Risen 3: Titan Lords

Risen-pelisarja ja sitä edeltäneet Gothic-pelit ovat tunnetusti "valikoituneille" makuaisteille. Ne jäävät monessa suhteessa jälkeen tunnetuimmista roolipelisarjoista, mutta tarjoavat omaleimaisen kokemuksen niille, jotka jaksavat elää pöljien suunnitteluratkaisuiden kanssa. Risen 3: Titan Lords tallaa näitä tuttuja polkuja.

Vähemmän yllättäen koko tunnettu maailma on taas vaarassa. Päähenkilö ei tosin tästä alussa juuri nakkaa, sillä sielu on nyysitty ja kostoa pitäisi saada kehitettyä. Merirosvomenneisyydestä on jäljellä enää romminhuuruinen haalea muisto. Miehistö on kadonnut ja päätä särkee jokaöisten painajaisten ansiosta. Risen 3 seilailee osin kakkosen piraattilahdella, mutta haarautuu pidemmän päälle perinteisiin fantasiamaisemiin. Huttuista juonta ei juuri auta se, että yhden äänen ihme protagonistina ei kykene tuomaan omaan pelihahmoon juuri minkäänlaista nyanssia. Muut hoitavat dialoginsa hieman paremmin, vaikka erästä noitatohtoria lukuun ottamatta kukaan ei erityisemmin painu mieleen.

Risen-sarjan perisyntinä tuntuu olevan vuodesta toiseen, että sisältöä pusketaan niin penteleesti peliin, jonka perusta on mätä. Kakkosen taistelusysteemiin on kuulemma tehty merkittäviä parannuksia, mutta niitä saa kyllä hakea kissojen ja koirien kanssa. Viholliset torjuvat iskuja epäinhimillisen hyvin myös selkäpuolelta, ja omaan hahmoon suuntautuvien iskujen torjuminen on vähintäänkin arpapeliä. Vastustajien animaatioista ei myöskään voi päätellä koska on sovelias hetki iskeä takaisin, sillä isoa huitaisua saattaakin yllättäen seurata sarja pieniä iskuja heti perään. Tekoälyttömyys on myös huipussaan niin mukana heiluvan kaverin kuin vihollistenkin kohdalla. Välillä nämä maanis-aggressiiviset heilujat taantuvat lähes horrokseen, eivätkä hyökkää vastustajiensa kimppuun ollenkaan. Toisinaan ne jäävät maastoon jumiin tai pomppivat kielekettä ylös ja alas kuin jumppatunnilla.

Ensimmäisen parin tunnin perusteella koko roskan saisi lykätä laidan yli mereen, sillä niiden aikana typerryttävän jäykkä lähitaistelu tahtoo tuhota kaiken vähäisenkin peli-ilon. Vasta noin seitsemän tunnin kohdalla peruspelattavuuteen alkoi tulla jotain tolkkua magian saapuessa kuvioihin mukaan. Silloin haaste heittää samalla häränpyllyä, ja kaiken torjuvien vihollisten nyhertäminen kuoliaaksi muuttuu poskettoman helpoksi. Ainakin riimumagia tuntui siltä, että toin kranaattikiväärin veitsitappeluun. Raivostuttavan taistelun muuttuminen sunnuntaikävelyksi nosti kyllä peli-iloani huomattavasti.

Piranha Bytes on puskenut sisältöä peliin jälleen tolkuttoman paljon. Harmillisesti iso osa siitä on joko hieman sinnepäin toteutettua tai muuten tympeää. Vierailtavia saaria on puolen tusinaa ja isommilla saa helposti vierähtämään tunnin jos toisenkin. Pelin kokonaiskesto voi omasta keräilyvimmasta riippuen vierähtää 50 tunnin paremmalle puolelle, mikäli jaksaa nuohota kaikki niemennotkot ja vuortenhuiput. Mukana on myös omien aseiden väsäystä, aarteenmetsästystä, alkemiaa, mieletön määrä sivutehtäviä ja tukku ajanvietteitä kilpajuomisesta veitsenheittokisoihin. Määrä on kuitenkin korvannut laadun, eikä moniin tee mieli palata muutaman ensimmäisen kokeilun jälkeen.

Risen 3: Titan Lords on ajoittain ihan perusnätti tuotanto. Maisemat vaihtelevat villisti unelmahiekkarannoista kristallien koristamiin luolastoihin. Vihollisia löytyy eri saarten teemojen mukaisesti monituisia, mutta ne käyttäytyvät harmillisen samanlaisesti muodosta tai koosta riippumatta. Musiikkiraitaan en pahemmin kiinnittänyt huomiota, mutta ainakaan sitä ei halunnut kytkeä pois päältä. Mastojen monimuotoisuus kostautuu tosin ajoittain selkeästi vikkelästi rakennetuissa sijainneissa, joista ei paria palmua enempää nähtävää löydy.

Peli tarjoaa varmasti edellisten osien ystäville sitä samaa tuttua, hieman viimeistelemätöntä fantasiahuttua. Ensikertalaiselle sahalaidat ja suoranaiset suunnittelukämmit voivat olla liikaa. Pelin aloitus tuntuu lähes suunnitelmalliselta kaiken pelimotivaation tuhoamiselta. Studion kunnianhimo on jälleen ylittänyt osaamisen, eikä pelisarjan aitoihin ongelmiin ole vieläkään puututtu. Jos taistelu vedettäisiin kokonaan uusiksi ja sisällön määrää karsittaisiin hieman laadun parantamiseksi, tämä seikkailusimulaatio nappaisi taatusti paremman arvosanan ja tukun uusia faneja.