Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Transistor

Taktista taistelua ja virheetöntä estetiikan tajua yhdistävä Transistor vie pelaajan tuttuun, mutta samalla miellyttävän epämääräiseen maailmaan. Supergiant Gamesin edellinen peli Bastion viitoitti tien, jota Transistor mukailee.

Paikallinen laulajakuuluisuus Red herää piirilevyä muistuttavan, puhuvan miekan vierestä. Miekka on isketty epäonnisen miehen mahasta sisään ja nyt se haluaa pois. Kuka, mitä, missä ja kenen luvalla ovat vain osa kysymyspatteristoa, johon peli pikkuhiljaa vastaa lineaarisen tarinan edetessä. Red poimii vihjeitä vastustajistaan ja päämäärästään liikkuessaan alueelta toiselle. Bastionin suosittu kertojaääni on tavallaan läsnä hieman erilaisena, sillä miekka tarjoaa mielipiteitään ja taustoittaa tekemistä jatkuvasti. Dialogi ja kerronta kiertelevät juonen tärkeimpiä kohtia mielenkiintoisesti. Tuloksena etenkin seikkailun ensimmäiset tunnit menevät miellyttävän epämääräisessä usvassa, jossa pelaaja ei voi tietää mitä tuleman pitää.

Transistorin futuristisessa maailmassa käppäilyä rytmittävät erilaiset taistelut epämääräisiä "prosesseja" vastaan. Nämä valko-musta-punaiset pallerot ja robottimaiset olennot osaavat tukun temppuja, joiden tunteminen on olennaista etenemisen kannalta. Uusia vihollistyyppejä esitellään tipoittain ja vanhat saavat päivityksiä. Kaikki taistelut rajoittuvat erimuotoisille areenoille suojineen ja esteineen. Maaston hyödyntäminen kasvattaa elinajanodotusta merkittävästi, sillä osa isompien vihollisten kyvyistä tekee todella kipeää, pomovastustajista puhumattakaan.

Tämä on mainos:

Vääntäminen tapahtuu periaatteessa reaaliajassa, mutta käytännössä leijonanosa toiminnoista tehdään pysähdystilassa eräänlaisen toimintopalkin energia turvin. Erilaiset seikkailun aikana opittavat kyvyt syövät tätä palkkia eri määrän. Kun palkki on tyhjä ja oma "vuoro" on suunniteltu, se pyöräytetään läpi Redin suihkiessa pitkin areenaa siivuttaen vastustajiaan. Tämän jälkeen Redin pitää reaaliajassa väistellä vastustajia tai iskeä muutama isku sisään palkin latautuessa.

Sijoittuminen on tärkeää, sillä lähes kaikki iskut osuvat useampaan kohteeseen sopivalla tähtäyksellä. Lisäksi osa vihollisista ottaa enemmän vahinkoa takaapäin tulevista lyönneistä. Fiksu omien liikkeiden ketjuttaminen pistää nurin monta vastustajaa kerralla ja nopeuttaa taisteluiden kulkua. Onnistunut liikesarja myös näyttää erittäin hyvältä, kiitos animaation ja tyyliteltyjen efektien. Joissakin väännöissä on aivopähkinänkin vikaa.

Uusien kykyjen lisäksi Red voi myös parantaa olemassa olevia kykyjään yhdistelemällä niitä keskenään, jolloin toinen kyky antaa passiivisen bonuksen "emokykyyn". Esimerkiksi Breach()-liikkeen yhdistäminen Spark():iin antaa tälle viivasuoralle hyökkäykselle räjähtävää lisävahinkoa. Eri kombinaatiot tuottavat erilaisia lopputuloksia. Pieni miinus pelille on annettava sekavasta käyttöliittymästä näiden kykyjen yhdistelyssä. Tarinankerronnassa epämääräisyys ja teeman noudattaminen viimeisen päälle on hienoa ja ymmärrettävää, mutta valikoiden puolelta epämääräisyys pitäisi kitkeä pois.

Tämä on mainos:

Kauneus on katsojan silmässä, mutta minua Transistorin tapa yhdistää käsin piirrettyjä taustoja ja kolmiulotteisia hahmoja miellytti erittäin paljon. Lopputulos on sekä viehättävä että uniikki art decoa ja tietokoneteknologiaa yhdistäviä yksityiskohtia myöten. Efektit ovat näyttäviä, mutta eivät päällekäyviä, ja sopivat hyvin teemaan. Jopa typografia on loppuun asti mietitty. Muuten hiottua kokonaisuutta vasten "matkustusosuudet" ja niiden yksinkertainen kaksiulotteinen grafiikkaa näyttää harmillisen halvalta.

Supergiant Gamesin tavaramerkiksi kohta nouseva vahva kertojaäänen läsnäolo toimii Transistorissakin hyvin. Tämän ansiosta tunnelma on samalla sekä hieman film noir -henkinen että kevyt, muttei koominen. Lisäpisteitä peli kuittaa myös erittäin osuvista musiikkivalinnoista. Kaiken kaikkiaan Transistor on ehdottomasti hyvä ehdokas vuoden peliksi audiovisuaalisen toteutuksensa osalta.

Taktinen taistelu, kykyjen kanssa leikkiminen sekä vahva tyyli tekevät Transistorista juuri niin hyvän pelin kuin ennakkohype antoi odottaa. Seikkailu ei ole äärimmäisen pitkä, mutta se tarjoaa alusta loppuun mielekästä pelattavaa, etenkin ensimmäisellä kerralla. Markkinoille mahtuisi varmasti enemmänkin tällaisia raikkaita ja huoliteltuja pelejä, jotka eivät ole ihan autotalliteoksia mutta eivät suurtuotantojakaan.

Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
Transistor
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Tyyli, kykyjen yhdistely, kertojaääni ja musiikki
-
Lyhyehkö kesto
Tämä on mainos: