Broken Age: Act 1

Osoita ja klikkaa -seikkailut ovat nykyään harvassa. Genren mestarit Tim Schafer ja Ron Gilbert ovat yhteen ääneen harmitelleet julkaisijoiden nihkeyttä rahoittaa uusia projekteja. Fanikunta ei ole kuitenkaan kadonnut. Siitä osoituksena on Schaferin kynäilemä Broken Age - alkujaan Double Fine Adventure -, jonka joukkorahoituskampanja keräsi tukijoita kuin magneetti pari vuotta sitten Kickstarterissa. Minimibudjetin seikkailusta kasvoi hetkessä huomattava hanke, josta on toivottu jopa genren uutta klassikkoa. Mutta onko se sellainen?

Broken Age kertoo kahdesta nuorukaisesta, jotka elävät näennäisesti eri ulottuvuuksissa. Vella on fantasiahenkisen leipurikylän kasvatti, joka on valittu edustamaan kyläänsä Maiden's Feastissä. Shay on pienen avaruusaluksen yksinäinen matkustaja, jota paapoo aivan liian äitimäinen tekoäly. Molempia ajaa halu päästä irti ennalta sanellusta arkirutiinista ja tehdä elämässä omat valintansa. Tuttua kenelle tahansa.

Shaylle rutiinin rikkominen on ensisijaisesti jännityskysymys. Poika on lopen kyllästynyt tietokoneen iänikuisiin leikkeihin, joissa "pelastetaan" jäätelöön hukkuneita unileluja tai ajetaan leikkijunalla. Voiko avaruusasemalla olla jotain muutakin? Voisiko poika tehdä ihan oikeita tehtäviä?

Vella taasen haastaa perinteet, koska ei halua tulla syödyksi. Maiden's Feastin ideana on lepytellä hirviö nimeltä Mog Chothra tarjoamalla tälle kylän kauneimmat tytöt uhrilahjana. Mutta voisiko hirviötä vastaan taistella sen syöttämisen sijaan?

Kysymyksiin haetaan vastauksia Double Finen tapaisesti hyväntuulisessa, mutta melankolisen pohjavireensä tiedostavassa kehyksessä. Toteutus on sydäntä lämmittävä maalauksellisine taustoineen ja persoonallisine hahmoineen, ja pelaajan on helppo kiinnostua Vellan ja Shayn kohtalosta. Äänitysstudioon pestatut Masasa Moyo ja Elijah Wood hoitavat päähahmojen roolit vieläpä varsin osuvasti, eikä sivuhahmojakaan voi juuri moittia.

Silti, vaikka pelistä on helppo pitää, se ei anna aihetta aivan varauksettomiin suosituksiin. Kyse ei ole siitä, etteikö Broken Age olisi toimiva seikkailu. Ongelma on enemmänkin siinä, ettei peli tarjoa varsinaisia ahaa-elämyksiä ja nouse nerokkuudessaan Schaferin aiempien teosten kuten Monkey Islandien ja Grim Fandangon rinnalle.

Pelaaja puhuu sivuhahmoille, kerää ja yhdistelee esineitä ja ratkoo sitä kautta eteen tulevia pulmia, mutta eri vaiheita on vain kourallinen ja niiden läpi viilettäminen tuntuu vähän liikaa läpihuutojutulta. Pulmat saisivat olla terävämpiä ja ratkaisut haastavampia. Halutessaan voi vaihtaa hahmosta toiseen, mutta myöskään hahmojen valinnat eivät heijastu millään ilmeisellä tavalla toisiinsa - ei ainakaan tässä vaiheessa.

Kenties vika on vain siinä, että Broken Agesta on pelattavissa vasta ensimmäinen puolikas. Aikataulusyistä peli jouduttiin jakamaan kahtia ja toinen luku seuraa myöhemmin tänä vuonna. Act 1 saa jonkinlaisen päätöksen pomotaistelun muodossa, mutta Vellan ja Shayn tarina jää selvästi kesken.

Broken Agea voi kiittää monestakin syystä. Ensinnäkin se on tavattoman nätti, melkein kuin elävä öljyvärimaalaus. Toisekseen pelin Kickstarter-menestys teki joukkorahoitusta tunnetuksi ja rohkaisi muitakin kokeilemaan ideoidensa vetovoimaa. Tämän seurauksena on syntynyt muun muassa uusi Wasteland ja Broken Sword. Täytyy kuitenkin toivoa, että Act 2:n ilmestyessä Broken Agen ansiot olisivat enemmän myös pelillisiä. Act 1 maalaa eittämättä mielenkiintoiset puitteet, mutta haasteettomuudesta jää ontto olo.