Suomi
Gamereactor
arviot
Ryse: Son of Rome

Ryse: Son of Rome

Rooman poika harhautuu kaukomaille.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Ryse: Son of Rome kerää pisteitä teemallaan ja ulkoasullaan, mutta ei vakuuta pelinä. Crytekin Xbox One -yksinoikeutta on usein verrattu Ridley Scottin Gladiaattori-elokuvaan. Sen henki saavutetaan kuitenkin vain pintapuolisesti. Molemmat ovat teknisvisuaalisesti oman taiteenlajinsa kärkipäätä, mutta Rysen toiminta lässähtää nopeasti mekaaniseen toistoon.

Tarina sijoittuu "vaihtoehtoiseen" antiikin Roomaan, jossa keisari Nero poikineen on saanut barbaarit ovelleen. Kuohunnassa miekka osuu myös nousevan legioonalaisen Marius Tituksen perheeseen, mistä seuraa verensävyttämä mutta hengetön kostoretki, jonka aikana kuljetaan Roomasta Sherwoodin metsiin ja takaisin.

Ryse: Son of Rome
Resoluutiona on "vain" 900p, mutta peli näyttää loistavalta. Kuvitusta täydentää teemaan sopiva orkestraalinen musiikki sekä hyvä ääninäyttely.

Scottin Gladiaattori ei ehkä edusta maailman parasta tarinankerrontaa, mutta pidin sen hahmoista silti sata kertaa enemmän kuin Rysen. Pelissä kenraali Vitallion on ihan kiva vipuvarsi kärsivälle sankarille, mutta ei yhtä mielenkiintoinen hahmo kuin Oliver Reedin Proximo. Neron pojat Basillius ja Commodus osaavat olla kiusallisia, mutta eivät yhtä julmia kuin Joaquin Phoenixin Commodus. Neron historiaa ei selitetä juuri paria sananpartta pitempään, ja Mariuksen perhe lakaistaan maton alle vartissa. Pelillä on niin kiire kulkea toimintakohtauksesta toiseen, ettei hahmojen tai konfliktin taustoista - tai ylipäätään koko maailman tilasta - tahdo päästä jyvälle.

Tämä on mainos:

Tarinassa ei myöskään hyödynnetä aihepiirin antamia edellytyksiä juonenkäänteille. Ryse: Son of Rome on umpilineaarinen ja arvattava kujanjuoksu, jossa kyllä paiskitaan ja huiskitaan, mutta jossa ei tunnu tapahtuvan vaihtuvista maisemista huolimatta juuri mitään. Seikkailu rajoittuu aina muutamaan polun varrelta poimittavaan esineeseen, ja sisällön onttoutta täytetään itseään toistavalla toiminnalla senkin edestä.

Kenties surkuhupaisin piirre on barbaarivihollisten kierrätys. Pelissä on vihollisia vain yhden käden sormille, mutta niitä pitäisi jaksaa pätkiä koko 6-8-tuntisen kampanjan ajan. Kun yhdeltä saa jalan poikki, toinen samanlainen astuu kuvaan. Joko antiikin barbaarit keksivät kloonauksen tai sitten Crytekin taiteilijat ovat myyneet tuottajille tyhjän arvan.

Jos taistelu edes olisi hauskaa, voisi vihollisjoukkojen kierrätyksen katsoa läpi sormien, mutta kun toimintamekaniikka on verrattain kömpelö. Iskut lähtevät töksähdellen, viholliset imevät tarpeettoman monta osumaa ja kameran pentelekin asettuu usein niin lähelle, että selkään spawnaava nuijamies pääsee yllättämään. Juuri muuten peli ei sitten osaakaan haastetta tarjota.

Ryse: Son of Rome
Kampanja pelataan yksin, mutta areenamuotoisessa moninpelissä voi taistella kaverin kanssa kaksistaan.
Tämä on mainos:

Tuntuu siltä kuin Ryse ei oikein tietäisi, mitä se haluaa olla. Ollako harkintaa vaativa toimintaromppu, kuten Dark Souls, vai vimmainen verilätty niin kuin God of War. Nyt se vähän molempia eikä oikein kumpaakaan. Toki taistelua on parempi lähestyä reunalta eikä keskeltä. Ymmärrän kyllä, että mekaniikan jujuna on ajoitus. Mitä paremmin iskut ajoittaa, sitä tehokkaampia ne ovat ja sitä enemmän pelaaja saa fokusta, jolla voi hetkellisesti hidastaa ajan kulkua ympärillään. Mutta kun erikoisliikkeet ovat ainoita liikkeitä, jolloin toiminta saa edes vähän purevuutta, jotain on pielessä.

