Mario Kart 8

Vaikka Wii U:n alkutaival ei ole ollut aivan odotetunlainen, Nintendo ei säästele kovia ammuksiaan. Kahdeksanteen Mario Kartiin kohdistuvat kovat odotukset ja siitä odotetaan selkeää piristysruisketta konsolimyynteihin. Myyntiä vauhdittaakseen pelin ostaneille tarjotaan myös ilmainen digilatauspeli Nintendon laadukkaista valikoimista. Pöytään on lyöty nyt siis lähes kaikki kortit ja Mario Kart 8 on yksi ässä lisää pakkaan.

Mario Kart -sarja ei ole liikoja vuosien saatossa uudistunut. Radat ja hahmokatras ovat vaihtuneet ja ohjausta on paranneltu, mutta pelin perusrakenne on pysynyt osasta toiseen päällisin puolin samana. Yllätyksiä ei tällä saralla ole vieläkään luvassa. Edessä on jälleen 32 rataa tuttuihin Cup-muotoisiin etappeihin jaoteltuna. Radoista 16 on kokonaan uusia ja toiset 16 ovat uudelleenmasteroituja versioita vanhoista radoista. Ratoja pääsee myös ajamaan kelloa ja haamukuljettajia vastaan, eikä nettipelikään ole uudistuksia kokenut. Varman päälle tuotettua peruspullaa siis?

No kun ei. Kun ensimmäinen kisa pääsee vauhtiin, peli ei jätä mitään seliteltävää. Peli on teräväpiirtoisessa väriloistossaan ihan syötävän upean näköinen ja rullaa sujuvasti 60 framea sekunnissa jaetullakin ruudulla hetkeäkään nikottelematta. Useammalla yhtäaikaisella kisaajalla ruudunpäivitys on toki hitaampaa, mutta sitä ei edes huomaa. Musiikki on fantastista ja sopii kisafiilikseen kuin moottoripyörä Donkey Kongin alle.

Ulkoinen kauneus on kuitenkin vain se kuorrute, jolla pelaajat imaistaan sisään. Rata toisensa jälkeen eteen lyödään nimittäin niin hervottoman tasokkaita ratoja, että peli kiilaa jo pelkästään niiden ansiosta genrensä kärkisijoille. Esimerkiksi perinteistä kierrostyyppistä kisailua rikkova Mount Wario on joka kerta kiihkeää ja hauskaa kisailtavaa, josta uusia ajolinjoja ja kilpailutaktiikoita tuntuu löytyvän loputtomiin. Jopa aiemmista sarjan osista napatut remasteroidut radat on tehty kokonaan uusiksi, eikä niitä ole tuntea entisekseen.

Osasyy edelliseen on kahdeksanteen osaan uutena ominaisuutena tullut kikkailu painottomuuden kanssa. Nyt autot ja mopot voivat määrätyissä kohdissa rullata seiniä ja kattoja pitkin, mikä on osasyyllinen erinomaiseen ratadesigniin. Vaikka pää ei painottomuuden vuoksi pyörälle menekään, radat ovat upean mielikuvituksellisia vänkyröitä, jotka tarjoavat paljon löydettävää ja opeteltavaa.

Upea ratavalikoima viimeistellään viimeisen päälle täydellisiksi hiotulla ohjauksella. Kentistä kerättävillä kolikoilla ajokkeihin avautuu uusia täydennyspalikoita, jotka muokkaavat ohjausta esimerkiksi kevyemmäksi tai liukkaammaksi. Jokaisen palikan vaikutus tuntuu auton alla niinkuin pitääkin ja ohjaustuntuman ansiosta väärät palikkavalinnat väärillä radoilla kostautuvat heti. Ajatuksella rakennettu vempele ohjautuu kuin ajatus. Tämäkin ominaisuus on toki tuttu aiemmista osista, mutta tällä kertaa ajoneuvostrategian merkitys on oleellinen erityisesti aika-ajoissa.

Ajettavaa on jälleen kerran paljon, mutta tuttuun tyyliin moninpeli on paketin kruununjalokivi. Jaetulla ruudulla tai netissä, ei väliä - ihmispelaajien kilvellä takaraivoon kopauttaminen on reilusti tekoälypelaajien kiusaamista hauskempaa. Nettipeli toimii muutenkin varsin virheettömästi ja sujuvasti, eikä vielä siihen yhteen kisaa koukuttavia ranking-pisteitä ole suinkaan unohdettu. Battle-pelimuodossa ei tarvitse enää pörrätä tylsillä areenoilla, vaan reipashenkistä kuolonottelua käydään kahdeksikossa samoilla radoilla kuin kilpailujakin.

Oikeasti uutta on silti melko vähän. Uusia aseita on pakettiin toki mahdutettu ja niistä esimerkiksi vihollisia ahmiva ja siinä onnistuessaan vauhtiboostin antava piraijakasvi on loistava lisäys pakettiin. Sen sijaan kisaa johtavan kilpailijan kimppuun hakeutuva sininen kilpi on ikävä kyllä edelleen läsnä, vaikkakin kilpi jyrää johtajaa jahdatessaan kaikki muutkin kilven heittäneen pelaajan edessä köröttelevät kuskit nurin osuessaan.

Näennäinen tuttuus jää kyynikoiden ongelmaksi, sillä Mario Kart 8 kiilaa siitä huolimatta sarjansa parhaaksi peliksi. Kaikki mitä peli tarjoaa, toimii parhaimmillaankin vain erittäin hyvin. Peli ei ota rohkeita askeleita eteenpäin, vaan pitäytyy pelisarjan vahvuuksissa ja viilaa niitä entistäkin paremmiksi. Kun esimerkiksi Sonicin kart-kisailut lähtivät reilummin kohti arcade-autoilua ja erilaista perusrakennetta, Mario Kart tyytyy tekemään kaiken osaamansa pirun hyvin. Niin se mokoma tosiaan tekee.