GR LIVE STREAM
Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Dark Souls II

Dark Souls II jatkaa erinomaisen pelisarjan perinteitä kunniakkaasti.

Tämä on mainos:

Kun saavun metsästä raunioituneen linnakkeen porteille, kaikki vaikuttaa rauhalliselta. Liian rauhalliselta. Edessä hohtava sininen liekki vetää minua puoleensa. Se kertoo, että maassa makaavalla ruumiilla on jotain käyttökelpoista tavaraa vyöllään. Huone on hiljainen, mutta minä tiedän paremmin. Olen oikeassa, eteeni raahustaa kilvellä ja keihäällä aseistautunut elävä kuollut. Ensimmäisellä kerralla menin halpaan, mutta nyt tiedän, miten toimia.

Tämä on mainos:

Annan vihollisen tehdä siirtonsa ensin. Huiskaus! Mätkäys! Väistän iskut ja syöksyn viholliseni selustaan. Kalpani sivaltaa ruojan kappaleiksi, mutta voih! Taistelun melske kutsuu lisää epäkuolleita paikalle. Noin monelle en pärjää ja niinpä ritarini Robin pötkii urhoollisesti pakoon. Pakomatkani päättyy lyhyeen, sillä paniikissa juoksen vahingossa uudelle alueelle. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, tunnistamaton musta hirviö käy armotta kimppuuni. Voi jumalaaaAARRRGGHHH!!!

Dark Souls II
Nuotio on turvani.

Olet kuollut, minulle kerrotaan. Minä tiedän sen. Olen kuollut useita kertoja aiemminkin ja luultavasti kuolen jatkossa useita kertoja lisää. Sellainen peli Dark Souls II nyt vain on. From Softwaren kulttiklassikon maineeseen noussut Souls -pelisarja teki onnistuneesti kuolemasta pelillisen elementin. Aina kun viikatemies vie miehen mennessään, alkaa seikkailu jälleen edelliseltä nuotiolta uudestaan. Vihollisilta kerätyt sielut jäävät kuollessa maahan, josta ne on käytävä uudella yrittämällä hakemassa. Hommaa hankaloittaa se, että myös viholliset syntyvät jokaisella nuotiovierailulla uudestaan.

Sielut ovat Souls-peleissä kaikki kaikessa. Niillä nostetaan kokemustasoja, käydään kauppaa ja rakennellaan esineitä. Niinpä sielujen kanssa on oltava tarkkana. Jos kuolee ennen kuin edelliselle kuolinpaikalleen ehättää takaisin, myös kerätyt sielut lähtevät lipettiin. Aiemmin 10 000 sielun menettäminen harmitti, mutta Dark Souls II tekee sielusaaliin kadottamisesta pienimuotoisen katastrofin. Näkyvimpänä uudistuksena kahteen aiempaan peliin viholliset eivät nimittäin enää herää henkiin riittävän monta kertaa kuoltuaan. Alueet voi siis tällä kertaa todellakin putsata epäkuolleista lopullisesti, jolla on puolensa ja puolensa. Toisaalta reitin selvittäminen nuotiolta
pomohirviöille on erityisesti vaikeampien körmyjen kohdalla tervetullut uudistus, mutta toisaalta taas sielugrindaaminen nousee muutoksen myötä aiempaa enemmän etualalle.

Dark Souls II
Yössä odottaa mitä hirveimpiä hirvityksiä.

Dark Souls II on nimittäin vaikea. Kyllä, sitä sanottiin jo kahdesta aiemmastakin pelistä, mutta tällä kertaa haastetta on tarjolla myös Souls-pelinsä kolunneelle konkarille. Kuten aiemminkin, erillisiä vaikeustasoja ei ole valittavana ja vaikeustaso muodostuu käytännössä sen mukaan, miten hahmonsa rakentaa. Jos haastetta hinkuaa tosissaan, heti pelin alusta on saatavilla vihollisia voimistava esine ja ensimmäinen vastaantuleva kilta lisää niin ikään pelin haastetta. Kuoleminen riistää elämäpalkista tällä kertaa vain noin kymmenesosan kerrallaan ja elämäpalkki on palautettavissa ainoastaan ihmisyyden palauttavalla esineellä. Lienee tarpeetonta mainita, että kyseiset esineet eivät ole niitä kaikkein yleisimpiä. Toisin sanoen, jokainen kuolema heikentää mahdollisuutta päästä eteenpäin. Helpoimmillaan peli on edelleen ketterällä taikurilla pelattuna, vaikeimmillaan pelin voi puolestaan aloittaa vain pelkkä lannevaate varusteenaan. Systeemi on kertakaikkisen täydellinen ja mahdollistaa erittäin monipuolisen pelaamisen.

