Suomi
Gamereactor
arviot
Mercenaries 2: World in Flames

Mercenaries 2: World in Flames

Luonnonkauniin Venezuelan arki muuttuu äkkiä painajaiseksi, sillä väkivaltainen vallankaappaus ajaa maata kohti sisällissotaa. Rähinä ei ole yksinomaan huono asia, ainakaan alueella vaikuttavalle palkkasoturiporukalle. Palkatulle taistelijalle sotiminen on yksinkertaista: sen riveissä taistellaan, joka maksaa parasta liksaa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Tiesitte varmaan, että muutaman vuoden päästä öljystä on huutava pula. Viimeisistä polttoainelirauksista tullaan takuuvarmasti vääntämään kättä ainakin politiikan pelikentillä ja ehkä myös asevoimin. Asia on siinä määrin ajankohtainen, että öljykriisistä nähdään jo toinen pelisovitus puolen vuoden sisään. Frontlines: Fuel of Warin aisapariksi bensankatkuisille taistelukentille syöksyy Mercenaries 2: World in Flames.

Mercenaries 2 joutui jo ennen julkaisuaan venezuelalaispoliitikkojen hampaisiin, sillä heidän mielestään pelillä pyritän vaikuttamaan amerikkalaisnuorten ajatusmaailmaan ja horjuttamaan Venezuelan nykyhallintoa. Venezuelalaiset voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä tarina on peruspelille tyypillistä hömppää. Kovin suurta poliittista sanomaa ei löydy.

Pelin sotaisa tapahtumaketju saa alkunsa, kun pelaajan ohjastama palkkasotilas värvätään vapauttamaan vangittu huumeparoni Ramon Solano. Kun rosmoherra on poistettu putkasta, pissitään pelaajaa silmään. Liksa meinataan maksaa dollareiden sijaan lyijyllä. Solano tekee väkivaltaisen vallankaappauksen Venezuelan öljytulot tähtäimessään ja hyvin nopeasti pienestä alkanut konflikti muuttuu täysimittaiseksi sisällissodaksi. Öljy kiinnostaa myös maailmankartan isoja pelaajia, ja pian nurkan takana kuikuilee kolmas maailmansota. Jokaisella tuntuu olevan tarve sotkea lusikkansa kuumana porisevaan öljysoppaan.

Palkkasoturi ei ole synonyymi patriootille, joten Mercenaries 2:ssa soditaan sen riveissä, kellä on varaa maksaa. Pelissä voikin taistella monenmoisessa sotisovassa, sillä Venezuelan vehreissä viidakoissa ja urbaaneissa katumaisemissa vaikuttaa monta ryhmittymää. Pelin päätavoitteena on rökittää petollinen Solano ja eri osapuolille suoritetuista tehtävistä saa osviittaa siitä, missä setä Ramon lymyilee. Kaikki osapuolet eivät tule keskenään toimeen, joten palkanmaksajan valinnalla on seurauksia muiden ryhmittymien ystävällisyyteen. Jos esimerkiksi kaveeraat liikaa viidakkosissien kanssa, ei paikalliselta öljyfirmalta irtoa tehtävän murustakaan.

Tämä on mainos:

Tekniseltä toteutukseltaan peli noudattaa ensimmäisestä Mercenariesista totuttua kaavaa. Pelialue on valtavan kokoinen ja siellä voi samoilla mielensä mukaan. Avautuvat tehtävät ilmestyvät kartalle, mistä ne voi halutessaan aktivoida. Trooppiselle vyöhykkeelle sijoittuvassa hiekkalaatikkopaukuttelussa tekemistä on huomattavasti enemmän kuin perustason putkiräiskinnässä. Alueet vaihtelevat kiitettävästi ja varsinkin viidakkosotiminen on toteutettu todella hienosti. Puusto on tiheää ja tuuhea kasvusto vaikuttaa suoraan näkyvyyteen. Pelaajaa ei myöskään kiusata lataustauoilla. Siirtyminen alueelta toiselle on ensiluokkaisen saumatonta.

Mercenaries 2 on suorastaan kylpenyt mediassa herkullisen näköisen täystuhonsa ansiosta. Maastoa ja osan irtaimistosta voi nimittäin pirstoa atomeiksi, mutta harmittavasti rikkominen on toteutettu köyhästi. Rakennukset kestävät liikaa kuritusta ja hajoava kerrostalo katoaa tyhjyyteen säälittävän savutehosteen saattelemana. Pienemmät esineet joko hajoavat tai säilyvät ehjänä, eikä mitään välimuotoja ole. Ilmaiskut ja muut astetta rankemmat rysäytykset tekevät selvää jälkeä, mutta valitettavasti käyttöä rajoitetaan kustannuksilla. Persaukisen palkkasoturin on turha haaveilla ilotulituksesta. Tällaisenaankin hajoavat ympäristöt toimivat huomattavasti paremmin kuin monien muiden pelien staattiset kulissit, mutta pienellä säädöllä rellestämisestä olisi saatu menevämpää. Nyt sen suurin potentiaali jää lunastamatta.

