian paikkaus.
Uusi fysiikka törmää vanhoihin rajoihin muissakin paikoin, ja vauhtiin päässeet pelaajat puskevat jatkuvasti kalkkiviivojen ylitse. Uudet animaatiotkaan eivät selvästi ole kotonaan Xbox 360:lla.
NHL-sarjan kohdalla kehittäjät ovat ainakin vielä keskittyneet nykykonsoleihin, mutta FIFA on erikoisessa siirtymävaiheessa, jossa kehittäjät puskevat pelin peräti kolmelle sukupolvelle. Ei olisi kovinkaan epätodennäköistä, että seuraavan sukupolven kehitystyö on vienyt huomiota nykykonsoleilta.
EA on sanonut, ettei uusi liikemalli tähtää pelaajan kontrollin lisäämiseen vaan realistisemman pelituntuman luomiseen. Ymmärrän kyllä mitä nämä tarkoittavat, etenkin kun lataan pallon mihin sattuu, koska pelaajani on epätasapainossa. Peli nimittäin huomioi, että olin törmännyt puolustajaan kolme askelta aikaisemmin. Tällainen fyysinen kontakti tuntuu yleisestikin aiempaa raskaammalta ja pelissä on hylättävä vanhat taktiikat, jotka eivät enää pelitä uuden mallin alla.
Futiksen pitäisi olla rankkaa, taktista ja vaikeasti ennustettavaa, ja tämän FIFA 14:n uramoodi ainakin vangitsee paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Päivittäin toistuviin viesteihin voi kyllästyä, mutta pelimuodon syvyys ja sen ennakoimattomuus tekee siitä aivan upeaa kamaa.
Selostajat ovat aiempaa hiljaisempia, eivätkä Martin Tyler tai Alan Smith avaa suutansa jos näillä ei ole oikeasti jotain relevanttia sanottavaa. Tietysti nämä ovat joskus ihan uskomattoman ulalla siitä mitä kentällä oikeasti tapahtuu, mutta joukossa on myös todellisia helmiä. Kerrankin yksi selvitti hankkimani pelaajan vaikutuksia joukkueeseen, kun toinen keskeytti tämän kommentoidakseen tiukkaa pelitilannetta. Tämän jälkeen juttu jatkui luontevasti siitä, mihin se oli aiemmin jäänyt. Tällaisina hetkinä fiilis on kuin oikeaa matsia katsoessa.
Syystä tai toisesta valikkomusiikki on karmeinta koko sarjassa. Jos joitakin biisejä voisi edes vaihdella, voisi tämän hyväksyä, mutta kun samaa volinaa joutuu kuuntelemaan viisi minuuttia, hakeutuu sormi nopeasti mute-napille.
Kokonaisuutena FIFA 14 tarjoaa pitkälti samaa pelimeininkiä kuin FIFA 13 erottuen siitä lähinnä hiotummalla uramoodillaan sekä realistisemmalla fysiikallaan. Ulkoasu ei erotu tarpeeksi vanhasta, ja resurssit on taas kaadettu kentänsisäisiin tapahtumiin. Toki maalijuhliin voi vaikuttaa, mutta olisi siistiä nähdä myös klubien omistajien ja yleisön juhlintaa kuten televisiostakin.
On mahdollista, että tämäkin mielipide muuttuu, kun saan käsiini seuraavan sukupolven version. Nykyversiota en kuitenkaan voi suositella täyshintaisena kellekään, jos aiempi sarjan edustaja jo löytyy hyllystä. Uutta janoavien kannattaa pitää kiinni rahoistaan ainakin siihen asti, kunnes FIFA 14 julkaistaan PS4:lle ja Xbox Onelle.