Contrast

Contrast on unenomainen yöllinen seikkailu, jossa leikitään valoilla ja varjoilla. Sen tarina kertoo Didistä, joka asuu kahdestaan laulajaäitinsä kanssa. Isä on ollut teillä tietämättömillä jo hetken aikaa, mutta Didillä on onneksi "mielikuvitusystävä" Dawn, jota kukaan muu ei pysty näkemään. Tämä kaveri tuleekin tarpeeseen, sillä Didi on hyvin omatoiminen nuori neiti, joka ei paljoa kuuntele äidin varoituksia siitä, ettei yöllä kannattaisi juoksennella ulkosalla.

Pelaaja puristautuu Contrastissa Dawnin korsettiin ja koittaa pysyä Didin perässä. Tyttö haluaisi saattaa isänsä ja äitinsä takaisin yhteen, mutta pelin film noir -maailma on kova paikka lapselle. Dawnilla on kuitenkin pari temppua tiukan asunsa kätköissä. Näkymättömyyden lisäksi hän voi siirtyä 3D-maailmasta kaksiulotteiseksi varjoksi seinällä ja liikkua muiden varjojen muodostamia rakennelmia pitkin. Tästä kumpuaakin pelin pääasiallinen pulmailumekaniikka.

Contrast vetoaa vahvasti film noir -henkisellä tunnelmallaan, ja siinä kuullaan mukavasti aikakauteen sopivaa musiikkia. Mainittuun elokuvagenreen tehdään myös monia hupaisia viittauksia, joskin pelin yleissävy on vakava.

Contrastin maailma on kuitenkin perustavanlaatuisen omituinen. Tapahtumapaikkana toimivaa kaupunkia ei rajoiteta kaiteilla tai näkymättömillä seinillä, vaan se leijuu unenomaisena riekaleena tyhjyydessä. Tässä, ja parissa muussakin kohdassa, Contrast muistuttaa itseasiassa Alicea. Ongelmana on vain se, että Contrastissa tätä kummallista maailmaa ei perustella mitenkään, eikä sitä edes kommentoida missään vaiheessa. On ilmeisesti ihan vaan snadisti jees, että film noir -kaupunki leijuu eetterissä kivenlohkareiden päälle rakennettuna.

Taiteelliset ratkaisut ovat tietenkin aina oma juttunsa, mutta kaupungin rakenne aiheuttaa myös käytännöntason ongelmia. Alueiden reunamilla kaduissa on usein railoja sekä aukkoja, joista pääsee yksisuuntaiselle matkalle tyhjyyteen. Aivan liian monia näistä ei huomaa ennen kuin on jo aivan niiden reunalle eikä ehdi enää pysähtyä.

Ohjaus on itsessään kuin kammottava aikamatka 90-luvulle. Äkkipikainen ja kömpelö nollasta sataan kimpoava ohjausmalli sopii kuin ruuvimeisseli nenään välillä tarkkaakin tasohyppelyä vaativaan peliin. Ja vaikka Contrast vaatiikin tarkkuutta, se ei tarjoa sitä. Dawn saattaa jäädä jumiin rakenteisiin, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ladata peli uudestaan viimeisimmästä tallennuspisteestä, joka voi olla kaukanakin.

Bugeja löytyy myös grafiikasta, ja heti toinen välianimaatio tarjosi suorastaan surrealistista teatteria. En ollut laisinkaan varma oliko Didin tarkoitus kaukosiirtyä paikasta toiseen ja luistella pitkin kenttää ilman että tämän jalat liikkuvat. Myöhemmin selvisi, ettei kyse ollut taiteesta.

Tällaiset tekniset puutteet voivat tappaa paljolti tasohyppelyyn pohjautuvan pulmapelin, ja tässä tapauksessa ollaan ainakin lähellä koomaa. Hyvä tarina voisi vielä nostaa Contrastin sairasvuoteeltaan, mutta ikävä kyllä tässäkään ei olla onnistuttu.

Peli alkaa lupaavasti, ja ensimmäisen parin näytöksen ajan se keskittyykin verrattain ansiokkaasti Didin ja tämän vanhempien ongelmiin sekä sählääjä-isän hämmentäviin suunnitelmiin. Tässä vaiheessa kehittäjät ovat kuitenkin muistaneet, että varjoissa kulkeva Dawn pitäisi jotenkin sitoa osaksi tarinaa. Kolmas näytös dumppaakin pelaajan syliin paineella uutta sivupolkua, jota käsitellään loppujenlopuksi hyvin epätyydyttävästi. Näin se yksi elementti, joka olisi voinut pelastaa Contrastin jää itsekin heikkoudeksi.

Heikkouksien listaan lisättäköön myös Didin ääni. Tyttö puhuu suhteellisen paljon ja tykkää toistaa ohjeitaan Dawnille ainakin kerran minuutissa. Tämän ääni alkaakin hyvin nopeasti muistuttaa kynsiä liitutaululla, ja se voi jo itsessään keskeyttää siihen asti onnistuneen loikkien sarjan, kun pelaaja näkee hetken ajan pelkkää punaista.

Onko Contrastissa sitten mitään hyvää? Kuten sanottua, tunnelma on mukaansatempaava, musiikki on suorastaan ässää, ja varjoteema on parhaimmillaan erittäin viihdyttävä kaikessa orgaanisuudessaan. Myös osa pulmista on mielenkiintoisia, joskin suurimmasta osasta pystyin juoksemaan miettimättä lävitse. On hirveä harmi, että nokkela idea ja pulmamekaniikka on haudattu näinkin heikon teknisen toteutuksen alle. Peli on myös 15 euron hintaan nähden ohitse todella nopeasti, koska se kestää vain runsaat pari tuntia.

Alleviivattakoon kuitenkin, että tämä arvio koskee nimenomaisesti Contrastin PS3-versiota. Minulla oli tilaisuus kokeilla lyhykäisesti myös pelin PC-painosta, joka vaikutti monilla osa-alueilla konsoliserkkuaan paremmalta. Parempi ei kuitenkaan vaikuttanut tarkoittavan hyvää silläkään puolella.