Palkkasoturi köpöttelee kiltisti pelaajan haluamaan suuntaan, mutta ohjauksen tuntumasta puuttuu tietty jämäkkyys. Varsinkin tarkkuutta vaativissa tulitaisteluissa suuripiirteinen ohjaustuntuma aiheuttaa tarpeetonta turhautumista. Myös ajoneuvojen ohjauksesta on tehty jokseenkin kiikkerää. Urheiluauto on toki aivan erilainen ajettava kuin miehekäs täysperävaunurekka, mutta ohjaustuntuma on kaikilla ajopeleillä kuin ajaisi kolikon päällä. Pienetkin korjaukset kääntävät nokkaa, joten teitä reunustava pöpelikkö tulee tutuksi monet kerrat.

Pikkuvikaisten kontrollien vastapainoksi sotimista helpotetaan jauhopäisillä vihollisilla. Vihamielisiä pyssymiehiä saa kesken sotimisen tuijotella rauhassa silmiin ja lippaankin voi vaihtaa selkä suorana seisten. Vihut nykäisevät tappovaihteen silmään vasta lähietäisyydellä, mutta tappituntumallakaan niistä ei ole vakavasti otettavaa uhkaa. Jos vatipäiset viholliset saavatkin jostain syystä tungettua päähahmoon liikaa lyijyä, paranevat haavat nopeasti suojassa kykkimällä. Lisäksi maastoa rikastetaan lääkintäpakkauksilla, joten taistelukentille kuoleminen on lähes sula mahdottomuus.

Tämä on mainos:

Sotimisen helppouden vastapainoksi suuressa osassa tehtäviä haaste lisätään aikarajoilla. Varsinkin aikarajoitettu autoilu nostattaa v-käyrää eksponentiaalisesti, sillä yksikin virheliike loppusuoralla saattaa pilata koko tehtävän. Pandemic Studios on minulle peruukin velkaa, sillä menetin huomattavan osan jo valmiiksi harvoista hiuksistani taistellessani pelin aikarajoituksia vastaan. Aikarajat vaikeimpana vastustajana sopivat ajopeliin, mutta eivät sotapeliin.

Graafinen toteutus on kautta linjan mallikasta, muttei ihan lajityypin terävimmästä päästä. Tarkkuus on todella mahtavaa ottaen huomioon pelialueen käsittämättömän suuren koon. Pelihahmot näyttävät ihmisiltä, mutta ilmehtimiseen olisi voitu panostaa hieman enemmän. Ääninäyttelijät ylinäyttelevät parhaansa mukaan, mutta ruudulla pölöttävä polygonipää näyttää kasvohalvauksen saaneelta.

Mercenaries 2:n suurin ongelma onkin kaksijakoisuus kautta linjan. Kerronnallisesti peli toimii kohtuullisesti, mutta enemmänkin aihepiirin puitteissa olisi voitu revitellä. Tekniikka vakuuttaa osittain, mutta suoraan sanottuna odotin parempaa. Pienet huolimattomuusvirheet tulevat kivuliaalla tavalla esille muuten mainion toteutuksen vanavedessä. Kunnollisella ohjauksella, toimivalla tekoälyllä, munakkaammalla täystuholla ja turhat aikarajoitukset poistamalla kyseessä olisi ollut varsin antoisa räiskintäkokemus. Nyt peli jää keskivertoa vain aavistuksen paremmaksi, vähän kantaaottavaksi hiekkalaatikkoräiskyttelyksi. Sääli, sillä pienellä panostuksella lopputulos olisi ollut erinomainen.

Mercenaries 2: World in FlamesMercenaries 2: World in FlamesMercenaries 2: World in FlamesMercenaries 2: World in Flames
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
mainio grafiikka, jykevät äänitehosteet, valtava pelimaailma
-
ohjattavuus, raivostuttavat aikarajoitukset, umpityhmä tekoäly
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • kallocci
    palikka peli aina välillä ihan hyvä kokemus kuitenki tuo peli ei muuta sillee sais oll vähä realitisempi ja vähän enemmän pikseleitä... 5/10
  • Dalen
    Mercenaries 2 World in flames on jatkoa noin kolme vuotta sitten ilmestyneelle Mercenaries Playground of destruction:lle, jossa mailma oli vapaa... 8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä