Sniper Elite 3

Rebellionin tarkka-ampujasimulaatio on edennyt epäkuolleiden kautta kolmanteen varsinaiseen osaansa ja samalla Euroopan taistelukentiltä vähemmän koluttuun Pohjois-Afrikan kampanjaan. Tapahtumapaikka on uuden ja avoimemman kenttäsuunnittelun kanssa on pelin ehdottomasti parasta antia, mutta mikään napakymppi se ei valitettavasti vieläkään ole.

Tarina sijoittuu itse asiassa Sniper Elite V2:n tapahtumien edelle Karl Fairburnen seuratessa natsikenraalin salamyhkäisiä suunnitelmia halki kalliolinnoitusten ja hiekkakenttien. Kenraali tuntuu toimivan jopa itse Hitleriltä salassa, eivätkä tämän aivoitukset aukea kuin vähitellen kenttä kentältä. Hahmot yleisjäyhän Karlin tavoin ovat sivuosassa itse toimintaan nähden, eikä yksikään nouse erityisen muistettavaksi. Ääninäyttelijät hoitavat leiviskänsä kunnialla, vaikka dialogi tai juonenkuljetus ei missään vaiheessa repeä riemuloistoon.

Edeltäjiensä tavoin Sniper Elite 3:n pääpaino on nimensä mukaisesti kiikarikiväärin kanssa seurustellessa. Vaikeusasteesta riippuen vastustajien rei'ittäminen on joko helppoa tai varsin helppoa. Ainoastaan kaikki käyttöliittymän elementit piilottava "Authentic" -asetus tuo ammuskeluun haastetta. Tämä ei sinällään ole ongelma, sillä painotuksestaan huolimatta eliittiampuja on lopulta varsin pelimäinen peli. Entistä avoimempia kenttiä voi taklata taidoista tai taipumuksista riippuen salamyhkäisesti hiipien tai sitten valitsemalla paikan, josta lahdata alueen kaikki pahikset mahdollisimman turvallisesti.

Hiivintämekaniikat ovat menneet uusiksi ja tarjoavat nyt oikeasti kätevän tavan hoitaa ongelmallisimmat kohteet koko tukikohtaa herättämättä. Esimerkiksi erilaisia kiväärinäänen peittäviä tapahtumia ja elementtejä on nyt paljon enemmän, joten enää hiiviskelyn ei tarvitse tarkoittaa pelkän pistoolin kanssa kulmasta toiseen hitaasti etenemistä.

Sniper Elite 3:n iso erikoisuus ovat sen hidastetut, vihollisen sisuskalut osumahetkellä näyttävät "röntgen-kamera-ajot". Ominaisuutta on jälleen päivitetty entistä pikkutarkemmaksi ja se sisältää nyt myös ajoneuvot. Tosin moottoriblokin lävistäminen ei räjähdyksestä huolimatta ole aivan yhtä tyydyttävää kuin 300 metrin päästä tikatun tarkka-ampujan pääkallon räjähtäminen.

Röntgen on mennyt kolmososassa siihen vaiheeseen, että se tuntuu makaaberiudessaan parodialta itsessään. Se on kuin sarjakuvaväkivaltaa, jota ei voi enää ottaa millään tosissaan. Kikka alkaa myös pian toistaa itseään näyttävyydestään huolimatta. Onneksi sen yleisyyttä voi säätää monipuolisesti.

Kiväärin lisäksi konepistooli, pistooli (mielellään äänenvaimennettu Welrod) ja tukku miinoja takaavat, että vastustajat eivät pääse hiipimään putkinäköisen ammuskelijan selustaan. Uutuutena eri varusteiden esivalinnan lisäksi myös kivääriä voi nyt tuunata mieleisekseen löytämällä kentistä erilaisia lisäosia. Monet niistä on tosin piilotettu erittäin hyvin, sillä palikoita on osunut huolellisesta nuohoamisesta huolimatta kohdalle vain muutama. Jokaisen kentän sivutehtävät tarjoavat hieman tekemistä ahkeralle pelaajalle. Näistä palkintona on tukku lisäkokemuspisteitä, joilla Karl avaa käyttöönsä uusia kiväärejä ja aseita.