Taistelusysteemi on tuttu ja erinomaiseksi havaittu. Blokkeihin, väistöhin ja nopeisiin vastaiskuihin nojaava taistelusysteemi on intensiivinen ja vihollisten vaarallisuus pistää yrittämään tosissaan. Jokainen pikkuhirviö on mahdollinen tappaja jos korttinsa pelaa väärin, mikä pitää tunnelman tiukkana jokaisessa tilanteessa. Peliä ei voi missään vaiheessa pelata puolihuolimattomasti mätkien. Hahmosta riippuen taistelutyyliä on muokattava aina hieman, eikä pelkästään yhtä voittavaa yhdistelmää toistamalla pääse yhtään mihinkään. Pieniä muutoksia taisteluun on toki tehty. Väistely on nyt vaikeampaa, potkun tilalle on laitettu pirullisen haasteellinen Guard Break -liike ja hyppimistä on helpotettu hieman. Uudistuksineenkin taistelu on edelleen parasta mitä kaupasta saa.

Loppusilauksen paketille antaa kertakaikkisen upea maailma. Melankolisilla sävyillä väritetty Drangleicin raunioitunut kuningaskunta tarjoaa rutkasti löydettävää ja erilaisia tarinoita kerrotaan paljon. Toisin kuin roolipeleissä yleensä, Souls-peleissä ystävälliset hahmot eivät lähetä pelaajaa metsästämään mitään turhaa roinaa tai listimään rottia. Jokaisella hahmolla on oma tarinansa ja jokaisen hahmon merkitys tarinan kokonaisuuden kannalta on oleellinen. Ainuttakaan tarinan osaa ei tälläkään kertaa hierota pelaajan kasvoja vasten, vaan kuten kaikki muukin pelissä, kerronta on osattava selvittää itse. Välianimaatioita ja kerrontaa on lisätty jonkin verran aiemmista osista, mutta kaikki jätetään upeasti pelaajan itsensä tulkinnan varaan.

Maailman tutkimisessa on ehtaa metroidvania-henkeä, sillä vaikka se periaatteessa on avoin heti kättelyssä, heti alkumetreillä vastaan tulee paikkoja, joissa hirviöt ovat liian kovia tai eteneminen on estetty muilla keinoin. Edes ja takaisin joutuu rynnimään väkisinkin, minkä takia peli antaa mahdollisuuden warppailla löydetyiltä nuotioilta toiselle heti alussa. Tasoja voi nostaa Demon's Souls -tyyliin ainoastaan Majulan kaupungista löytyvän naishahmon luona, joten pikamatkustus on erittäin tervetullut lisä kokonaisuuteen. Myös valon merkitys on tällä kertaa korostetussa roolissa. Monessa paikassa on lähtökohtaisesti varsin pimeää, jota voi pilkkoa kantamalla nuotiolla sytytettävillä soihduilla. Soihtujen avulla voi vastaavasti sytyttää siellä täällä lojuvia lyhtyjä. Valon lisääminen kannattaa, sillä pimeisiin nurkkiin kätketyt salaisuudet ja pirulliset äkkikuolemat ovat usein lisävaloa vailla.

Dark Souls II
Maailmassa on metroidvania-henkeä.

Vaikka peliä on mahdollista pelata täysin ilman verkkoyhteyttäkin, vasta muun maailman pelatessa yhtä aikaa pelin kaikki kortit pääsevät pöydälle. Muille pelaajille voi edelleen kirjoittaa viestejä pelimaailmaan, mutta tällä kertaa yhteistyöpelaamista on painotettu enemmän. Mukana on äänichatti sitä haluaville, ja kaverin peliin liittyminen on aiempaa helpompaa. Muiden sielujen vilistäminen muuten kuolleessa maailmassa on aina yhtä piristävää.

Yli 20 tunnin pelaamisen jälkeen en ole varmasti nähnyt vielä läheskään kaikkea, mitä Dark Souls II pelaajalleen tarjoaa. Siitä olen kuitenkin varma, että kyseessä on aivan yhtä hieno peliteos kuin kaksi aiempaakin peliä. Maailma, tarina, taistelu, hirviöt... lista täydellisesti yhteen klikkaavista asioista on todella pitkä. Ainoastaan satunnaisesti takkuileva ruudunpäivitys ja toisinaan ärsyttävästi väärään kohteeseen lukittuva tähtäin nirhaavat muuten täydellisen paketin kokonaispisteitä.

Erittäin tiukka vaikeustaso on se kynnys, mikä jakanee jälleen mielipiteitä, mutta päättäväinen opettelu kannattaa. Souls-kolmikko on hiljalleen historiaan jäävän konsolisukupolven yksi tasalaatuisimmista ja laadukkaimmista pelisarjoista. Dark Souls II ei edes yritä uudistaa pelisarjaa radikaalisti. Sen sijaan se tyytyy toimivaan hienosäätöön ja aiemminkin toimivien asioiden tekemiseen. From Softwaren osaamiselle on pakko nostaa hattua.

Dark Souls II
Dark Souls II
Dark Souls II
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Kaikin tavoin kaunis, markkinoiden paras taistelusysteemi, hirveät hirviöt, nettiominaisuudet.
-
Ajoittain hyytyvä ruudunpäivitys, satunnaiset tähtäysongelmat.

Täydentävä mielipide

PC-version testiraportti, Matti Isotalo, 14.5.2014
Dark Souls II on tietokoneella parempi kokemus kuin vasemmalla kädellä hutaistu ykkösosa, mutta täydelliseksi käännökseksi sitä ei voi väittää. Julkaisun yhteydessä ilmennyt kaatuilu on onneksi saatu korjattua, mutta muuten ollaan vielä kaukana siitä tasosta, johon hyvällä koneella varustautuneet PC-pelaajat ovat tottuneet.

Pelattavuus näppäimistön ja hiiren kanssa on kelvollinen. Kerta toisensa jälkeen kuollessa tulee kyllä äkkiä peliohjainta ikävä etenkin, jos on sellaiseen ehtinyt jo tottua. Tosin ohjaimen kanssa peli ei vaivaudu muuttamaan ohjainkarttaa sen mukaiseksi, joten edistyneemmät liikkeet pitää käydä itse googlaamassa. Pelin suttuiset ja kankeahkot valikot sentään toimivat mukavasti hiiren kera suoraan osoittamalla, jopa ohjainta paremmin.

Visuaalisen annin parasta osuutta on ehdottomasti konsoliversioita vaivanneen ruudunpäivityksen hidastelun katoaminen. Isompikaan kähy ei saa ruutua nytkähtelemään, mikä olisikin usein kuolemaksi etenkin pomomatseissa väistelytyöskentelyn kohdalla. Järin upea peli Dark Souls II ei sen sijaan ole. Tekstuurit ja hahmomallit ovat suttuisia ja vailla eläväisiä yksityiskohtia vaikkapa Witcher 2:een verrattuna. Maisemia peli pyrkii rajoitteidensa kanssa piirtämään mahdollisimman näyttävästi, ja ajoittain hyvä tyylitaju säväyttää. Silti PC-version grafiikalta olisi odottanut enemmän.

Kaiken kaikkiaan From Software on oppinut tekemään toimivaa, joskin valjua jälkeä myös tietokoneella. Mikään ei ole ykkösen kaltaisesti pahasti pielessä, mutta pettymyksen välttämiseksi kannattaa pyrkiä viihtymään sisällön eikä silmäkarkin parissa. PC-käännöksen teknisistä valmiuksista voi myöntää arvosanaksi seiskan.

Käyttäjäarviot

  • Scupido14
    Alkuperäinen Dark Souls on ansainnut runsaasti mainetta pelirintamalla ja tullut tunnetuksi äärimmäisen rankaisevan, mutta reilun vaikeustasonsa... 9/10
Tämä on mainos: