Tales of Xillia 2

En ole pelannut ensimmäistä Tales of Xilliaa, joten jatko-osaan tarttuminen epäilytti hieman. Mukaan hyppääminen tuntui aluksi luontevalta, mutta pelin edetessä mukaan tulee runsaasti ensimmäisen osan henkilöitä, jotka viittaavat keskusteluissaan ensimmäisen osan tapahtumiin. Onneksi pelissä tulee mukana ensimmäisen pelin taustoja valottavia tekstejä, mutta kyllä tätä ennen kannattaa ehdottomasti tahkota läpi ensimmäinen Xillia.

Tales of Xillia 2:ssa nuori tyttö Elle lähtee etsimään raamatulliselta kuulostavaa Kanaaninmaata, joka legendan mukaan voi toteuttaa sinne pääsevän toiveet. Erinäisten sattumien kautta hän päätyy pelin päähenkilön Ludgerin apuriksi, sillä heidän tavoitteensa eivät lopuksi eroa hirveästi toisistaan. Pian ryhmään liittyy mukaan vino liuta erilaisia henkilöitä, joille kaikille löytyy joku syy mukana roikkumiseen. Kaiken taustalla pyörii tietenkin lukemattomista japanilaisista roolipeleistä tuttu maailmanlopun uhka. Tosin tällä kertaa koin juonen tavallista mielenkiintoisemmaksi, sillä siihen sekoittuu runsaasti erilaisia elementtejä, kuten esimerkiksi risteäviä ulottuvuuksia.

Pelissä on paljon hyvää ja parhaaksi osa-alueeksi itselleni nousi sen taistelujärjestelmä. Reaaliaikaisesti käytävät mätöt ovat vauhdikkaita ja viihdyttäviä jopa tällaisen vannoutuneen vuoropohjaisten taistelujen ystävän mielestä. Päähenkilö Ludgerilla on kolme erilaista pääasetta, joita täytyy osata hyödyntää oikeita vihollisia vastaan. Perushyökkäyksiä on jokaiselle aseelle muutama kappale, joiden lisäksi Ludger oppii kaikille erilaisia erikoishyökkäyksiä. Näiden avulla voi rakennella tehokkaita iskusarjoja, joilla perusviholliset kaatuvat nopeasti. Ludger voi myös muuttaa muotoaan voimakkaaksi keihästä heiluttavaksi olennoksi, joka teurastaa nopeasti pienemmät vastukset ja tekee rutkasti vahinkoa pomovihollisiin.

Tämä olisi jo riittänyt minulle, mutta taisteluissa mukaan heitetään vielä parijärjestelmä, jossa muita poppoon jäseniä voi pyytää avuksi. He muun muassa kiertävät vihollisten taakse, parantavat pelaajan hahmoa ja niin edelleen. Lisäksi heidän kanssaan voi suorittaa erittäin voimakkaita yhteishyökkäyksiä. Vaikeimpia pomoja vastaan parityöskentely on välttämätöntä. Vauhdikkaat taistot ovat ohi myös nopeasti, ja alussa niiden kesto on viiden sekunnin tienoilla. Niinpä niitä ehtii tahkoamaan runsaasti lyhyessä ajassa. Päätä huimaava vauhti takaa pikaisesti kehittyvien hahmojen lisäksi nopeasti taskujentäytettä raaka-aineiden ja rahan muodossa.

Taistelun lisäksi pidin myös esimerkiksi erilaisten sivupomojen metsästyksestä, hahmojen välisistä suhteista ja niitä avaavien tehtävien suorittamisesta, maailman tutkimisesta erilaisten aarteiden toivossa ja muutamista muista pienemmistä asioista.

Tosin mukana on tietenkin myös huonoja puolia. Maailma on aika aakeaa ja laakeaa, eivätkä erilaiset paikat eroa hirvittävästi toisistaan. Välillä päästään koluamaan jopa korkeuseroja sisältäviä alueita, mutta niitä olisi saanut olla mukana enemmänkin. Välillä on havaittavissa myös teknisiä ongelmia, sillä kaupungeissa liikuttaessa asukkaiden latautumista saa odottaa välillä sekuntikaupalla.

Eniten minua kuitenkin häiritsi pelin etenemistä rajoittava lainajärjestelmä, jossa pelaaja pakotetaan tietyin väliajoin haalimaan tarpeeksi rahaa velkojensa maksuun. Toisaalta tämä on tietyllä tavalla temaattisesti hyvä tapa rajoittaa liian nopeaa etenemistä. Rahaa tippuu taisteluista, joten massia tahkoamalla hahmot nousevat väkisin tarpeeksi kovalle tasolle selvitäkseen seuraavista haasteita. Samalla se myös katkaisee harmittavasti juonenkuljetuksen. Juuri kun luulee pääsevänsä tutkimaan mielenkiintoista paikkaa, läjähtää ruudulle seuraavaksi tehtäväksi "maksa 100 000 lainaa". Ala siinä sitten jauhamaan taisteluja, kun haluaisin vain nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä syö muutoin mukavasti etenevältä tarinalta ikävästi puhtia.

Tales of Xillia 2 on kinkkinen tapaus arvioitavaksi. Siinä on paljon hyvää, mutta myös muutamia teknisiä ja pelillisiä ongelmia. En kokenut myöskään saavani tarinasta hyvin kiinni, sillä se olisi vaatinut ensimmäisen osan läpäisemistä. Niinpä tämä saa aavistuksen verran huonomman arvosanan kuin ensimmäinen Xillia, sillä tämä on selvästi tarkoitettu jatko-osaksi. Piste sinne tai tänne, japanilaisista roolipeleistä pitävien kannattaa ehdottomasti kokeilla Xilliaa.