Kohtuullisen näyttävät kentät on täytetty valitettavan reikäpäisillä vihollisilla. Ajoittain ne toimivat fiksusti ja omaa henkeään arvostaen sen sijaan, että heittäytyisivät kiikarin eteen vailla huolta huomisesta. Harmillisesti tekoäly heijaa itsensä usein älyttömyyden puolelle, kun joko reitinhaku tai logiikka pettää. Pelillä onkin välillä tapana luoda toisaalta hauskoja, mutta käytännössä immersion särkeviä hetkiä, kun natsisotilaat juoksevat urhoollisesti seinää päin ja niin edelleen.

Sotilaiden havainnointikyky tuntuu myös heittelevän fiiliksen mukaan. Välillä nämä haukansilmät bongaavat tetsaavan ampujan kolmen pusikon ja puuaidan läpi, kun taas välillä ne kieltäytyvät näkemästä kosketusetäisyydellä hiipivää Karlia. Räsynukkefysiikka tarjoaa oman osansa tahattomasta komiikasta lennättäen Heinzeja ja Robertoja komeissa kaarissa halki ilman, tiputtaen nämä lopulta tärisemään seinän ja rekan väliin.

Pohjois-Afrikka sisältää ennalta-arvattavasti paljon vaaleanruskeita sävyjä hiekasta rakennuksiin. Perusnätti toteutus luo riittävän uskottavat puitteet toiminnalle, mutta ei kykene luomaan todella muistettavia näkymiä. Kolmososan suurin ansio on uudistettu kenttäsuunnittelu. Kartat tarjoavat enemmän vapautta ja vaihtoehtoja etenkin kaksinpeliin. Molemmat ampujat voivat edetä kohteeseen selkeästi erillään, joka luo aivan uutta dynamiikkaa hyvin kommunikoivien kavereiden peliin.

Animaatiopuoli pyörii hyvin ajoittain hajoilevaa fysiikkamallinnusta lukuun ottamatta. Äänimaailma koostuu perinteisistä sodan äänistä, sotilaiden höpinöistä ja huudoista sekä eri kenttien tunnusomaisista elementeistä kuten hävittäjien ylilennoista. Musiikki on pääosin sopivaa kilkettä taustalla ja nousee crescendoon toiminnan alkaessa.

Moninpeliä on parannettu, mutta se ei vieläkään nouse erityisen mieleenpainuvaksi tai pitkäaikaista hupia tarjoavaksi kokonaisuudeksi. Eniten miellyin "No Crossing" -pelimuotoon, jossa tiimit on karsinoitu omille kenttäpuoliskoilleen. Harmillisesti näitä tarkka-ammuntaan täysin keskittyviä kenttiä oli julkaisuhetkellä vain kaksi kappaletta.

Ongelmana on edelleen myös se, että pelin isäntä ei voi vieläkään säätää riittävän pikkutarkkaan palvelimen asetuksia. Moninpelistä olisi mukava esimerkiksi saada kaikki tähtäysavut pois osaavien ampujien palkitsemiseksi. Moninpeli niin muita kuin tietokonettakin vastaan kasvattaa pelaajan kokemuspistetiliä mukavasti, eli myös yksinpelaaja hyötyy varpaansa dippaamisesta nettiareenan puolelle.

Rebellionin Sniper Elite -sarja pyörii jatkuvasti kivan ja klassikon välimaastossa. Se sisältää paljon hyvää ja uniikkia, muttei aivan kykene retuuttamaan itseään merkkiteoksen puolelle. Hyvän kenttäsuunnittelun ja entistä vapaamman toimintatavan vastapainona kolmonen sisältää tekoälyttömyyksiä ja laimeaa tarinankerrontaa, joka ei motivoi etenemään kentästä toiseen. Sniper Elite 3 on silti erittäin viihdyttävä, hieman Korkeajännitys-henkinen reippailu kuumalle aavikolle etenkin pelikaverin kera.