Pelisysteemissä on myös ärsyttäviä epäjohdonmukaisuuksia. Merkittävän osan toiminnasta muodostavat brutaalit lopetusliikkeet, jotka periaatteessa toimivat niin kuin QTE-näpyttelyt, mutta eivät sitten kuitenkaan. Vaikka viholliset välähtelevät ohjaimen nappien eri väreissä, ei nappeja oikeastaan tarvitse edes painella liikkeiden loppuun saattamiseksi. Haastavan pelisysteemin sijaan vaikeustasoa korotetaan juuri sillä ikävimmällä tavalla. Sankarin kohdatessa Commoduksen Colosseumilla pelaajaa puijataan keskellä kirkasta päivää, kun pomovastus jakautuu useammaksi hahmoksi ja aina tietenkin se viimeinen hahmo on se, mikä pitäisi tappaa.

Ryse: Son of Rome
QTE:n kaltaisia lopetusliikkeitä viljellään läpi pelin niin paljon, että niiden merkitys lässähtää.

Ryselläkin on silti hetkensä, jolloin se osoittaa potentiaalia. Esimerkiksi Yorkin linnan puolustus on yksi näistä. Barbaariarmeijan vyöryessä usvaisista metsistä pelaaja saa päättää legioonalaisten sijoittumisesta. Kun sitten barbaarit kiipeävät muurille, jousiampujia voi käskeä (joko ohjaimella tai äänellä) ampumaan. Kohtauksen mittakaava on vaikuttava, ja nimenomaan käskytyksen kautta pelistä olisi voinut kasvaa jotain muuta kuin perusmättöä. Harmittavasti taktikointi- ja ryhmämekaniikat ovat hyvin rajoittuneita joko-tai-valintoja, eikä niitä päästä hyödyntämään kuin muutamissa kohdissa. Leijonanosan pelistä Marius Titus on perinteinen yhden miehen legioona, jonka vastuulle jää lopulta koko Rooman imperiumin pelastaminen.

Ryse kuuluu ehdottomasti tämän hetken näyttävimpien pelien joukkoon ja häviää uudella sukupolvella oikeastaan vain Killzone: Shadow Fallille. Pelissä ei ole lähdetty tavoittelemaan kaikkein realistisinta tai tarkinta tyyliä, vaan kuva on enemmänkin elokuvamaisen pehmeä. Sahalaitoja ei ole havaittavissa lainkaan, liput liehuvat tuulessa, linnut parveilevat taivaalla ja Rooman valkeat talot kylpevät kauniissa auringossa. Jos taisteluanimaatiot eivät olisi niin kankeita, ulosanti olisi moitteeton.

Hyvä grafiikka saattaa riittää myymään pelin Xbox Onen ensiostajille, mutta sisällöllisesti Ryse ei ole uutta sukupolvea. Sen juuret ovat Xbox 360:lle tarkoitetussa Kinect-pelissä, ja vaikka alusta ja ohjain ovat matkalla vaihtuneet, vaikea kehityshistoria pilkottaa pintakiillon alta turhauttavan selvästi.

04 Gamereactor Suomi
4 / 10
+
Audiovisuaalisesti upea, isompien kohtausten taktiset valinnat
-
Tönkkö toiminta, typerät klooniviholliset, pinnalliset hahmot, heikko tarina, tylsän putkimaiset kentät
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Ryse: Son of RomeScore

Ryse: Son of Rome

ARVIO. Kirjoittaja Kimmo Pukkila

Crytekin Xbox One -yksinoikeus kerää pisteitä teemallaan ja ulkoasullaan, mutta ei vakuuta pelinä.

4
Näin Smartglass toimii Ryse: Son of Romessa

Näin Smartglass toimii Ryse: Son of Romessa

UUTINEN. Kirjoittaja Mika Sorvari

Uusin traileri Crytekin Ryse: Son of Romesta esittelee pelin Smartglass-ominaisuuksia. Jos siis pidät sekoituksesta antiikkia sekä tämän päivän teknologiaa, on tämä sinulle.



Ladataan seuraavaa sisältöä