Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

The Elder Scrolls Online

Nostalgiaa, nojatuolimatkailua ja nuolia polveen.

Tämä on mainos:

Massiivimoninpelit synnyttävät oikeassa peliporukassa hienoja, ainutkertaisia pelikokemuksia. Siksi niissä riittää vetovoimaa senkin jälkeen, kun pelin sisuskalut on koluttu ja paljastettu. Henkilökohtainen pelikokemukseni The Elder Scrolls Onlinen (tästä eteenpäin TESO) muuttui siksi merkittävästi betasta julkaisuversioon siirryttäessä. Vanhan peliporukan kanssa vääntäminen on jälleen kerran hauskaa eikä pelistä tahdo päästää irti edes yön pikkutunneilla. Mutta se ei ole TESO:n erityinen ansio, vaan lähinnä merkki tietyn perustason saavuttamisesta yhteisöllisyyden synnyttämiseksi. Pelinä se on yhteisöllisyyden pinnan alla perinteinen, nostalginen ja jopa hieman tylsä. Mutta ei silti vailla muutamaa hyvää omaakin ideaa.

Merkittävä poikkeus nykymalliin verrattuna on TESO:n tapa käyttää kuukausimaksua kulujensa kattamiseksi. Noin 14 euron lompakolla vierailun vastapainoksi pelissä ei ole kokemusboostereita, hintalapun taakse piilotettuja kosmeettisia esineitä, typeriä arpajaishimmeleitä tai muuta ilmaispelejä riivaavia pakollisia pahoja. Lisäsisältöäkin on luvassa ilmaiseksi. Juuri äskettäin julkistettu Craglorn on seikkailualue pienille ja isoille ryhmille uusien haasteiden kera. Tällaista "avaimet käteen" -peliä oli kiva pelata ilmaispelien viidakossa rämpimisen jälkeen. Tuntuu hyvältä, että kaikki peliin kuuluva sisältyy kuukausimaksuun. Epäilen silti, että TESO:kin tekee esimerkiksi Star Wars: The Old Republicin tapaan siirtymän ilmaispeliksi jossain vaiheessa alkuinnostuksen laannuttua. Olisin tosin mielelläni väärässä, sillä MMO-pelit kaipaavat näitä dinosauruksiakin.

Tämä on mainos:

Massiivimoninpelin arvioiminen ja numeron tikkaaminen pohjaan on haastavaa. Tämä arvio on kirjoitettu kymmenien pelituntien jälkeen, eikä päähahmo ole vieläkään tasoa 20 pidemmällä (tasokatto on 50, jonka jälkeen hahmo alkaa tienata ns. "veteraanitasoja"). Kokeiltavaksi ovat päätyneet mahdollisimman monet pelin osa-alueista seikkailusta ryhmätyöskentelyyn, haarniskan takomiseen ja muita pelaajia vastaan vääntämiseen valtavalla Cyrodiilin PvP-alueella. Rapsuttelen siltikin vasta pintaa ja loppupelin sisältö on vielä suurimmalta osin mysteeri.

The Elder Scrolls Online
Cyrodiil on jaettu moniin pieniin kyliin, torneihin ja linnakkeisiin, jotka odottavat valtaajiaan.

Tamrielin maanosaan sijoittuva TESO on teemaltaan ja tarinaltaan varsin perinteistä fantasiahuttua. Maailma on vaarassa (taas) ja iso paha pyrkii portista läpi (taas) orjuuttamaan kansakuntia. Pelaaja on mystillinen "Vestige", jonka yhtä mystillinen Oraakkeli johdattaa ulos aloitusalueena toimivasta, hieman tympeästä Coldharbour- vankilaulottuvuudesta. Peli on täynnä viittauksia pelisarjan muihin osiin, joten The Elder Scrolls -fanit saavat rahalleen vastinetta. Muut voivat rapsuttaa päätään daedrojen ja akatoshien termimattopommituksessa. Tärkeimmät seikkailut sekä suurin osa sivujuonteista on ääninäytelty varsin pätevästi, joten pelkillä tekstiseinillä ei joudu pärjäämään. Peliä markkinoitiin tovi sitten isosti merkittävien ääninäyttelijöiden kavalkadilla John Cleesestä alkaen. Isoja nimiä käytetään hieman säästeliäästi lähinnä viiden kokemustason välein eteenpäin hyppäävän pääjuonen yhteydessä.

Coldharbourin jälkeen pelaaja sysätään suoraan pelin ensimmäiseen liittoutuman pääkaupunkiin "aloittelijasaaren" sijaan. Saarelle on suora venereitti, jota kannattaa kyllä hyödyntää, sillä sen seikkailuketjut on tehty hyvin ja esimerkiksi käsityöläisille niiden ympäristöstä löytyy paljon raaka-ainetta louhittavaksi. Pelin kolme liittoa ovat Aldmeri Dominion (Altmer-, Bosmer- ja Khajit-rodut), Daggerfall Covenant (Breton, Redguard ja Orsimer) ja Ebonheart Pact (Nord, Dunmer ja Argonia). Ennakkotilaajat ja Imperial Editionin omistajat voivat valita liittonsa ja rotunsa vapaasti, muut joutuvat sotimaan oman porukkansa riveissä muita kahta vastaan. Rodut tarjoavat pieniä bonuksia tiettyihin hahmoluokkiin tai pelityyleihin. Liittouma taas vaikuttaa siihen, kenen kanssa pelaajia vastaan käyt vääntämässä. Aloitusalueista Daggerfall tuntui mielenkiintoisimmalta egyptiläisteemoineen, mutta kaikki liitot päätyvät käymään ison osan fantasiakuvastoa läpi erilaisten suomaisemien, metsien, muinaisten linnakkeiden sun muun parissa.

Onnistuneessa massiiviroolipelissä on kattava hahmonkehitys ja mielekäs taistelu. Näistä toinen on onnistunut TESO:ssa. Hahmon ulkoasua pääsee muokkaamaan mukavasti päästä varpaisiin, mutta hahmonkehityksen parasta antia on pelin tapa antaa pelaajalleen varsin vapaat kädet taitopisteiden laittamisessa. Vaikka soturilla on hahmoluokka (Dragonknight, Sorcerer, Nightblade ja Templar), se ei kahlitse vielä tiettyyn rooliin. Oma pelityyli ja tarve sanelee, mihin kykypisteensä laittaa. Maagi voi laittaa raskasta panssaria päälle ja ottaa osumaa kahden käden miekan kanssa huitoessaan. Templar voi pukeutua puuvillaan ja keskittyä parantamaan taikasauvan kanssa takalinjoista. Valintoja on paljon, mutta ne voi onneksi ottaa takaisin maksamalla paikallisille jumalille kultaa uhrilahjana, joten huonojen valintojen kanssa ei ole jumissa koko loppupelin ajan. Eräässä porukkatehtävässä oli hauska huomata, että paikasta toiseen pomppiva Nightblade kykeni toimimaan tankkina pomoja vastaan, sillä huomion kiinnitettyään hidas rumilus jahtasi varasta pitkin areenaa osumatta isoilla iskuillaan.

Taistelu on betan jälkeen hieman parantunut, mutta kaukana täydellisestä. Taitopohjaisena kerrallaan käytössä oleva kykyvalikoima on pieni, sisältäen peruslyönnin lisäksi vain viisi kykyä plus superiskun eli "Ultimaten". Se on pääsääntöisesti riittävä määrä, mutta pari palikkaa pikanäppäimiin olisi ollut vielä parempi, kykyjä kun on tarjolla erilaisista yhteyksistä melkoinen määrä. Taistelun suurin ongelma etenkin lähiväännössä on pelin kyvyttömyys välittää riittävää fyysisyyttä tai momenttia pelaajalle. Luurangot, varkaat, menninkäiset sun muut reagoivat iskuihin huonosti ja välillä tuntuukin kuin fantasiaotuksen tilalla olisi pelkkää ilmaa. Betassa tilanne oli vielä huonompi, lopulliseen versioon saatiin onneksi hieman tiukennusta animaatioihin ja muuhun fiilikseen liittyvään. Lisäksi välillä tuntuu, että napinpainalluksista ei tapahdu mitään. Tämä saattaa johtua alkurynnistyksestä johtuvaan palvelimien hidasteluun tai siihen, että välillä peli ei tunnu rekisteröivän tähtäystä oikein. Parannettavaa siis vielä on. Leijuva fiilis ei ole yhtä paha maagien kanssa, koska tähtäyksen jälkeen tulipallo seuraa kiltisti kohdetta maaliin. Myös animaatiossa ja sen siirroksissa liikkeestä toiseen on vielä parannettavaa ja muutama suoranainen bugi.

The Elder Scrolls OnlineThe Elder Scrolls Online
TESO sisältää useita tutunnäköisiä miljöitä, jotka ovat aiemmin toimineet sarjan yksinpeliseikkailujen näyttämöinä.

Käsityöläiselle TESO:ssa on paljon puuhasteltavaa. Kaikkea voi kerätä ja tehdä, kunhan laittaa muutaman kykypisteen välillä asiaankuuluviin taitoihin ja pankissa riittää tilaa tavaroille (vihje: ei riitä). Riimuilla leikkiessä yhdistetään kolme erilaista yhdeksi kokonaisuudeksi, taikajuomissa selvitetään ensin mikä vatukka sisältää mitäkin efektiä. Aseiden ja puvustuksen kohdalla materiaalin lisäksi voi valita myös lisäominaisuuden ja rotukohtaisten erikoistyylien välillä, mikä luo tekemiseen kivasti vaihtelua. Kamikset tosin käyvät seikkaillessa sitä verran nopeasti pieneksi, että hirveästi alkupäässä ei vimpan päälle tehtyyn sotisopaan kannata panostaa. Loppupelin tasapaino tehtyjen ja löydettyjen tavaroiden välillä on vielä mysteeri, mutta toivottavasti asiansa osaavalle sepälle tai alkemistille on paikka ihan viimeisissäkin väännöissä.

Muita erikoisuuksia pelissä on verrattain minimalistinen käyttöliittymä, jota tosin saa lisäosilla muokkailtua kohti perinteisempää MMO-infoähkyä. Minikarttaa ei ole, ja kompassi antaa vain suuntimat lähimmille mielenkiintoisille kohteille. Isolta kartalta voi sitten tutkailla suurempia kuvioita. Tästä yhdistettynä kaikenlaisiin luolastoihin, minipomoihin ja kerättäviin raaka-aineisiin syntyy aika hauska MMO pelkälle samoilulle. Aina voi löytää jotain hyödyllistä, jotain uutta.

Tehtäväsuunnittelukin antaa sellaiseen yleensä mahdollisuuden, sillä matkan varrella taistelualueelle saatat törmätä pariin uuteen, hieman piilotettuun apua kaipaavaan. Tehtävät itsessään ovat ajoittain mukavia, usean eri vaiheen läpi käyviä kokonaisuuksia ja välillä taas sitä niin iänikuista tavarankeräilyä ja kolmentoista punaisen örkin niittaamista. Parasta osuutta pääjuonen ohella ovat erilaiset kiltatehtävät sekä jokaisen alueen oma, hieman isompi ketju. Niistä myös palkitaan parhaiten. Vain yksityisreissuina porukan kanssa suoritettavat tyrmät antavat aloittelevalle pelaajalle parempia palkintoja onnistuneen reippailun päätteeksi.

TESO jatkaa myös allekirjoittaneelle käsittämätöntä soolopelaajaa tukevaa linjaansa. Satoja tai tuhansia pelaajia sompailee valtavassa ihmispaljoudessa yksin ilman kunnollista kontaktia muihin. Vain tyrmät vaativat ryhmätyöskentelyä, muuten pelin voi pelata todennäköisesti läpi ilman kenenkään apua. Toivoisinkin, että tulevissa peleissä keskityttäisiin taas hyödyntämään tätä pelaajamassaa voimavarana, eikä yksinpelisuoritusten taustameluna.

Audiovisuaalista laatua voi kuvata pääosin sanalla "riittävä". Leukaa ei tule hirveästi loksauteltua, mutta harvemmin törmää mihinkään todella rujoonkaan. Osa vihollissuunnittelusta on varsin näyttävää etenkin pomo-osastolla. Laitevaatimukset eivät ole kummoiset, joten Tamrieliin pääsee hölkkäämään hieman vanhemmallakin masiinalla. Teho-PC:llä napit saattoi vetäistä suoraan kaakkoon ongelmitta. Pientä huomiota ja allekirjoittaneen osalta kiitosta pitää antaa haarniskoiden suunnittelusta. Valikoima ei sisällä naurettavia teräsbikineitä eikä typeriä piikkimuodostelmia pienen norsun kokoisine olkatoppauksineen, vaan oikeasti funktionaalisen näköisiä levy-, rengas- ja nahkapanssareita.

