Kaltaiselleni genrelokerointiin uskovaiselle pelaajalle Viva Piñata: Trouble in Paradise on päänrapsutuksen arvoinen tapaus. Toisaalla peli tuo vahvasti mieleen The Sims -pelit, toisaalla taas Pokemonin. Myös peliklassikko Populous tulee usein mieleen. Yksinkertaisimmillaan pelaajan tehtävänä on Piñata-yhteisön kehittäminen, paperieläinten lähettäminen lastenkutsuille sekä puutarhan kehittäminen kasveja kasvattamalla ja rakennuksia rakentamalla. Mitä enemmän hassuja eläimiä ja kasveja puutarhasta löytyy, sitä enemmän pelaajalle kertyy kokemuspisteitä. Niiden myötä rakenneltava alue laajenee, työvälineet kehittyvät ja niin edelleen.
Piñatojen kerääminen pihapiiriin ei ole aivan yksioikoinen juttu. Vielä alkuvaiheessa eläimiä tupsahtelee puutarhaan kuin puolivahingossa, mutta varsin nopeasti pihapiiristä tulee löytyä monenlaisia kiinnostavia vetonauloja. Piñatoja voi myös pyydystää uusista aavikko- ja jäämaailmoista. Kun piñata on lopulta puutarhaan saatu, pitää se saada vielä vakituiseksi asukkaaksi oikeanlaista muonaa syöttämällä ja maastoa muokkaamalla. Tämän jälkeen piñatat kaipaavat vielä kavereita seurakseen eläinperheen kasvatusta silmälläpitäen. Kerran puutarhaan asumaan jäänyttä piñata-lajia ilmestyy myös paikallisen palkkionmetsästäjän listoille, joten tuhon sattuessa pahimmat vahingot voi aina korjata rahalla. Pihapiirissä hiippailee myös ilkeitä happamia piñatoja, jotka popsivat suihinsa joko muita piñatoja tai pelaajan kallisarvoisia siemeniä. Hapanotuksista pääsee eroon joko sitkeydellä, jolloin ne saattavat liittyä pelaajaan paratiisiin, tai vaihtoehtoisesti hutkimalla ne lapiolla piñata-taivaaseen.
Kun piñatan maha on täynnä lempiruokaa ja haikaran virkaa toimittava ilmalaiva tuonut ensimmäiset piñata-vauvat puutarhaan, on paperieläin yleensä täynnä karkkia. Tällöin se on valmis lähetettäväksi syntymäpäiväkutsuja ilostuttamaan. Aivan sattumanvaraisesti piñatoja ei kuitenkaan voi maailmalle ampua, vaan pelaajalla on oltava valittuna tiettyä piñatatyyppiä vaativa tehtävä. Tehtäviä on kerrallaan valittavana kolme kappaletta, ja tehtäviä voi tarvittaessa vaihdella lennossa. Tämä estää tehokkaasti pelaamisen jumiutumisen yhteen tiettyyn tehtävään. Eteneminen onkin sutjakkaa.
Erilaisia syy-seuraus -suhteita on hirmuinen määrä, joten varsinkin alkuvaiheessa langat tahtovat karata käsistä. Jokaisella piñatalla on oma lempiruokansa, oli se sitten kasveja tai toisia piñatoja. Niinpä esimerkiksi hiiriyhteiskuntani koki yllättävän tuhon, kun puolihuolimattomuuksissani otin puutarhani asukeiksi pari käärmettä ymmärtämättä aidata niitä omaan lokeroonsa. Kun samaisella hetkellä eräässä maailmankolkassa lastenkutsut kaipasivat juurikin hiiriä, jouduin pohtimaan taktiikkani uusiksi. Etenkin, kun rahani eivät riittäneet uusien hiirien ostamiseen. Niinpä myin kärmekset pois ja tartuin kastelukannuun uusien kaupattavien kasvien toivossa.
Tekemistä Piñata-paratiisissa piisaa. Jos eläinten ja kasvien kasvatteluun kyllästyy, voi pelaaja rakennella vaikkapa polkuja puutarhalleen, pelata minipelejä piñatojen kanssa tai vaikkapa vain seurailla paperiotusten touhuilua puutarhassa. Sisällön hurjan määrän huonona puolena on pelaamisen ajoittainen työläys ja sekavuus. Välillä tuntuu että kaikkea mahdollista pitäisi ehtiä tehdä samanaikaisesti ja yhteen asiaan keskittyminen on vaikeaa. Työn tuskan helpottamiseksi puutarhaa on mahdollista hoitaa yhden koneen ääressä kahden ja verkon yli neljän pelaajan kesken, mikä toimiikin mainiosti.
Välillä liiaksikin karkinkukertavasta toteutuksestaan huolimatta - pelivaluuttakin mitataan suklaarahoissa - on syytä huomata, ettei Trouble in Paradise ole aivan perheen pienimmille suunnattu peli. Tämä ei johdu sisällöstä itsestään, sillä perheemme kolmevuotias tykkäsi seurailla leppäkerttuperheen elämää. Pelimekaniikka ja käyttöliittymä ovat sujuvuudestaan huolimatta sen verran monimutkaisia ja runsasta opettelua vaativia, että aikuinenkin on välillä pelin ääressä ihmeissään. Kouluikäiselle peli varmasti uppoaa, mutta monelle täysi-ikäisyyttä lähestyvälle tai vahvasti aikuisikänsä saavuttaneelle peli saattaa olla turhan imelä. Itse tykkäsin, moni muu vain kurkisti varovasti kulmien alta. Toisaalta jos peruspeli vaikuttaa liian hankalalta, tarjoaa peli myös Free Play -tilan, jossa rahat eivät lopu kesken eivätkä happamat piñatat ilmaannu puutarhaa terrorisoimaan. Muilta osin pelimekaniikka ei juuri muutu.
Muuta moitittavaa pelistä on vaikea keksiä. Maailmalta kantautuneiden kertomusten mukaan Trouble in Paradise ei esittele hirmuisesti uutta edeltäjäänsä nähden, mutta itse paperieläinten paratiisin ensikertalaisena en pysty ottamaan asiaan kantaa. Peli on todella kaunis katsella ja kuunnella, eikä puuhasteluun pääse kovin äkkiä kyllästymään. Jos syksyn harmaudessa tekee mieli pelata jotain todella aurinkoista ja hyväntuulista, on Trouble in Paradise erinomainen vaihtoehto.