Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Forza Horizon 2

Microsoftin uusi avoimen maailman kaahailu asettaa kovan riman syksyn muille ajopeleille.

Tämä on mainos:

Pari kesää takaperin Xbox 360:lla alkaneeseen Forza Horizon -sarjaan kiteytyy paljon tämän hetken terävintä kaahailuosaamista. Sarjasta vastaa Race Driver: Gridin ja Dirt 2:n päätekijöiden perustama Playground Games, joka solmi yhteistyösopimuksen Microsoftin Turn 10 -studion kanssa. Forza Motorsportin kehittäjiltä Playgroundin arcade-velhot saivat simulaatiotasoisen fysiikkamoottorin sekä valmiin autovalikoiman, joiden päälle he toteuttivat popimman ja avoimemman näkemyksensä kaahailuviihteestä.

Jo Horizonin ensiesiintyminen tuuletti ilahduttavasti paikalleen jämähtänyttä kaahailugenreä, eikä Xbox Onelle suunniteltu jatko-osa petä odotuksia, jos nyt ei sarjaa mullistakaan. Avoin maailma on entistä avoimempi, juustoista yksinpelitarinaa on jarruteltu ja vastaavasti online-ominaisuuksia paisutettu. Idealtaan Forza Horizon 2 on sama peli kuin edeltäjänsä, mutta sisällön painopisteet ja puitteet on uusittu. Esimerkiksi käsikirjoitettujen hahmojen sijaan maailmassa hyrrää kavereiden Drivatar-hahmoja. Coloradon karusta kauneudesta on matkattu Välimeren vehreisiin maisemiin. Lisäksi mikromaksut on hylätty, minkä ansiosta rahatalous toimii ilman pahempia grindauksia.

Tämä on mainos:

Pelin punainen lanka on Horizon-festivaali, jossa yhdistyvät hieman Gumball-ajoja muistuttava autokulttuuri ja railakas rock-tapahtuma. Lusikka polkaistaan lattiaan Nizzassa, ja pian pelaaja jo kiitää tuulispäänä Côte d'Azurin postikorttimaisia rantateitä tuliterän Lamborghini Huracanin ratissa. Pintaliitoiseen mutta ah-niin-kesäiseen meininkiin on helppo heittäytyä mukaan - etenkin kun Suomen syksyssä vihmoo räntää.

Ajettavuudessa tuntuvat Forza Motorsportin juuret, mutta Forza Horizon 2 ei ole varsinainen ajosimulaattori. Pelaaja voi käyttää ajoapuja tai ottaa ne pois käytöstä, mutta fysiikkamalli on joka tapauksessa tuunattu sallimaan poskettomat ilmalennot ja pelottomat peltorallit. Siinä missä Forza Motorsport 5:ssä auto voi karata käsistä jo yhden renkaan lipsahdettua asfaltilta, Horizon 2:ssa voidaan viedä samoja superautoja komeassa sivuluisussa pitkin auringon siivilöimiä sorapolkuja. Mutta fysiikkamallin syvyys tuntuu, ja se on oleellista. Tavallisestihan arcade-ralleissa autojen käyttäytyminen on jokseenkin yksiulotteista, mutta Forza Horizon 2:ssa voi aistia jokaisen nypykän, kallistuksen ja kuopan vaikutuksen autoon. Se luo täydellisen "simcade"-fiiliksen, eli ajaminen on riittävän helppoa ollakseen hauskaa, mutta ei tarpeettoman yksinkertaista tai haasteetonta. Joka auton käytöksessä on omat tunnistettavat erikoispiirteensä, ja mitä tyylipuhtaammin autoja pystyy kepittämään, sitä enemmän taitopisteitä tilille ropisee. Uudistetut pistekertoimet luovat mukavasti jännitystä, kun ajovirhe voi eliminoida isonkin pisteketjun.

Forza Horizon 2Forza Horizon 2

Peli liikkuu uutuudenhuumassa noin tason 30 hujakoille, mutta sitten yksinpelin uniikki sisältö alkaa tulla vastaan. Yksinpelin rungon muodostavissa road tripeissä ei ole riittävästi vaihtelua, vaikka niitä on periaatteessa hillitön määrä. Vastaavasti pelin hienoimpia hetkiä tarjoilevia näytöskisoja on vain viisi, vaikka niitä soisi olevan 50, ja kartalta paljastuvat tyhjät teollisuuspihat suorastaan huutavat teemaan sopivia (esim. Dirt 3:ssa nähtyjä) trikkikisoja.

