Soul-taistelupelit ovat jo ensimmäisestä osastaan alkaen olleet genrensä merkkiteoksia. Sarjan kolmas osa, hieman hämäävästi nimetty Soul Calibur II, oli itselleni ensikosketus näihin keskiajan turnajaisiin, jonka osanottajien tavoitteena siinsi maailman mahtavin ase, Soul Calibur. Latauspelinä julkaistu HD-päivitys onkin mukava yhteenpaluu nostalgiahuuruiselle, mutta uusille pelaajille sillä ei oikein ole mitään uutta annettavaa.
Taistelun erikoisuutena ovat jokaisen hahmon yksilölliset aseet sekä niiden hallitseminen. Roteva Nightmare lyö pitkän kantaman päähän massiivisella miekallaan, kun taas ketterä Talim sukeltaa iholle kyynärpäämiekkojensa kera. Pelkän liikenopeuden sijasta myös liikkeen etäisyys on otettava huomioon. Komennot on jaettu horisontaaliin ja vertikaaliin lyöntiin, potkuun sekä torjuntaan. Puolustuksen ja vastaiskujen ajoittaminen on elintärkeää, ja komeimmillaan teräs kilisee vastaiskusta toiseen osaavien pelaajien käsissä. Taisteleminen on vielä päälle kymmenenkin vuoden jälkeen erittäin sulavaa, eikä pelimekaniikka ole vanhentunut lainkaan.
Myös ulkoisesti peli näyttää yllättävänkin hyvältä tänä päivänä. HD-päivityksiä listatessa Soul Calibur II on ehdottomasti komeimmasta päästä. Äänipuolella on kuitenkin menty piirun verran pieleen tiputtamalla japanilainen dubbaus pois. Kornit jenkkiäänet sopivat tavallaan fantasiahölmöilyyn, mutta nipponin puute haitannee puristeja. Alkuperäisjulkaisun erikoisuutena eri konsoleilla nähtiin hieman poikkeavat hahmorosterit. HD-julkaisussa Playstationin kaartiin kuulunut Heihachi Mishima sekä Xboxin riveissä seissyt Spawn nähdään nyt yhdessä, mutta Gamecuben Link uupuu ymmärrettävistä lisenssisyistä.
Taistelemaan pääsee perinteisissä arcadeissa ja survivaleissa, mutta mainittavimpana moodina on haastepohjainen Weapon Master. Tarinavetoisessa tilassa taisteluille on asetettu erityisiä sääntöjä räjähtävistä lattioista myrkytettyihin aseisiin. Voitetut matsit kartoittavat kokemusta sekä kassakirstua, jota tyhjentämällä hamstrataan uusia aseita sekä asusteita. Myös pelin piilotetut hahmot aukeavat valittaviksi haastetilan myötä, joten siihen perehtyminen on kannattavaa perustilojen ohessa.
Kaveria pääsee mättämään joko perinteisesti samalla koneella tai uutuutena verkossa. Verkkopeli kuitenkin kärsii lagista, joka tekee nettipelaamisesta melkeinpä pelikelvotonta. Iskut lähtevät usein selvällä viiveellä ja pieneen pätkimiseenkin saa varautua. Pelaajia tosin löytyy, ja monet ovat jaksaneet tahkota satojakin matseja, joten ongelma näyttäisi riivaavan vain tiettyä osaa pelaajista.
Soul Calibur II lienee vielä tänäkin päivänä yksi parhaimmista taistelupeleistä ja kuuluu genren ystävien yleissivistykseen. HD-version houkuttelevuutta verottaa kuitenkin hinnoittelu. Vaikka ydinsisältönä on edelleen rautaisannos terävää taistelua, on parinkympin hinta liikaa pyydetty, kun ainoat uudistukset ovat teräväpiirto ja vähän ongelmallinen nettipeli. Sarjan tuoreempia osia löytää kaupoista halvemmalla, ja alan liikkeet myyvät alkuperäistä Soul Calibur II:ta muutamalla eurolla.