Stanley on toimistotyöntekijä, joka painaa nappeja saamiensa ohjeiden perusteella päivästä toiseen. Tällä tavoin hän on paljolti kuten monet muutkin meistä. Stanleyn arki kuitenkin häiriytyy pahasti, kun kaikki hänen työtoverinsa katoavat yllättäen, eikä kukaan enää kerro hänelle mitä nappeja painaa. Arvoitukseen on löydettävä ratkaisu...vai onko?
The Stanley Parable on niitä virityksiä, jotka eivät ole niinkään peli vaan interaktiivinen kokemus. Se on nimensä mukaisesti vertauskuva yhdestä jos toisestakin asiasta, mutta keskeisiä teemoja ovat mm. pelisuunnittelun kuluneet kommervenkit sekä pelaajan ja pelin kanssakäyminen. Tämä kuulostaa tietysti hirvittävän kuivalta, mutta itse asiassa The Stanley Parable on kaikkea muuta. Se käsittelee aiheitaan oivallisen humoristisesti, ja onnistuu samalla herättämään useita erilaisia tunnetiloja pelaajassaan.
Vaikka kehittäjä Davey Wredenin käsikirjoitus on tietysti pelin ytimessä, kuuluu kiitos sen menestyksestä ainakin puoliksi brittiläiselle Kevan Brightingille, joka toimii siinä kertojanäänenä. Tämä kertoja on eräänlainen abstrakti GLaDOS, joka ainakin pyrkii johdattelemaan pelaajaa eteenpäin toimistotalon sokkeloissa, ja yrittää kertoa samalla pelin tarinaa. Tietysti pelaaja on vapaa sotkemaan kertojan kuviot, menemään vääriin suuntiin, ja ajamaan tämän muutenkin seinille temppuilullaan. Tämä narratiivinen köydenveto onkin ehdottomasti kokemuksen ytimessä.
The Stanley Parable tarjoaa pelaajilleen useita erilaisia loppuratkaisuja, joskin on kyseenalaista onko mikään niistä ratkaisu sanan varsinaisessa merkityksessä. Niistä useimmat antavat pelaajalle kuitenkin jotain uutta mietittävää pelien luonteesta. Suurinta hupia onkin löytää jokainen tarjolla olevista variaatioista, eikä tämä vaadi suurta jauhamista, koska yhden päälinjan läpäisee viidessä tai kymmenessä minuutissa. Uusia haaroja pääsee siis penkomaan helposti, ja toistoa vältetään monilla hienovaraisilla kikoilla. Peli ei ole välttämättä enää sama, vaikka aloittaisitkin sen (uskoaksesi) alusta.
Tämä voi kuulostaa monien mielestä sietämättömältä kikkailulta, mutta vaikka The Stanley Parable välillä notkahtaakin tekotaiteellisuuden puolelle koittaessaan kritisoida juurikin tätä samaa asiaa, pysyy sen linja pääosin viihdyttävänä.
The Stanley Parable saa pikanttia lisävirettä siitä, että se on rakennettu Sourcella. Peli muistuttaa tämän vuoksi ulkoisesti Half-Lifeä ja Portalia, mutta tekeekin sitten parhaansa kääntääkseen näiden konventiot päälaelleen. Vaikka Wreden ei välttämättä valinnutkaan moottoria alunperin tästä syystä, saadaan siitä loppupeleissä oivaa lisäarvoa.
Ainoa asia mikä minua jää hiertämään Stanleyn vertauskuvassa, on sen hinta. 12 euroa parin kolmen tunnin kokemuksesta on mielestäni hieman jyrkkä vaatimus, vaikka kokemus onkin monelta osin erinomainen. Tämän vuoksi suosittelisinkin hintatietoisia pelaajia odottamaan Steamin joulualennuksia.
The Stanley Parable kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokea, koska se tarjoaa pohdiskelua jonka kaltaista ei peleissä yleensä nähdä. Se kaataa kulissit ja kyseenalaistaa monia vakituisiksi käytännöiksi muodostuneita tyylillisiä valintoja. Se myös esittää kysymyksiä, joiden ansiosta saatat tarkastella suosikkipelejäsi uudessa valossa. Kaiken tämän lisäksi se on yksinkertaisesti halvatun hauska, omalla kuivakkaalla tavallaan. Tähän hintaan sisältöä saisi kuitenkin olla enemmän.