Nämä ja monet muut osa-alueet heräävät eloon vasta verkossa, jossa pihoille on muotoiltu moninpelikarttoja infektio-/kunkkumoodille. Moninpelin saumattomuus on suurin parannus alkuperäiseen Horizoniin, jossa nettipeli jäi vielä lapsipuolen asemaan. Nyt erillisistä auloista ja kokemustasoista on luovuttu, ja verkkomaailma kytketään päälle yhdellä napinpainalluksella. Hetken kuluttua tekoälyn ohjaamat drivatarit korvautuvat oikeilla pelaajilla. Porukalla voi sitten tehdä road tripejä, ajaa kisoja, suorittaa co-op-haasteita tai vaikka vain kruisailla porukalla ympäri Etelä-Euroopan luontoa.

Viime vuoden Forza Motorsport 5:een verrattuna grafiikassa on otettu selvä harppaus eteenpäin, joskin ruudunpäivitys on lukittu alkuperäisen Horizonin tavoin 30 kuvaan sekunnissa. Se lienee avoimen maailman hinta; staattisen valaistuksen sijaan maailmassa on oma vuorokausirytminsä ja ensimmäistä kertaa Forzassa myös dynaaminen sää, jonka ansiosta ukkosmyrsky voi liukastaa tiet kesken matkanteon. Minkäänlaisia nikotteluja peli ei 1080p-tarkkuudestaan huolimatta esittänyt, ja teknisestä moitteettomuudesta sen erottavat vain ajoittainen pop-up verkossa sekä satunnaiset bugit, joiden takia pelin joutui käynnistämään uudelleen pariin otteeseen.

Kokonaisuutena Forza Horizon 2 on niin hyvin tehty peli, että puutteiden kaivaminen siitä tuntuu saivartelulta. Maailma on isompi, nätimpi ja vivahteikkaampi kuin aiemmin, mutta toki siinä voisi olla vielä enemmän persoonallisuutta ja ikonisuutta. Etelä-Eurooppa kun ei tarjoa samanlaista maisemien skaalaa kuin korkeilta vuorilta aavikolle ulottunut Coloradon miljöö. Rannikkokaupunkien ja idyllisen maaseudun väliin on pujoteltu joitakin eeppisiä ratoja, mutta silti valtaosa maailmasta jää jokseenkin paikantumattomaksi. Kenties maailmaa olisi voitu venyttää vielä etelämmäs, Pisan kaltevan tornin kautta Colosseumille asti. Nizzan viereen olisi ollut mukava saada Monaco. Ja toki Ranskan puolella olisi voitu kurottaa Pariisiin. Forza Horizon 2 on hienojen paikkojen leikkauskohdassa, mutta silti niin kaukana tunnetuimmista nähtävyyksistä, jotka ankkuroisivat pelin kartalle.

Osaltaan geneerisyyden vaikutelmaa lisää myös sama avoimuus, joka toisaalta auttaa peliä erottumaan pääsarjastaan Motorsportista. Avoimet niityt, niin nättejä lanattavia kuin ovatkin, ovat lopulta kaikki samanlaisia. Niistä voi porhaltaa Ferrarilla läpi ilman pahempia röykkyjä tai pelkoa viinipensaiden piiloon jääneistä kivistä. Vaikka uudet Cross Country -kisat ovat omalla tavallaan lennokkaita puskaralleja, jäin kaipaamaan moodia, jossa voisi ajaa eri autoluokilla aidonoloisesti vastakkain - maastureilla maastojen halki ja kilpureilla asfalttipolkuja kierrellen. Tekijöiden halu antaa pelaajalle näennäisesti rajattomat vapaudet autojen ja reittien suhteen on johtanut tietynlaiseen tasapäistämiseen, joka pitemmän päälle vie peliltä terää.

Näistä napinoista huolimatta olen pelannut peliä hyvillä mielin jo yli viikon verran - yli 80-tasolle - enkä aio vielä ripustaa ajohanskoja tiskiin. Pelissä on valtavasti ajettavaa, ja suurelta osin se herää eloon vasta, kun verkkopeli täyttyy muista pelaajista. Forzan yhteisölliset piirteet on kannettu tähänkin mukaan, joten jokainen voi liittyä autoklubiin, jakaa maalauksia ja rakennella virityksiä ja ansaita näistä kaikista bonuksia.

Forza Horizon 2 voisi ottaa vielä enemmän irti maailmastaan, mutta peli on tällaisenaankin erittäin pätevä. Erityisesti sen helposti lähestyttävät mutta tyydyttävän aidonoloiset ajofysiikat asettavat kovan haasteen viivalle myöhemmin tänä syksynä lähteville Driveclubille ja The Crew'lle.

Forza Horizon 2Forza Horizon 2Forza Horizon 2
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Täydelliset "simcade-fysiikat", kesäinen ilmapiiri, avoin maailma, laaja autovalikoima, lähes saumaton verkkopeli, ei mikromaksuja
-
Yksinpelissä jää kaipaamaan vaihtelua, lievä persoonattomuus, satunnaiset bugit (ennen virallista julkaisua)
Tämä on mainos: