Ratchet & Clank: Nexus

Ratchet & Clank ovat olleet PS2:n ajoista lähtien Playstationin sankareiden kärkikastia, ja näiden ensimmäinen trilogia on vielä tänäkin päivänä käypää tavaraa, vaikka ensimmäinen peli julkaistiinkin yli kymmenen vuotta sitten. Nyt konsolisukupolvi vaihtuu jälleen kerran, ja on aika sanoa hyvästit kaksikolle PS3:lla.

Ratchet & Clank: Nexus toimii eräänlaisena epilogina Future-trilogialle, jonka Tools of Destruction, Quest for Booty ja A Crack in Time yhdessä muodostivat. Se on myös paluu perinteisiin arvoihin All 4 Onen ja Q Forcen pelimekaanisten kokeiluiden jälkeen. Co-opin ja tornipuolustuksen sijasta tarjolla on taas tasoloikkaa, pulmailua sekä tietenkin kummallista aseistusta ja komediaa.

Teemaksi on tällä kertaa valittu kevyt kauhu, joka kantaa tavalla tai toisella koko pelin lävitse. Pahiksina toimivat hihasta vedetty "avaruusnoita" Vendra Prog ja tämän muskeliveli Neftin. On mielestäni hieman omalaatuista, ettei tähän joutsenlauluun tuotu takaisin jotain aiemmista pahiksista, näitä kun on kadonnut matkalla ajan ja avaruuden syövereihin. Progin sisaruksia käsitellään koko ajan kuin nämä olisi nähty joskus ennenkin, jolloin pelaajalle jää hieman sellainen fiilis, että peliin on heitetty mukaan kesken kaiken ja prologi on jäänyt kokonaan näkemättä.

Tämän kuitenkin unohtaa, kun peli käy nopeasti varsin vauhdikkaaksi. Nexus muistuttaa sarjan kehittyneen pitkälle juuristaan, ja liikkuminen tuntuu vapaammalta ja dynaamisemmalta. Painovoimalla leikitään heti alusta asti, ja Ratchet voi loikkia magneettisaappaillaan pinnalta toiselle ilman, että aina täytyy etsiä juuri se täsmälleen oikea piste, jota varten on tehty valmis animaatio.

Vapauden tunne kasvaa myöhemmin vielä lisää, kun Ratchetin selkään vyötetään rakettireppu, jolla on riemu lennellä ympäriinsä joissakin suuremmissa kentissä. Aivan kaikkialla ei tietenkään voi lentää, mutta tietyt rajoitukset kuuluvat genren luonteeseen. Tasohyppelystä tulisi nopeasti tylsää, jos aina voisi lentää kaiken ylitse.

Ratchet & Clank hyötyy selvästi siitä, että lento-osuudet eivät ole enää pelkkiä rasittavia aika-ajoja. Toki lombaxin nopeutta nytkin testataan, mutta uusi painotus vapaaseen lentelyyn on todella tervetullut lisäys, vaikkei ohjaus aina aivan täydellinen olekaan.

Kentät ovat mukavan vaihtelevia, ja aiemmin mainittu kauhuteema näkyy hieman Tim Burtonista muistuttavissa maisemissa ja fiiliksissä. Mukaan on saatu myös se pakollinen gladiaattoriareena, jossa itselleen voi jauhaa lisää rahaa ja raritaniumia, joilla aseistusta voi puolestaan kehittää järeämmäksi. Aseita voi parannella modulaarisesti, mutta vaikka järjestelmä on ihan hauska, eivät lopputulokset eroa toisistaan erityisen paljoa. Siinä mielessä systeemi tuntuu hieman puolikypsältä.

Erityismaininnan Nexus ansaitsee siitä, että Clankin minipeliosuudet ovat oikeasti hauskoja. Ne muistuttavat vahvasti moderneista indiepeleistä, ja jotain tällaista ostaisi mielellään aivan omana julkaisunaankin.

Nexuksen ydin, joka on sitä tuttua taistelua ja tasohyppelyä, toimii aivan kuten ennenkin, eikä siinä ole mitään varsinaisen uutta tai yllättävää. Efektimyllytystä alkaa toisaalta olla jo niin paljon, että välillä on vaikea pysyä mukana siinä, mitä ruudulla oikeastaan tapahtuu. Lisäksi taistelut pystyy useissa tapauksissa ratkaisemaan yhdellä ja samalla taktiikalla, ja vaikeustaso tuntuu olevan hieman aiempaa matalammalla.

Nexus on silti sujuva peli, joka hyötyy avoimista osuuksistaan sekä aiempaa suuremmasta vapaudesta. Kyse ei ole kuitenkaan täysimittaisesta kokemuksesta, koska Nexus on enemmänkin eräänlainen loppulause Future-trilogialle ja tilaisuus hehkuttaa pelisarjan pitkällistä historiaa. Siitä löytyy jopa museo-osuus, joka kutsuu pelaajaa pysähtymään ja muistelemaan menneitä.

Pysähtymiselle onkin varaa, sillä kokemus ei muuten kestä neljääkään tuntia. Vikkelimmät vetävät sen varmasti lävitse kolmessakin, mutta itse kävin matkalla nuohoamassa muutamia bonuksia sekä ylimääräistä käteistä. Pidempiin seikkailuihin tottuneena kokonaisuus tuntuu siltä kuin minulle olisi myyty vain toinen näytös ja lopputaistelu jostain pelistä. En ole täysin varma onko 30 euroa perusteltu hinta tällaisesta pyrähdyksestä. Tietenkin jos haluaa metsästää taitopisteitä ja pelata Nexuksen uudestaan haastemoodissa, saa siitä varmasti enemmän tunteja irti.

Lyhyydestään huolimatta Ratchet & Clank: Nexus on komea toimintapaukku, jossa Ratchet viimein pääsee sinuiksi joidenkin tätä askarruttaneiden asioiden kanssa. Voidaan kysyä, millaista tilaa tämä jättää myöhemmälle hahmonkehitykselle, mutta pidän tätä enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana ja jään mielenkiinnolla odottamaan, miltä kaksikon seikkailut PS4:llä näyttävät.