Suomi
Gamereactor
arviot
Asterix at the Olympic Games

Asterix at the Olympic Games

Pekingin olympialaiset olivat ja menivät, mutta videopelimaailmassa kisat jatkuvat edelleen. Asterixille ja Obelixille urheilu on kuitenkin vain sivuseikka, sillä mieluummin kaksikko pomppii tasolta toiselle ja käyttää roomalaisia nyrkkeilysäkkeinä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Tuoreimpaan Asterix-elokuvaan sekä sen taustalla toimivaan sarjakuvaan pohjautuva peli vie pitkän ja pätkän sankarimme antiikin Olympian maisemiin onnetonta avioliittoa sekä mahdollista salamurhaa estämään. Matkan varrelle mahtuu runsaasti roomalaisia rusennettavaksi sekä villisikoja välipalaksi kuten oikeaan Asterix-henkeen kuuluukin. Peli yrittää lyödä kaksi roomalaista yhdellä iskulla, sillä se sisältää tasohyppelyvetoisen tarinan lisäksi myös yhdeksän lajin olympialaiset yksin tai kaverin kanssa pelattavaksi.

HQ

Kuten saman tekijäryhmän edellisissä Asterix-peleissä XXL ja XXL 2, on tarina yhden tai kahden pelaajan voimin selvitettävä suoraviivainen tasohyppelyputki ryyditettynä yksinkertaisilla ongelmilla sekä mättöpelihenkisillä roomalaispeijaisilla. Ongelmat ovat pääsääntöisesti perinteisiä laatikko- ja vipuleikkejä, joiden selvittämiseen tarvitaan usein molempia sankareita.

Aiempien osien riippakivinä oli pidemmän päälle monotoniseksi venähtänyt taistelu, joka ei tuntunut lakkaavan vaikka kuinka yritti. Niinpä olikin ilo huomata että isoja roomalaisryhmittymiä ei vastaan tullut kuin muutama ja monessa kohtaa taistelua oli monipuolistettu. Riemukkaassa roomalaissoittorasiassa tulee soittaa ruudulle ilmestyvän värinuotiston mukaan annettu melodia oikean värisillä roomalaisilla. Kun useassa taistelussa joutuu vieläpä käyttämään päätään, eivätkä taistelut toistu kahta kertaa peräkkäin samanlaisina, pysyy seikkailu vaihtelevana ja sujuvana eikä taisteluväsymys pääse yllättämään.

Olympialajit ovat luku sinänsä. Tyypillisen napinhakkauksen lisäksi lähes jokaisessa lajissa on oma huomioitava erikoispiirteensä. Esimerkiksi keihäänheitossa on ennen heittoa "lämmiteltävä" naputtelemalla ruudulla näkyvää näppäinsarjaa mahdollisimman monta kertaa ja keihään ollessa ilmassa ohjastettava kepakkoa kohti lentolinjalla kelluvia pilviä. Moukarinheitossa lekaa lennätetään kohti valtavaa naulaa ja voittoon tarvittavia pisteitä irtoaa iskuvoiman lisäksi tyylistä. Omaksi suosikikseni muodostui vänkä lento- ja jalkapallon yhdistelmä Toadball, jossa palloksi puhallettuja sammakoita potkitaan vastustajan kenttäpuoliskolle. Mitä vähemmän sammakoita on omalla alueella, sen parempi. Epäonnistuneitakin lajeja tosin löytyy. Roomalaismätke sekä roomalaissinfonia ovat toisintoja seikkailun mätkintäkohdista, vain tylsempinä versioina. Olympialaiset kruunaava hevoskärrykisa on todellinen pettymys, sillä se on sekava ja vesitetty minipeli, jossa voiton sijaan tarkoituksena on selvitä esteitä täynnä olevasta radasta kaveria vähemmillä vahingoilla. Naputtelu ei helpommilla tasoilla vaadi yli-inhimillisiä voimia, joten myös isillä on mahdollisuus pärjätä jälkikasvuaan vastaan.

Aivan heti kärkeen ei olympiaadeja kannata kuitenkaan lähteä tahkoamaan, sillä alussa auki on vain kolme lajia yhdeksästä ja hahmoista ainoana Asterix. Loppusisältö avataan pelaamalla lajeja tarinapelissä sekä etsimällä peliin piilotettuja kirjekyyhkyjä. Yksinpelin pakkopeluutus on periaatteessa ärsyttävää, mutta koska tarina on pelattu loppuun parissa illassa, ei haitta ole suuri. Fataalimpi moka on sen sijaan myös olympialaisten moninpelin rajoittaminen kahteen pelaajaan samalla koneella. Lajien vähyydestä johtuen on kaksinpelikin nopeasti kaluttu.

Tämä on mainos:

Asterixin Xbox 360-versio saapui kauppojen hyllyille yli puoli vuotta muiden versioiden jälkeen. Mitään uusia ominaisuuksia ei peliin ole saatu, eikä ulkoasua ole päivitetty, joten muita versioita myöhäisemmälle julkaisuajankohdalle ei ole hyvää syytä. Nykypelien rumimmasta päästä Asterix ei silti löydy lähimainkaan, kiitos onnistuneen visuaalisen suunnittelun. Pelin huumori on myös onnistunutta, joten pelin tahkoaa läpi mielellään.

Asterix at the Olympic Games ei anna aihetta suuremmille valituksille, joskaan ei innosta hunajaisiin kehuihinkaan. Asterix-faneille ja perheen junioripelaajille sarjisolympialaiset maistunevat varmasti. Täyden hinnan kiskominen alle viiden tunnin huvista tuntuu silti kiskonnalta. Massiivinen lopputaistelu summaa pelistä jäävät ajatukset täydellisesti: hyvin ideoitua ja hauskaa, mutta harmillisen helppoa ja nopeasti nähtyä.

Asterix at the Olympic GamesAsterix at the Olympic GamesAsterix at the Olympic GamesAsterix at the Olympic Games
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
hauska, toimivat kontrollit, lajien toteutuksessa omia ideoita
-
aivan liian lyhyt ja helppo, vain kahden pelaajan moninpeli, teknisesti vanhanaikainen
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Asterix at the Olympic GamesScore

Asterix at the Olympic Games

ARVIO. Kirjoittaja Tero Kerttula

Asterixin olympiapeli on muuten ihan hyvä urheilu- ja seikkailuhenkinen hassuttelu junioreille, mutta pituutta pitäisi olla lisää.



Ladataan seuraavaa sisältöä