Äänisuunnittelu on ihan pätevää ja pari hyvää musiikkiraitaakin on mukaan sattunut. Ääninäyttelijäkaartissa on Michael Gambonin ja Jennifer Halen kaltaisia suuruuksiakin ajoittain mukana isommissa tehtävissä. Tosin välillä äänet katosivat tehtävänantojen yhteyksissä kokonaan, joten siitä pieni miinus. Muitakin bugeja riittää vielä, harmillisimpana tehtävien etenemisen pysäyttävät ongelmat. Niitä onkin jonkun verran saatu päivityksillä paikkailtua, mutta sarkaa vielä riittää. Päivitykset ovat myös tähän asti osuneet europuolella ärsyttävästi parhaaseen peliaikaan iltapäivälle. Toivottavasti Zenimax saa muutaman insinöörin yövuoroon tuleville kerroille, sen verran maksavien asiakkaiden peliaikaa ratkaisu tällä hetkellä vie.

The Elder Scrolls OnlineThe Elder Scrolls Online
Pelin tapa avustaa suunnistuksessa vain summittain tukee samoilua. Aina voi löytää jotain hyödyllistä, jotain uutta.

Moninpeli on yksi The Elder Scrolls Onlinen hehkutetuista innovaatioista. Valtavalle kartalle aukeava Cyrodiil on jaettu moniin pieniin kyliin, torneihin ja linnakkeisiin, jotka odottavat valtaajiaan. Niskan päällä oleva allianssi saa lisäksi bonuksia ryöstämällä vastustajiensa muinaiskääröjä hieman lippujen tapaan. Tuotantolaitoksia sisältäviä pikkukyliä voi vallata pienemmälläkin porukalla, mutta isoihin vaaditaan jo kymmeniä yhtäaikaisesti portteja murtavia pelaajia. Piirityslaitteiden viuhuessa loitsujen loisteessa meno on välillä varsin eeppistä. Erittäin positiivisesti ruudunpäivitys ei juuri nytkähdä, vaikka samalla tantereella mesoaisi sata pelaajaa yhtäaikaisesti.

Taistelu on muihin massiivimoninpeleihin - Guild Wars 2:n World vs. World etunenässä - verrattuna tappavampaa. Yksi pelaaja ei pysty pitkään taistelemaan kahta tai useampaa tasaväkistä vastaan, joten liikkua kannattaa ripeästi ja määrätietoisesti, jos haluaa pysyä melskeessä mukana. Samasta syystä sooloileva pelaaja ei pitkälle pötki. Onnistuneet valtausoperaatiot ja tapot palkitaan erityisillä pisteillä, joita voi käyttää paremman varustuksen tai vaikka katapultin hankintaan. Voittaneen allianssin kovin tyyppi palkitaan keisarin arvonimellä, jonka mukana seuraa maineen lisäksi uniikki kykypuu ja tittelin mukaiset varusteet. Syrjäytettynäkin osan näistä saa säilyttää menneiden suuruuden aikojen muistamiseksi.

The Elder Scrolls Online on "ihan hyvä" massiivimoninpeli kaikin puolin. Muutamia harmillisia heikkouksia lukuun ottamatta sen kenttäpäädystä löytyy omiakin ideoita, ja muutamia ammattitaitoisesti lainattuja. Seikkailu kavereiden kanssa on yhtä hauskaa kuin ennenkin, eikä peli asetu tässä poikkiteloin. Siitä ei kuitenkaan hehku sellainen deluxe-tunnelma, jota odottaisin näinä aikoina poikkeuksellisen kuukausimaksullisen pelin tarjoavan. Se sisältää suurimman osan kaikesta siitä, mitä pelaaja odottaa fantasiamaailmasta löytävänsä. Mutta se odottamaton, se mikä yllättää iloisesti ja antaa pelille persoonallisuutta, sitä jäämme edelleen odottamaan.

The Elder Scrolls Online
The Elder Scrolls Online
The Elder Scrolls Online
The Elder Scrolls Online
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Hahmonkehitys, käsityöammatit, ääninäyttely.
-
Lähitaistelun tunnottomuus, tasapaksu ulkoasu.
Tämä on mainos: